Presidentti Tatu Leppäsen puhe XXIV Tuomaripäivässä 2.10.2026 Helsingissä
Arvoisa Tuomariliiton puheenjohtaja, hyvät tuomarit ja kutsuvieraat;
Minulla on mieluisa tehtävä tuoda korkeimman oikeuden tervehdys tähän Tuomariliiton perinteiseen, jo 24. Tuomaripäivään. On hienoa, että Tuomariliitto jatkaa aktiivista toimintaansa tuomareiden yhteisten aiheiden käsittelemiseksi.
Tänä vuonna Tuomaripäivän aiheena ovat ilmasto-oikeudelliset kysymykset. Ilmastokysymykset ovat ihmiskunnan kohtalonkysymyksiä, ja vastaavasti myös ilmastoon liittyvät oikeudellisen sääntelyn kysymykset ovat nousseet aiempaakin tärkeämmiksi. Ilmaston lämpeneminen on viimeistään viime kesinä konkretisoitunut meille kaikille, kun olemme seuranneet uutisia keski-Euroopan kovasta kuumuudesta ja metsäpaloista.
Demokratiassa ensisijainen valta ja vastuu hakea oikeudellisia ratkaisuja ilmastokysymyksiin on lainsäätäjällä. Eivätkä tässä riitä kansalliset ponnistukset, vaan vastausten on perustuttava kansainväliseen yhteistyöhön. Tuomioistuinten rooli on tätä täydentävä. Ymmärrettävästi maailmalla ovat lisääntyneet ns. strategiset ilmasto-oikeudenkäynnit, joissa on haettu tuomioistuinten mahdollisuuksia vaikuttaa ilmastotoimiin ja niiden rajoja. Tuomioistuin soveltaa aina lakia eli voimassa olevaa oikeutta, ihmis- ja perusoikeudet mukaan luettuina, yleisesti hyväksyttyjä oikeuslähteitä ja tulkintaperiaatteita käyttäen.
Suomessa varsinaisia ilmasto-oikeudenkäyntejä ei yleisissä tuomioistuimissa ole toistaiseksi ollut. Kokemusten puuttumisen vuoksi jätän tämän aiheen enemmälti tähän, korkeimman hallinto-oikeuden kollegojen käsiteltäväksi.
Hyvät kuulijat; Ajattelin tänään puhua vähän enemmän toisesta aiheesta, nimittäin tuomareiden ammattietiikasta, tarkemmin sanottuna Tuomariliiton hyväksymistä Tuomarin eettisistä periaatteista. Tämä aluehan on yksi Tuomariliiton tärkeä toimintamuoto. Aiheeseen veivät ajatukset paitsi ilmaston herättämät eettiset kysymykset, myös tuomareiden eettisen koodiston hiljattain saama kansanvälinen huomio. Tarkoitukseni ei ole käsitellä mitään yksittäisiä ammattieettisiä kysymyksiä, vaan puntaroida yleisemmällä tasolla tuomarin eettisten periaatteiden asemaa ja merkitystä sekä niiden kehittämisen mahdollisuuksia.
Tuomarin eettiset periaatteet julkistettiin juuri Tuomaripäivillä 12.10.2012, siis melko tarkalleen 14 vuotta sitten. Periaatteiden valmistelu tapahtui työryhmässä, joka kuuli laajapohjaisesti tuomarikuntaa ja sidosryhmiä. Tuomariliiton vuosikokous hyväksyi periaatteet Tuomariliiton hallituksen ja Korkeimpien oikeuksien tuomarien yhdistyksen hallituksen esityksestä.
Eettiset periaatteet on kirjoitettu melko yleisellä tasolla ja jaoteltu neljään alueeseen: riippumattomuus ja puolueettomuus, oikeamielisyys, ammattitaito ja avoimuus. Käsitykseni mukaan kirjattuihin periaatteisiin on oltu tuomarikunnassa melko tyytyväisiä, vaikka keskustelu niiden yksityiskohdista olikin ennen vahvistamista vilkasta. ”Tuomarin eettisiä periaatteita 2.0” ei ole ainakaan toistaiseksi kaivattu.
Työskentelyä tuomareiden ammattietiikan parissa on sittemmin jatkanut muutama vuosi sitten aloittanut Tuomareiden eettinen neuvottelukunta. Sen tarkoituksena on edistää tuomarin eettisten periaatteiden tunnettuisuutta ja merkitystä sekä keskustelua ja koulutusta eettisistä kysymyksistä. Näin neuvottelukunnan edustajat ovat eri koulutus- ja muissa tilaisuuksissa myös tehneet, niin myös tänään neuvottelukunnan puheenjohtajan toimesta. Viimeisimpänä ponnistuksena neuvottelukunta on viime vuoden lopulla julkaissut selvityksen ajankohtaisesta aiheesta ”Tuomari ja sosiaalinen media”. Kiitos neuvottelukunnalle tähänastisesta pyyteettömästä työstä.
Tuomareiden ammattieettiseen koodistoon – tai oikeastaan sen puuttumiseen – Suomessa kiinnitettiin, ehkä hieman yllättäen, huomiota Euroopan neuvoston Venetsian toimikunnan lausunnossa, jonka toimikunta antoi 9.3.2026 Oikeuslaitoksen riippumattomuuden perustuslaillisia takeita parhaillaan pohtivalle työryhmälle. Toimikunta totesi lausunnossaan (kohta 74), ettei Suomessa ole kaikkia tuomareita koskevaa eettistä koodistoa, ja suositteli harkitsemaan sellaista itsesääntelyinstrumenttina ja erillisenä kurinpitosäännöistä. Tämän kansainvälisen evästyksen johdosta ajattelin esittää muutaman alustavan havainnon.
Suomessa siis on Tuomariliiton hyväksymät Tuomarin eettiset periaatteet, joiden laatimiseen myös korkeimpien oikeuksien tuomarit ovat osallistuneet ja jotka on valmisteltu tuomarikuntaa laajasti osallistamalla. Totta on, että kaikki tuomarit eivät ole jäseniä Tuomariliitossa, joka on lisäksi samalla myös edunvalvontajärjestö. Mutta seuraava kysymys on, mikä tuomarikuntaa vielä edustavampi taho voisi ammattikunnan omat eettiset periaatteet hyväksyä? Periaatteiden hyväksymisen jälkeen on toki perustettu Tuomioistuinvirasto, joka kuitenkin on hallintoviranomainen, vaikkakin tuomarienemmistöisen johtokunnan johtama. Olisiko ajateltavissa, että mahdolliset Tuomarin eettiset periaatteet 2.0 hyväksyttäisiin – laajapohjaisen valmistelun jälkeen – Tuomariliiton, Korkeimpien oikeuksien tuomareiden ja Tuomioistuinviraston johtokunnan yhdenmukaisilla päätöksillä?
Tuomarin velvollisuudesta näiden eettisten periaatteiden noudattamiseen ei säädetä laissa. Minusta tämä on hyvä asia. Ammattietiikassa ei ole kysymys virkavelvollisuuksista, vaikka niiden sisältö voikin olla osin sama. Tuomarin virkavelvollisuudet ilmenevät prosessilaista, tuomioistuinlaista ja muusta lainsäädännöstä. Virkavelvollisuuksien vastainen toiminta saattaa johtaa kurinpidollisiin seuraamuksiin, laillisuusvalvojien moitteisiin ja jopa rikosoikeudelliseen vastuuseen. Kuten Tuomarin eettisten periaatteiden johdannossa todetaan, eettiset periaatteet sen sijaan ovat luonteeltaan tuomarin eettisiä tavoitteita, jotka toimivat apuvälineinä eettisesti perusteltujen valintojen tekemiseen. Tuomarin ammattieettisesti hyvä toiminta menee virkavelvollisuuksien minimitasoa pidemmälle. Ei myöskään ole tahoa, joka valvoisi tämän ”hyvän tuomaritavan” noudattamista ja langettaisi sen mahdollisesta rikkomisesta seuraamuksia, ja hyvä niin.
Tuomarin eettisten periaatteiden epämuodollisuus ja joustavuus on mielestäni niiden vahvuus, joka ei kaipaa muutoksia. Sen sijaan mielestäni olisi tärkeää puhaltaa henkeä siihen, mitä on tuomarin eettisten periaatteiden käytännön merkitys. Tuomarien elävä ja merkityksellinen ammattietiikka pitää myös yllä yleisön luottamusta lainkäyttöön ja osaltaan torjuu disinformaatiota ja mahdollisia yrityksiä luottamuksen horjuttamiseen.
Tuomarin ammattietiikasta käytiin vilkasta keskustelua ennen kuin periaatteet hyväksyttiin 14 vuotta sitten. Sen jälkeen on havaintojeni mukaan ollut hiljaisempaa. Aivan viime vuosina keskustelu on jälleen jonkin verran aktivoitunut sen jälkeen, kun eettinen neuvottelukunta on aloittanut toimintansa. Keskustelua varmasti edistää se, jos neuvottelukunta ottaa someselvityksen tapaan joitakin rajattuja, ajankohtaisia aiheita selvittelyn alle ja tekee niistä ehkä myös väljiä suosituksia käydyn keskustelun jälkeen. Löytyisikö ammattietiikasta myös tuomioistuinten laatutyön aiheita? Tämän päivän aihepiirin innoittamana voidaan esimerkiksi kysyä, kuuluuko tuomarin ammattieettisesti hyvään toimintaan mahdollisuuksien mukaan myös ilmasto- ja muiden ympäristönäkökohtien huomioon ottaminen, vaikkapa virkamatkan matkustusvälinettä valittaessa?
Hyvät kuulijat; Tuomarin on noudatettava lakia ja hänen tulee toimia ammattieettisesti. Tässä on kysymys normien noudattamisesta, missä me juristit olemme oikein hyviä. Mutta voidaan myös mennä pidemmälle, tuomarin henkilöön, ja esittää klassinen kysymys, millainen on hyvä tuomari. Tällä haetaan tuomarin sisäistä vakaumusta ja eetosta ammattinsa hyvään hoitamiseen, myös lain ja ammattietiikan katveeseen jäävillä alueilla. Tuomarin eettisissä periaatteissa on nimenomaan todettu, että periaatteiden tarkoituksena ei ole kuvata hyvältä tuomarilta vaadittavia ominaisuuksia, vaan eettisesti oikeaa toimintaa.
Ehkä myös tuomarin hyveistä olisi paikallaan käydä keskustelua. Ne ovat parhaillaan jopa akateemisen tutkimuksen kohteena Itä-Suomen yliopiston tutkijaryhmässä. Ajattelen kuitenkin, että viime kädessä hyvän tuomarin ominaisuudet tulevat näkyviksi ja jalostuvat käytännön tuomarin työtä tekemällä, yhdessä kollegojen kanssa. Erityisen tärkeää on konkareilta tulokkaille välittyvä hiljainen tieto tuomarin työn tekemisen asenteesta ja tavasta. Tähän on kiinnitettävä korostunutta huomiota tänä etätyön ja digitalisaation aikana, jossa arkiset kohtaamiset työn äärellä ovat vähentyneet. Näihin kohtaamisiin antaa tilaisuuden myös tämänkertainen Tuomaripäivä. Hyväksi tuomariksi ei nimittäin opita, siihen kasvetaan, ja tällä aristoteelisen kasvun tiellä me olemme kaikki.
Toivotan kaikille hyvää Tuomaripäivää.