Presidentti Tatu Leppäsen puheenvuoro Yle 100 -juhlaseminaarissa 21.10.2026
Hyvät kuulijat, olemme tärkeiden asioiden äärellä tässä juhlaseminaarissa. Riippumattomat tuomioistuimet ja itsenäinen media ovat olleet ja ovat molemmat oikeusvaltioperiaatteen puolustajia. Suomen ylimmät tuomioistuimet, korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus, aloittivat toimintansa pian sisällissodan jälkeen syksyllä 1918, ja tänä vuonna 100 vuotta täyttävä Yleisradio kahdeksan vuotta myöhemmin. Melko lailla yhtä aikaa ja rinnakkain on siis kuljettu taivalta suomalaisessa oikeusvaltiossa!
Otsikokseni on annettu ”Yritykset vaikuttaa tuomioistuinten puolueettomuuteen ja riippumattomuuteen”. Aloitan esitykseni tuomioistuinten riippumattomuudesta ja puolueettomuudesta, minkä jälkeen siirryn niihin kohdistuviin vaikutusyrityksiin.
Meidän on kaikkien syytä olla kiitollisia siitä, että saamme elää demokraattisessa oikeusvaltiossa. Suomen ja koko Euroopan unionin valtiosääntö perustuu kansanvallan ja oikeusvaltion periaatteille, ja yksilöiden perus- ja ihmisoikeuksia suojataan. Ihmisen osa autoritäärisessä järjestelmässä tai diktatuurissa on kovin erilainen. Hyvä tilanteemme ei ole syntynyt itsestään, vaan se on edeltävien sukupolvien määrätietoisen työn tulosta. Oikeusvaltiomme juuret ulottuvat itse asiassa paljon itsenäistä Suomea pidemmälle, jo keskiaikaiseen yhteisölliseen oikeudenkäyttöön käräjillä ja Ruotsin vallan ajalta periytyvään lain kunnioittamiseen.
Oikeusvaltiossa yksi keskeinen piirre on valtiollisten tehtävien jako. Valtiovalta ei ole minkään yhden tahon käsissä, vaan se on hajautettu tasapainoisella tavalla; Checks and Balances. Lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, jolla on toimivalta antaa sitovia yleisiä normeja. Toimeenpanovaltaa käyttävät Tasavallan presidentti ja valtioneuvosto. Tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet. Niiden tehtävä on niiden käsiteltäviksi saatetuissa asioissa tulkita ja soveltaa lainsäädäntöä. Sovellettavaan lainsäädäntöön kuuluu paitsi kotimainen laki, myös Euroopan unionin oikeus ja voimaan saatetut kansainväliset velvoitteet.
Tuomioistuimet ja tuomarit eivät ole asetettuina riippumattomaan asemaan itsensä vuoksi, vaan oikeudenkäyntien osapuolten suojaamiseksi. Jokaisella on perus- ja ihmisoikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa. Kaikkien pitää voida luottaa siihen, että hänen asiansa ratkaistaan tuomioistuimessa vain lain perusteella ja sen mukaan. Oikeusvaltiossa kukaan ei ole lain yläpuolella eikä ulkopuolella; laki yhdenvertaisesti velvoittaa kaikkia ja suojaa kaikkia. Leivättömän pöydän ääressä oikeudessa kaikki ovat samalla viivalla, myös mielestään mahtavimmat poliittisen tai taloudellisen vallan käyttäjät.
Tuomioistuimen puolueettomuus viittaa yksittäiseen asiaan. Tuomarilla ei voi olla käsittelemäänsä asiaan mitään omaa intressiä eikä agendaa, vaan hän ratkaisee asian täysin puolueettomasti osapuolten välillä. Tosiseikat selvitetään ainoastaan oikeudenkäynnissä esitetyn näytön perusteella, ja oikeuskysymykset ratkaistaan ainoastaan lain ja sen oikeudellisen tulkinnan perusteella. Jos asianosainen on tyytymätön ratkaisuun, hän voi hakea siihen muutosta ylemmältä tuomioistuimelta.
Pitäisi olla kaikille päivänselvää, että mitkään yritykset vaikuttaa epäasiallisesti tähän tuomioistuimen puolueettomuuteen ovat väärin ja hylättäviä. Ylivoimaisessa valtaosassa tapauksista näin onkin; tuomioistuimen puolueettomuutta kunnioitetaan, eikä yrityksiä vaikuttaa vireillä olevan asian ratkaisuun epäasiallisin keinoin ole.
Valitettavasti kuitenkin myös toisenlaista toimintaa joskus esiintyy. Aikanaan käytettiin termiä ”trial by newspaper”, nykyään pitäisi varmaankin sanoa ”trial by social media”. Siinä julkisuuden avulla pyritään ajamaan omaa asiaa tuomioistuimessa. Asiat, jotka syystä tai toisesta herättävät yleistä huomiota, useimmiten mieltä kuohuttavat rikosasiat, saattavat aiheuttaa suoranaisen myrskyn sosiaalisessa mediassa. Keskustelijat saattavat olla aivan ulkopuolisia ”aktivisteja”, jopa ulkomailta käsin. Ja keskustelun tyylilaji saattaa olla sellainen, että käytetyn kielen kärkevyys on käänteisessä suhteessa siihen nähden, kuinka paljon puheenvuoron käyttäjä tietää ja ymmärtää asiasta.
Todettua ei pidä ymmärtää väärin. Tuomioistuimet käyttävät merkittävää julkista valtaa, ja kaikkea julkisen vallan käyttöä pitää oikeusvaltiossa voida kriittisesti arvioida. Täysin asianmukaista on raportointi oikeudenkäynneissä käsiteltävistä asioista ja keskustelu niiden herättämistä kysymyksistä. Mutta kritisointi pitää tehdä asiaperustein, ei esimerkiksi työtään tekevien tuomareiden henkilön kimppuun käymällä. Sellaista ei voida mitenkään hyväksyä. Pahimmillaan kysymys on voinut olla tuomareiden suoranaisesta ns. maalittamisesta. Tuomari- ja lakimiesjärjestöt ovatkin pitäneet esillä tavoitetta tällaisen maalittamisen erilliseen kriminalisointiin.
Kaikkea ei siis voi sanoa edes somen syövereissä. Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan jokaisella on sananvapaus; mutta koska sananvapauden käyttöön liittyy velvollisuuksia ja vastuuta, se voidaan asettaa sellaisten rajoitusten ja jopa rangaistusten alaiseksi, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa, mm. tuomioistuinten arvovallan ja puolueettomuuden varmistamiseksi.
Joudun myös tuottamaan möykkääjille pettymyksen: purskahdukset somessa eivät vaikuta mitään. Ratkaisuun vaikuttavat argumentit kuullaan vain oikeuden istuntosalissa. Meidän tuomareiden kantti kyllä kestää ratkaista kaikki asiat lain ja totuuden mukaan.
Tuomioistuinten riippumattomuus puolestaan viittaa yleisempiin rakenteellisiin kysymyksiin. Tuomioistuimet ja tuomarit eivät saa olla mihinkään muihin tahoihin, esimerkiksi poliittisen tai taloudellisen vallan käyttäjiin, sellaisessa riippuvuussuhteessa, että se voisi vaikuttaa heidän ratkaisutoimintaansa. Kysymys on tässä myös siitä, miltä asiat näyttävät, siis luottamuksesta. Mikään tuomioistuinten asemassa ei saa horjuttaa luottamusta tuomioistuinten riippumattomuuteen.
Suomessa tilanne on ollut ja on tässä suhteessa hyvä. Suomalaiset tuomioistuimet ovat riippumattomia, ja niiden riippumattomuuteen perustellusti luotetaan. Euroopan unionin komission viimeisimmän raportin mukaan luottamus tuomioistuinten riippumattomuuteen on Suomessa edelleen korkealla tasolla, ja samoin kotimaisissa luottamusmittauksissa tuomioistuimet ovat instituutioista ylimmillä sijoilla.
Paljon on perustunut suomalaiseen hyvään perinteeseen ja valtiosääntökäytäntöön, jossa tuomioistuinten riippumattomuutta on kunnioitettu. On kuitenkin erittäin hyvä, että parhaillaan valmistellaan riippumattomuuden vahvistamista myös perustuslain kirjaimessa. Esimerkit muista maista osoittavat, että keskeisten asioiden sementointi perustuslakiin on tarpeen. Suorastaan järkyttävä kansainvälinen esimerkki on Kansainväliseen rikostuomioistuimeen kohdistuva kampanja, jolla kokonainen tuomioistuin pyritään halvaannuttamaan.
Perustuslain muutostarpeita arvioiva ns. Riippumattomuustyöryhmä luovuttanee ehdotuksensa vuodenvaihteessa. Toivon, että ehdotukset etenevät tämän jälkeen ripeästi lainsäädäntötoimiin. Olisimme tällöin mukana pohjoismaisessa kehityksessä, kun Norjassa vastaava uudistus hyväksyttiin toissa vuonna, ja Ruotsissa sitä ollaan parhaillaan toteuttamassa.
Näen kuitenkin rakenteelliseen riippumattomuuteen liittyen kaksi muuta kysymysmerkkiä. Ensimmäinen koskee tuomioistuinten voimavaroja. Tuomioistuimet ovat valtion budjettiprosessissa samassa asemassa kuin muutkin tahot ja kilpailevat niukoista resursseista muiden tärkeiden kohteiden kanssa. Budjetti olisi mahdolliselle ilkeämieliselle hallitukselle ilmeinen vääntömomentti tuomioistuimiin nähden. Olisikin tärkeätä luoda mekanismeja, joilla voitaisiin varmistaa tuomioistuinten voimavarojen vakaus pidemmällä aikavälillä yli hallituskausien.
Toinen havainto liittyy jo aiemmin käsittelemääni julkiseen keskusteluun, sen yleiseen ilmapiiriin. Yksittäisten oikeustapausten kommentointi luo samalla tuomioistuinten toimintaa koskevaa yleistä mielialaa. Pidän hyvin vahingollisena, jos aletaan vihjailla, että tuomareilla olisi omia intressejä tai poliittisia agendoja, joita he ajavat ratkaisuissaan, oikeudellisten perusteiden sijaan.
Vaikka poliittinen puhe nauttii vahvaa sananvapauden suojaa, erityistä pidättyvyyttä tuomioistuinten arvostelussa tulee noudattaa henkilöiden, jotka edustavat valtiovallan muita lohkoja, siis lainsäädäntövaltaa tai toimeenpanovaltaa. Jos tuomioistuimen ratkaisu lain tulkinnasta ja soveltamisesta ei miellytä, asianmukainen reaktio on ryhtyä toimiin säädetyn huonon lain mahdolliseksi muuttamiseksi.
Kuten alussa totesin, nykyinen hyvä oikeusvaltiomme on pitkän työn tulosta, ja meidän velvollisuutemme on pitää yllä ja kehittää sitä edelleen. Kysymys on tietenkin myös siitä, mitä tuomioistuimet ja tuomarit voivat itse tehdä. Paras vastaus on, että hoitaa oma työmme mahdollisimman hyvin. Tuomioistuimissa pohditaan myös jatkuvasti sitä, miten työstä olisi parasta viestiä nykyisessä viestintäympäristössä. Tuomari puhuu kuitenkin ensisijaisesti tuomiossa, ja tuomarin rooli asettaa rajat tämän ylittävälle viestinnälle. Kuitenkin jo tiedotteen laatiminen huomiota herättäneistä asioista edistää julkista keskustelua. Viestintään liittyviä kysymyksiä on syytä pitää tuomioistuimissa jatkossakin esillä.
Lopuksi käytän tilaisuuden ja onnittelen Yleisradiota tasavuosien johdosta. Menestystä myös toiseen sataan vuoteen!