Presidentti Tatu Leppäsen avauspuheenvuoro korkeimman oikeuden hovioikeuspäivässä 6.11.2026
Arvoisat presidentit, hyvät tuomarit ja esittelijät, hyvät vieraat;
Lämpimästi tervetuloa tähän korkeimman oikeuden vuoden 2026 hovioikeuspäivään. On todella hienoa, että olemme saaneet päivään runsaan osallistujamäärän kaikista hovioikeuksista. Och varmt välkommen även hovrättslagmannen Monika Sörbom från Svea hovrätt. Det är värdefullt att vi kan få del av information och praktiska erfarenheter direkt från vårt grannland.
Korkein oikeus järjestää suunnilleen vuorovuosin tällaisen päivän hovioikeuksien, käräjäoikeuksien, syyttäjien ja asianajajien kanssa. Edellisen hovioikeuspäivän aika olisi ollut vuonna 2020, mutta koronapandemian vuoksi se siirrettiin marraskuuhun 2021. Viisi vuotta on siis nyt vierähtänyt edellisestä hovioikeuspäivästä; tempus fugit. Tilaisuus järjestettiin tässä samassa paikassa, mutta koronan vuoksi erityisjärjestelyin.
Totesin tuolloin avauspuheenvuorossani: ”Me olemme nytkin selvinneet, ja olemme pärjänneet hyvin. Tuomioistuimet ovat kaiken aikaa antaneet oikeusturvaa, ja asiat ovat tulleet käsitellyiksi. Voimme olla työhömme tyytyväisiä ja tuntea siitä ylpeyttä.”
Samat sanat voi sanoa myös tänään. Korona-ajan kaltainen poikkeustilanne ei ole ollut päällä, mutta myöskään kuluneet viisi vuotta eivät ole olleet kevyimmästä päästä. Ukrainan sota ja muu turbulenssi maailmalla jatkuu edelleen. Taloustilanne on kaiken aikaa ollut kireä. Ajattelen, että myös henkisesti on hyvä keskittyä arkiseen lainkäyttötyöhön kaiken tämän keskellä; arjen työllä me toteutamme oikeusturvaa ja pidämme yllä oikeusvaltiota joka ainoa työpäivä.
Hyvät kuulijat; Oikeudenkäyntien painopisteen tulee olla käräjäoikeudessa. Hovioikeuksien tärkein tehtävä on kontrolloida käräjäoikeuksien ratkaisujen ja menettelyn oikeellisuutta ja tarvittaessa korjata niitä. Korkeimman oikeuden tärkein tehtävä on antaa oikeuskäytäntöä ohjaavia ennakkopäätöksiä. Tavanomaisissa asioissa hovioikeus on tosiasiassa viimeinen oikeusaste, mikä korostaa sen tehtävän tärkeyttä ja vastuullisuutta.
Tuomioistuimet työskentelevät varsin yksityiskohtaisen prosessilainsäädännön mukaisesti. Lainsäädäntöä voidaan ja tulee jatkuvasti kehittää ennakkoluulottomasti, mutta oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin keskeiset periaatteet turvaten. Vastaavasti työskentelemme niillä taloudellisilla voimavaroilla ja teknisillä välineillä, jotka olemme käyttöömme saaneet. Niidenkin kehittämiseen voimme vain pyrkiä vaikuttamaan.
Tuomioistuinlaitoksen tuleva taloustilanne aiheuttaa epävarmuutta. Ensi vuodesta selvitään kohtuullisesti lisämäärärahan ja siirtyvien erien käyttämisen turvin, mutta vuosi 2028 näyttää vaikealta. Toivoa sopii, että valtion tulevissa talousratkaisuissa ymmärretään säästöpaineiden keskellä oikeuslaitoksen keskeinen merkitys yhteiskunnassa. Oikeuslaitoksesta karsimalla ei saada juuri minkäänlaisia säästöjä aikaan, mutta sen sijaan suurta vahinkoa oikeusvaltion toimivuudelle. Tämä näkyy jo nyt aivan konkreettisesti siinä pohdinnassa, kuinka paljon istuntoja joudutaan peruuttamaan siksi, että syyttäjälaitoksen säästöjen vuoksi ei ole syyttäjää käytettävissä.
Se, mihin voimme itse suoraan vaikuttaa, on oma työskentelytapamme. Sitä pitää vain jaksaa arvioida ja kehittää myös työpaineiden keskellä. Sujuvampi työskentely paitsi nopeuttaa ihmisten asioiden ratkaisemista, myös helpottaa kaikkien työtaakkaa. Samalla on myönnettävä, että kaikella on rajansa, eikä puutteellisten resurssien ongelmaa voida ratkaista vain ”työskentelemällä fiksummin”.
Hyvät kuulijat; Tämänkertaisen hovioikeuspäivän teemana on ”Hovioikeusprosessi murroksessa”. Fokus on siis tällä kertaa hovioikeusmenettelyn kysymyksissä. Teemaa katsotaan eri näkökulmista ja eri aikajänteillä: Miten nykyistä hovioikeusprosessia tulisi soveltaa parhaalla tavalla? Miten prosessilainsäädäntöä tulisi kehittää? Ja lopuksi vielä katsaus tekniikan kehitykseen. Juuri voimaan tullut todistelutallenneuudistus on keskeisesti esillä; tästä uudistuksesta sallittaneen lämmittelyksi muutama sana.
Yksi aihe hovioikeuspäivässä jo viisi vuotta sitten oli, kuinka ollakaan, tuleva todistelun vastaanottaminen videotallenteelta. Uudistusta koskeva laki oikeudenkäymiskaaren muuttamisesta 96/2022 vahvistettiinkin pian, jo tammikuussa 2022, mutta se saatettiin voimaan erillisellä lailla vasta kuukausi sitten 1. lokakuuta 2026 lukien. Tarvittavan, kuitenkin suhteellisen yksinkertaisen videotallennusjärjestelmän tekninen toteuttaminen kesti siis yli neljä ja puoli vuotta – aivan liian pitkään.
Aikanaan todettiin, että hitaita ovat lainsäätäjän kiireet, mutta ehkä nykyään pitäisi todeta, että hitaita ovat tietojärjestelmien kehittäjän kiireet. Kokemukset eivät ole kovin rohkaisevia, kun ajatellaan, miten esimerkiksi tekoälyn käyttöä koskevaa visiointia saataisiin tulevaisuudessa jalkautettua reaalimaailmaan ja tuomioistuinten käytännön työhön.
Todistelutallenneuudistus on suurin muutos hovioikeusprosessiin sitten vuoden 1998, jolloin siirryttiin pääosin kirjallisesta hovioikeusprosessista laajasti suullisiin pääkäsittelyihin, joissa todistelu otetaan uudelleen vastaan. Vasta tuolloin Suomi saattoi peruuttaa Euroopan ihmisoikeussopimukseen tehdyn varauman koskien oikeutta suulliseen käsittelyyn hovioikeudessa. Myöhemmät hovioikeusprosessin muutokset, laaja jatkokäsittelylupajärjestelmä mukaan luettuna, ovat olleet rajattuja tarkistuksia takaisinpäin kirjalliseen suuntaan. Nyt edetään, voisi sanoa, osin videokuvalliseen hovioikeusprosessiin. Joka tapauksessa käräjäoikeuden varsinaisena tehtävänä on edelleen jutun käsitteleminen ja ratkaiseminen hyvin, eikä oikeudenkäyntiaineiston kokoaminen mahdollista muutoksenhakua varten, kuten joskus kaukana menneisyydessä.
Bevisupptagningsreformen innebär förutom en stor förändring vad gäller processlagarna och de tekniska verktygen också en stor förändring av rättegångskulturen. Reformens alla följder kan säkerligen ännu inte ses. Till exempel måste åklagarna och biträdena förhålla sig allvarligare än nu vad gäller personbevisningen i tingsrätten, eftersom det i regelmässigt är den enda gången de får tillfälle att höra bevispersonerna. Vid hovrättens huvudförhandling får man – eller beroende på synsätt – måste man istället för att höra människor, titta på videoinspelningar, ibland flera dagar i sträck.
Kulturförändringen är så stor att genomförandet av reformen i sin helhet och på ett lyckat sätt troligtvis kommer att ta tid. I början är det säkerligen viktigt att vara sansad vid tillämpningen och ha – och även visa – förståelse för kollegor och övriga parter i rättegången. Den bästa tänkbara processformen nås inte nödvändigtvis genast. Beträffande detta får vi säkert i dag höra erfarenheter från Sverige.
Ennakkopäätöstehtävänsä mukaisesti myös korkeimmalla oikeudella on oma roolinsa uudistuksen onnistumisessa. Kuten eduskunnan lakivaliokunta totesi, lisä- ja uudelleenkuulustelujen kynnysten oikean korkeuden määrittäminen on uudistuksen keskeisimpiä kysymyksiä (LaVM 16/2021 vp s. 4); samaa voidaan sanoa viittausmenettelyn soveltamisalasta. Kun hovioikeus päätyy menettelykysymyksessä toiselle kannalle kuin asianosainen, kysymys saattaa tulla valitusperusteena korkeimman oikeuden pöydälle. Tällöin olisi tärkeää, että pystyisimme antamaan ennakkopäätöksiä kahteen suuntaan, esimerkiksi sekä tapauksista, joissa uudelleenkuulustelun salliminen olisi ollut tarpeen, että tapauksista, joissa se ei ollut tarpeen. Pelkästään yhden suuntaiset eli menettelyvirheen toteavat ratkaisut ovat omiaan johtamaan liian varovaiseen soveltamiskäytäntöön hovioikeuksissa.
Hyvät kuulijat; Vielä kerran lämpimästi tervetuloa korkeimman oikeuden hovioikeuspäivään. Tämä päivä on yksi esimerkki korkeimman oikeuden ja hovioikeuksien hyvästä yhteistyöstä. Kiitän jo tässä vaiheessa yhteistä suunnitteluryhmää hienon päivän rakentamisesta sekä henkilökuntaamme erinomaisista käytännön järjestelyistä. Toivotan kaikille antoisaa ja miellyttävää hovioikeuspäivää! Jag önskar alla en givande och angenäm hovrättsdag.