KKO:2026:82
Yksityiselämän suoja – Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen
Sananvapaus
R 1/2026/1036, (R2024/1017)
1057 8033
19.11.2026
ECLI:FI:KKO:2026:82
A oli julkaissut uskonnollista yhdyskuntaa Jehovan todistajia kriittisesti käsittelevillä verkkosivuillaan kirjoituksen, johon oli liitetty kuvakaappaukset paikallisen seurakunnan niin kutsuttuina vanhimpina toimineista B:stä ja C:stä sekä äänitallenteet heidän esityksistään Jehovan todistajien etäyhteyskokouksessa. A:lla ei ollut julkaisemiseen lupaa B:ltä tai C:ltä.
Kysymys siitä, oliko A syyllistynyt yksityiselämää loukkaavaan tiedon levittämiseen.
RL 24 luku 8 § 1 mom
RL 24 luku 8 § 3 mom
IhmisoikeusSop 8 art
IhmisoikeusSop 10 art
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Syyte ja vastaus Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa
Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta kahdesta 7.–10.12.2020 tehdystä yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä, koska A oli oikeudettomasti joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville esittänyt B:n ja C:n yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että se oli ollut omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä B:lle ja C:lle taikka heihin kohdistuvaa halveksuntaa. A oli ilman B:n ja C:n lupaa liittänyt Jehovan todistajien rajatulle osallistujajoukolle tarkoitetussa etäyhteyskokouksessa puhuneiden B:n ja C:n kuvat ja äänitallenteet Jehovan todistajia kriittisesti käsittelevälle internetsivustolleen. Kokoustallenteesta oli ilmennyt B:n ja C:n henkilöllisyys sekä heidän uskonnollinen vakaumuksensa. B:n ja C:n henkilöllisyyksien, kuvien ja uskonnollisen vakaumuksen esittäminen kyseisellä sivustolla oli ollut omiaan aiheuttamaan B:lle ja C:lle vahinkoa tai kärsimystä taikka heihin kohdistuvaa halveksuntaa.
B ja C yhtyivät syyttäjän rangaistusvaatimukseen.
A vaati, että syyte hylätään. Kyse ei ollut ollut B:n ja C:n yksityiselämää koskevista tiedoista, eikä hänen menettelynsä ollut ollut oikeudetonta eikä omiaan aiheuttamaan vahinkoa, kärsimystä tai halveksuntaa. B ja C eivät olleet puhuneet kokouksessa yksityishenkilöinä, vaan Jehovan todistajien seurakunnassa valtaa käyttävinä niin sanottuina vanhimpina. B ja C olivat hakeutuneet julkiseen tehtävään seurakunnan piirissä. B ja C olivat videoidussa julkisessa kokouksessa opettaneet paljon julkista huomiota saanutta karttamisoppia, joka oli aiheena merkittävä ja kiinnostava.
Käräjäoikeuden tuomio 8.12.2023 nro 23/150165
Käräjäoikeus katsoi, että B:n ja C:n uskonnollisessa vakaumuksessa ei voinut olla kysymys heidän yksityiselämäänsä koskevasta tiedosta ottaen huomioon heidän merkittävä roolinsa ja vallankäyttönsä paikallisessa seurakunnassa sekä se, että he eivät olleet pyrkineet pitämään uskonnollista vakaumustaan omana tietonaan. A oli kuitenkin oikeudettomasti saattanut lukuisten ihmisten saataville B:n ja C:n henkilöllisyyden paljastaneet kuvat ja äänitallenteet siten, että tämä oli ollut omiaan aiheuttamaan vahinkoa, kärsimystä tai heihin kohdistuvaa halveksuntaa ottaen huomioon A:n julkaisun asiayhteys. Kuvien ja äänitallenteiden julkaiseminen ei kuitenkaan rikoslain 24 luvun 8 §:n 3 momentin rajoitussäännöksessä tarkoitetulla tavalla ollut selvästi ylittänyt sitä, mitä voitiin pitää hyväksyttävänä, kun otettiin huomioon A:n tarkoitus käsitellä yleiseltä kannalta merkittävää asiaa.
Käräjäoikeus hylkäsi syytteen.
Asian on ratkaissut käräjätuomari Camilla Valtti.
Helsingin hovioikeuden tuomio 31.10.2024 nro 24/138142
Syyttäjä sekä B ja C valittivat hovioikeuteen.
Hovioikeus katsoi, että B ja C olivat olleet suuren yleisön näkökulmasta yksityishenkilöitä ja että heidän henkilöllisyytensä paljastaneiden kuvien lisäksi myös heidän uskonnollinen vakaumuksensa oli kuulunut heidän yksityiselämänsä ydinalueelle. A:n menettely oli ollut oikeudetonta ja omiaan aiheuttamaan B:lle ja C:lle vahinkoa tai kärsimystä taikka heihin kohdistuvaa halveksuntaa.
Hovioikeus katsoi mainitsemillaan perusteilla, että rikoslain 24 luvun 8 §:n 2 momentin rajoitussäännös ei tullut asiassa sovellettavaksi muun ohessa sen vuoksi, etteivät B ja C olleet olleet momentissa tarkoitettuja yhteiskunnallista valtaa käyttäviä. Edelleen hovioikeus katsoi A:n menettelyn rikoslain 24 luvun 8 §:n 3 momentin rajoitussäännöksessä tarkoitetulla tavalla selvästi ylittäneen sen, mitä voitiin pitää hyväksyttävänä. Olennaisena hovioikeus piti sitä, että B:n ja C:n henkilöllisyyksien paljastaminen julkaisemalla heidän kasvokuvansa ja äänensä ei ollut ollut tarpeen yleiseltä kannalta merkittävän aiheen käsittelemiseksi. Lisäksi A oli julkistanut yksityishenkilöiden yksityiselämän ydinalueelle kuuluvia tietoja määräämättömälle vastaanottajakunnalle internetissä.
Hovioikeus tuomitsi A:n kahdesta yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä sakkorangaistukseen.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Jaakko Rautio ja Samuli Yli-Rahnasto sekä asessori Pia Latola. Esittelijä Jesse Numminen.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
A:lle myönnettiin valituslupa.
A vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja syyte hylätään.
Syyttäjä sekä B ja C vaativat vastauksissaan, että valitus hylätään.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut
Asian tausta
1. A on julkaissut uskonnollista yhdyskuntaa Jehovan todistajia kriittisesti käsittelevillä verkkosivuillaan otsikolla ”Viikkokokouksessa esitettiin hengellisen väkivallan oppitunti” kirjoituksen, jonka aiheena on ollut Jehovan todistajien suhtautuminen niin kutsuttuun karttamisoppiin eli kyseisestä uskonnollisesta yhdyskunnasta eronneita tai erotettuja henkilöitä koskeviin käytänteisiin. Kirjoitukseen on liitetty sumentamattomat kuvakaappaukset B:stä ja C:stä sekä muokkaamattomat äänitallenteet näiden eräässä Jehovan todistajien etäyhteyskokouksessa kotoaan käsin pitämistä karttamisoppia koskeneista esityksistä. A on pitänyt julkaisunsa saatavilla tässä muodossa noin kahden viikon ajan, minkä jälkeen hän on sumentanut kasvokuvat ja muokannut äänitallenteita tunnistamattomiksi.
2. Esitykset, joista kuvakaappaukset ja äänitallenteet ovat olleet peräisin, on B:n ja C:n suostumuksella videoitu ja lähetetty suoratoistona sekä pidetty nähtävillä viikon ajan palvelussa, johon on ollut pääsy kaikilla käyttöoikeuden tai vapaasti jaetun kutsulinkin saaneilla henkilöillä. A on saanut haltuunsa esityksen videotallenteen tällaisen linkin kautta.
3. B ja C ovat pitäneet kyseiset esitykset paikallisen seurakuntansa niin kutsuttuina vanhimpina eli jäseninä, jotka ovat osallistuneet paikallisen seurakunnan opetus-, ohjaus- ja johtamistehtävien hoitamiseen palkatta. Lisäksi B ja C olivat tuolloin jo noin 11 vuoden ajan toimineet niin kutsuttuina tienraivaajina ja siinä tehtävässä kumpikin tehneet erilaista vapaaehtoistyötä.
4. Syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta kahdesta yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä. B ja C ovat yhtyneet syyttäjän rangaistusvaatimukseen.
5. Käräjäoikeus on hylännyt syytteen. Hovioikeus on lukenut A:n syyksi kaksi yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä. Hovioikeus on katsonut, että uskonnollinen vakaumus ja henkilöllisyyden paljastaneet kasvokuvat ovat kuuluneet B:n ja C:n yksityiselämän ydinalueelle. Vaikka kyse oli ollut yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi julkaistusta kirjoituksesta, A:n menettely oli hovioikeuden mukaan selvästi ylittänyt sen, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.
Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa
6. Korkeimman oikeuden arvioitavana on, täyttääkö A:n edellä selostettu menettely rikoslain 24 luvun 8 §:n mukaisen yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä koskevan tunnusmerkistön. Jos menettely täyttää pykälän 1 momentin mukaisen tunnusmerkistön, arvioitavaksi tulee, onko kysymys ollut pykälän 3 momentin rajoitussäännöksessä tarkoitetulla tavalla yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitetystä ilmaisusta, jonka esittäminen ei ole selvästi ylittänyt sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.
7. Korkein oikeus toteaa, että rikoslain 24 luvun 8 §:n 2 momentin rajoitussäännös ei tule asiassa sovellettavaksi, koska hovioikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla B ja C eivät ole olleet kyseisessä rajoitussäännöksessä tarkoitetussa yhteiskunnallisessa asemassa.
Sovellettava rangaistussäännös ja arvioinnin lähtökohdat
8. Rikoslain 24 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä tuomitaan se, joka oikeudettomasti 1) joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai 2) muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa.
9. Yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei pykälän 3 momentin mukaan kuitenkaan pidetä yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua, jos sen esittäminen, huomioon ottaen sen sisältö, toisten oikeudet ja muut olosuhteet, ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.
10. Rikoslain 24 luvun 8 §:n rangaistussäännös suojaa henkilön yksityiselämää sitä koskevan tiedon oikeudettomalta levittämiseltä. Säännös liittyy Suomen perustuslain 10 §:ään, jonka mukaan jokaisen yksityiselämä on turvattu. Yksityiselämän suojasta säädetään myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa. Rangaistussäännöstä sovellettaessa on toisaalta otettava huomioon sananvapauden suoja, jota turvataan perustuslain 12 §:ssä ja ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa. Sananvapauden keskeinen merkitys ilmenee erityisesti rikoslain 24 luvun 8 §:n 3 momentin rajoitussäännöksestä, jonka tarkoituksena on lain esitöiden (HE 19/2013 vp s. 42) mukaan ennen kaikkea ollut ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjaukset sananvapauden käyttämisestä.
11. Kuten Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännöstä (esim. KKO 2018:81, kohta 13) ilmenee, tuomioistuimen edellytetään yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä koskevan rangaistussäännöksen soveltamisedellytyksiä arvioidessaan punnitsevan yksityiselämän loukkauksen ja sananvapauden välistä suhdetta ja löytävän näiden välille oikeudenmukaisen tasapainon. Korkein oikeus on antanut useita kunnianloukkausta tai yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä koskevia ratkaisuja, joissa sananvapauden merkitystä on arvioitu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön perusteella.
12. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisuissaan von Hannover v. Saksa no 2 (suuren jaoston tuomio 7.2.2012, kohdat 108–113) ja Axel Springer AG v. Saksa (suuren jaoston tuomio 7.2.2012, kohdat 89–95) täsmentänyt niitä periaatteita, joita on sovellettava punnittaessa vastakkain sananvapautta ja yksityiselämän suojaa. Ihmisoikeustuomioistuin on todennut, että kummankin artiklan suoja on otettava periaatteessa yhtäläisesti huomioon. Ihmisoikeustuomioistuimen mukaan perustavanlaatuinen arviointiperuste on ensinnäkin se, onko esimerkiksi lehtiartikkelilla tai kuvalla edistetty yleisen mielenkiinnon alaan kuuluvaa keskustelua. Toinen tärkeä seikka arvioinnissa on asianomaisen henkilön asema ja se, miten hyvin hänet yleisesti tunnetaan, sekä itse artikkelin tai kuvan aihe. Edelleen huomioon tulee ottaa henkilön käyttäytyminen ennen artikkelin julkaisemista ja se, onko artikkelin tiedot tai kuva julkaistu jo aikaisemmin. Arviointiin vaikuttaa myös se, millä tavalla artikkeli tai kuva on julkaistu ja millainen on ollut henkilöä koskeva esittämistapa. Tärkeä seikka saattaa olla myös se, missä määrin artikkelia ja valokuvaa on levitetty. Valokuvien osalta huomioon tulee ottaa sekin, missä olosuhteissa kuvat oli otettu: oliko henkilö suostunut kuvaamiseensa ja kuvien julkaisuun vai oliko kuvat otettu salaa tai muutoin luvattomin keinoin. Merkitystä on vielä julkaistujen tietojen totuudenmukaisuudella, yksityiselämään tunkeutumisen laadulla ja vakavuudella sekä julkaisemisesta aiheutuneilla seuraamuksilla.
13. Edellä mainituissa ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuissa on ollut kysymys lehdistön sananvapaudesta, mutta samoja kriteereitä on sen ratkaisukäytännössä noudatettu soveltuvin osin myös silloin, kun kysymys on ollut yksityishenkilön sananvapaudesta internetissä (ks. esim. Egill Einarsson v. Islanti, 7.11.2017, kohdat 42–46).
14. Erityisenä kysymyksenä kohdassa 12 mainittuja kriteerejä soveltaessaan ihmisoikeustuomioistuin on käsitellyt muun ohella yksityishenkilöiden sumentamattomien kuvien julkaisemista osana yleisen mielenkiinnon alaan kuuluvaa keskustelua. Ihmisoikeusoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä yksityishenkilöiden kuvien julkaisemisen ilman erityisiä varotoimia, kuten kasvojen peittämistä, ei ole katsottu edistävän yleisen mielenkiinnon alaan kuuluvaa keskustelua taikka omaavan mitään olennaista informatiivista arvoa siitä riippumatta, kuinka suuri yhteiskunnallinen intressi käsiteltyyn aiheeseen itsessään on liittynyt (Bremner v. Turkki, 13.10.2015, kohdat 80–83 ja Hájovský v. Slovakia, 1.7.2021, kohdat 43–45). Silloinkin, kun kyse on yleisen mielenkiinnon alaan kuuluvasta aiheesta ja siitä käytävästä keskustelusta, yksityiselämän loukkauksen vakavuutta arvioitaessa on annettu merkitystä esimerkiksi sille, että videotallenteelta on sumennettu yksityishenkilön kasvot ja muunnettu tämän ääni (Haldimann ja muut v. Sveitsi, 24.2.2015, kohdat 65–66).
Rikoslain 24 luvun 8 §:n 1 momentin mukaisen tunnusmerkistön täyttyminen
Tunnistettavuus
15. Jotta kysymys voi olla yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä, tulee sen henkilön, jota tieto koskee, olla tunnistettavissa (ks. esim. KKO 2018:81, kohta 18). Nyt kysymyksessä olevissa sumentamattomissa kuvakaappauksissa B:n ja C:n kasvot ovat olleet selvästi näkyvissä, eikä kuvien teknisessä laadussa tai kuvausoloissa ole mitään heidän tunnistamistaan vaikeuttavaa. Lisäksi tunnistettavuutta ovat edistäneet kirjoitukseen liitetyt muokkaamattomat äänitallenteet. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että B ja C ovat olleet julkaisusta tunnistettavissa.
Julkaisusta ilmenevien tietojen luonne
16. Kuten oikeuskäytännössä on aikaisemmin todettu, yksityiselämän käsitteellä on lavea merkityssisältö, joka ei ole yleisellä tasolla tarkkarajaisesti ja tyhjentävästi määriteltävissä. Sen piiriin kuuluu henkilökohtaiseen identiteettiin liittyviä seikkoja kuten henkilön nimi, kuva sekä fyysinen ja psyykkinen koskemattomuus. Siihen kuuluu myös oikeus elää rauhassa ilman epätoivottua huomiota. (Ks. esim. KKO 2018:51, kohta 21 ja siinä viitatut ratkaisut.) Ihmisoikeustuomioistuin on katsonut myös henkilön uskonnollisen vakaumuksen kuuluvan yksityiselämän käsitteen piiriin ja olevan korostuneesti henkilökohtaista tietoa (esim. suuren jaoston tuomio asiassa Folgerø ja muut v. Norja, 29.6.2007, kohta 98).
17. Kuten kohdassa 12 selostetusta ilmenee, ihmisoikeustuomioistuimen käytännön mukaan asianomaisen henkilön asema ja aikaisempi käyttäytyminen ovat tärkeitä arviointiperusteita määritettäessä henkilön yksityisyyden suojan laajuutta. Rikoslain 24 luvun 8 §:n esitöistä ilmenevin tavoin yksityisyyden suojaa koskevassa arvioinnissa voidaan tältä osin erottaa vallankäyttäjät, julkisuuden henkilöt ja tavalliset ihmiset. Tällaisessa jaottelussa vallankäyttäjien yksityisyyden suoja on suppein, koska kansanvaltaisessa yhteiskunnassa on oikeus saada erityisesti heitä koskevia tietoja. Laajinta yksityisyyden suojaa nauttivat tavalliset yksityishenkilöt. Oman kategoriansa muodostavat julkisuuden henkilöt, jotka ovat tavallista yksityishenkilöä enemmän julkisuuden kanssa tekemisissä ja kenties hyödyntävät sitä toiminnassaan. Tulkinnassa onkin otettava huomioon, kuinka paljon henkilö on itse avannut yksityisyyttään julkisuudessa. Henkilön yksityiselämästä voi siten ilman hänen lupaansa olla oikeutettua kertoa asioita, jotka ovat arkaluonteisuudeltaan samantyyppisiä kuin hänen itse paljastamansa seikat. Jaottelu voidaan tehdä hienojakoisemminkin, ja oikeudellisessa arvioinnissa henkilön asema ja toiminta on otettava konkreettisesti huomioon. (Ks. HE 19/2013 vp s. 38.)
18. B ja C ovat edellä mainituin tavoin pitäneet esityksensä Jehovan todistajien paikallisen seurakunnan niin kutsuttuina vanhimpina eli jäseninä, jotka ovat osallistuneet seurakuntansa opetus-, ohjaus- ja johtamistehtävien hoitamiseen palkatta. Lisäksi he ovat yli kymmenen vuoden ajan tehneet erilaista vapaaehtoistyötä uskonnollisen yhdyskuntansa hyväksi. Asiassa on selvitetty, että paikallinen seurakunta on toiminut yhden kaupungin alueella ja että sillä on tapahtuma-aikaan ollut noin 140 jäsentä. B tai C eivät ole olleet aktiivisesti näkyvissä sosiaalisessa mediassa tai internetissä sen enempää yksityishenkilöinä kuin asemassaan paikallisessa seurakunnassa.
19. Korkein oikeus katsoo, että B:n ja C:n edellä kuvattu rooli ei ole tehnyt heistä suuren yleisön näkökulmasta sellaisia vallankäyttäjiä, joiden yksityisyyden suoja olisi suppeampi kuin tavallisilla yksityishenkilöillä. B ja C eivät edellä kuvatulla toiminnallaan myöskään ole paljastaneet yksityiselämäänsä koskevia seikkoja julkisuudessa sillä tavoin, että heidän yksityisyytensä suoja olisi sen vuoksi katsottava tavallista suppeammaksi.
20. Korkein oikeus katsoo, että B ja C ovat olleet yksityisyyden suojan osalta tavallisiin yksityishenkilöihin vertautuvassa asemassa ja siten nauttineet laajaa yksityiselämän suojaa. Sanotun huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että A:n julkaisuun liitettyjä B:n ja C:n kuvia sekä julkaisusta ilmennyttä B:n ja C:n uskonnollista vakaumusta on pidettävä sellaisina heidän yksityiselämäänsä koskevina tietoina, joita rikoslain 24 luvun 8 §:ssä tarkoitetaan.
Tietojen levittämisen oikeudettomuus ja loukkaavuus
21. A on julkaissut kyseiset B:n ja C:n yksityiselämää koskevat tiedot kaikille avoimilla verkkosivuillaan ja siten toimittanut ne lukuisten ihmisten saataville.
22. A ei ole pyytänyt tai saanut tällaiseen julkaisemiseen lupaa B:ltä tai C:ltä. Tietojen levittäminen on siten tapahtunut oikeudettomasti. Tässä suhteessa merkitystä ei ole sillä, että B ja C ovat antaneet luvan etäyhteyskokouksessa pitämiensä esitysten videoimiseen sekä suoratoistoon ja nähtävillä pitämiseen rajoitetun ajan uskonnollisen yhdyskunnan omassa palvelussa.
23. B:n ja C:n yksityiselämää koskevat tiedot on julkaistu asiayhteydessä, jossa on kritisoitu heidän esitystensä sisältöä muun muassa luonnehtimalla karttamisoppia henkiseksi väkivallaksi. Korkein oikeus pitää uskonnollista vakaumusta koskevan tiedon luonteen ja tietojen julkaisemisen asiayhteyden perusteella selvänä, että kyseisen kaltainen yksityiselämän piiriin kuuluvien tietojen oikeudeton levittäminen on ollut omiaan aiheuttamaan kärsimystä loukatuille. Kyseisen tunnusmerkistötekijän täyttyminen ei edellytä, että B ja C olisivat todellisuudessa tunteneet kärsimystä yksityiselämäänsä kuuluvien tietojen levittämisestä (ks. myös KKO 2018:81, kohta 20).
Johtopäätös
24. Edellä lausutun perusteella Korkein oikeus katsoo, että A:n menettely on täyttänyt yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä koskevan rangaistussäännöksen 1 momentin mukaisen tunnusmerkistön sekä B:hen että C:hen kohdistuneena. Asiassa on kuitenkin vielä arvioitava, onko kysymys ollut pykälän 3 momentin rajoitussäännöksessä tarkoitetulla tavalla yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitetystä ilmaisusta ja, mikäli näin on, onko sen esittäminen selvästi ylittänyt sen, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.
Rikoslain 24 luvun 8 §:n 3 momentin rajoitussäännöksen soveltaminen
25. Korkein oikeus toteaa, että A:n kirjoituksen aiheena on ollut syytteessä tarkoitetussa etäyhteyskokouksessa käsitelty niin kutsuttu karttamisoppi eli kirjoituksen mukaan opetus siitä, että Jehovan todistajien seurakunnasta erotettu tai eronnut henkilö tulee lähtökohtaisesti eristää kaikista seurakunnan jäsenistä, myös sukulaisistaan. Ottaen huomioon tällaisen uskonnollisen opetuksen merkityksen ja vaikutukset sellaisten henkilöiden elämään, jotka joko eristetään sosiaalisesti tai joita vaaditaan noudattamaan eristämiskäytäntöä suhteessa esimerkiksi sukulaisiinsa, Korkein oikeus katsoo, että kirjoitus on selkeästi käsitellyt yleiseltä kannalta merkittävää asiaa. Näin ollen A ei ole menettelyllään syyllistynyt yksityiselämää loukkaavaan tiedon levittämiseen, ellei menettely tapauksen olosuhteet huomioon ottaen ole selvästi ylittänyt sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Viimeksi mainittua arviointiperustetta koskevassa punninnassa on otettava huomioon edellä selostettu ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö.
26. Korkein oikeus toteaa, että B:llä ja C:llä henkilöinä ei ole ollut merkitystä A:n kirjoituksessa käsitellyn aiheen kannalta. B:n ja C:n kertomusten mukaan heidän kyseisessä kokouksessa pitämänsä esitykset eivät ole olleet heidän itse laatimiaan, vaan kokouksen sisältö oli ollut sama kaikissa seurakunnissa ja se oli tullut Yhdysvalloista Jehovan todistajien päätoimistosta. A on itsekin kertonut, että hänen tarkoituksenaan ei ole ollut kohdistaa kritiikkiä B:hen ja C:hen henkilökohtaisesti vaan Jehovan todistajien käytänteisiin ja oppeihin yleisesti. Ne kirjoituksen tavoitteet, jotka ovat liittyneet yleiseltä kannalta merkityksellisen asian käsittelemiseen, olisi siis voitu saavuttaa levittämättä tietoja B:n ja C:n yksityiselämästä.
27. A on liittänyt kirjoitukseensa B:n ja C:n kasvokuvat sumentamatta kuvia tai ryhtymättä muihin vastaaviin varotoimiin estääkseen sen, että B ja C ovat kuvista tunnistettavissa. A on liittänyt kirjoitukseensa myös äänitallenteet B:n ja C:n esityksistä ilman tunnistamista estäviä varotoimia. Korkein oikeus katsoo, että A:n ilmoittamaa tavoitetta julkaisun aitouden korostamisesta ei voida pitää hyväksyttävänä perusteena olla ryhtymättä tällaisiin varotoimiin.
28. Uskonnollista vakaumusta koskevan tiedon levittämisen hyväksyttävyyttä arvioitaessa on otettava huomioon myös, että B ja C eivät ole pyrkineet saattamaan omaa uskonnollista vakaumustaan laajempaan tietoisuuteen esimerkiksi seurakuntansa internetsivuilla taikka henkilökohtaisilla sosiaalisen median tileillään, vaan tieto on rajoittunut lähtökohtaisesti heidän oman seurakuntansa ja muiden yhdyskunnalle läheisten tahojen piiriin. Vaikka B ja C eivät esimerkiksi seurakunnan vanhimpina toimiessaan olekaan pitäneet uskonnollista vakaumustaan ainoastaan omana tietonaan, tällaista uskonnollisen yhdyskunnan piirissä tapahtunutta tai muuten kontrolloitua tiedon julkiseksi saattamista ei voida rinnastaa tiedon saattamiseen yleisesti saataville internetin välityksellä.
29. Julkaisu on pitänyt sisällään asianomistajien tunnistettavat kasvokuvat, jollaiset tyypillisesti kiinnittävät huomiota tehokkaammin kuin pelkkä teksti. Edelleen Korkein oikeus toteaa, että A:n julkaisussa on kohdistettu voimakasta arvostelua Jehovan todistajien uskonnollista opetusta ja siihen perustuvia käytäntöjä kohtaan. Vaikka tällä sinänsä onkin tavoiteltu huomiota karttamisopista käytävälle keskustelulle, kuvien ja asianomistajien uskonnollista vakaumusta ja siihen perustuvaa opetusta koskevan kirjoituksen muodostama kokonaisuus on loukannut tavanomaista voimakkaammin B:n ja C:n yksityisyyttä.
30. A on julkaissut kirjoituksensa avoimella internetsivustollaan, johon lähtökohtaisesti kenellä tahansa on ollut pääsy. Vaikka A:n internetsivusto ei asiassa esitetyn selvityksen mukaan ole tavoittanut kuin useampia satoja henkilöitä päivittäin ja julkaisu on ollut saatavilla syytteen mukaisessa muodossa vain noin kaksi viikkoa, internetin luonne ja kehittyneet hakukonepalvelut huomioon ottaen kerran julkaistua tietoa voi olla lähes mahdotonta poistaa. Siten B:n ja C:n kuvat voivat potentiaalisesti milloin tahansa myös tulevaisuudessa nousta uudelleen esiin. Sanottu on omiaan lisäämään kuvien julkaisemisen vahingollisuutta.
31. Punnittuaan sananvapauteen ja yksityiselämän suojaan liittyviä näkökohtia Korkein oikeus katsoo, että kirjoituksen julkaiseminen sellaisena, että se on sisältänyt B:n ja C:n sumentamattomat kasvokuvat ja muokkaamattomat äänitallenteet, on julkaisun sisältö, sen paljastamien yksityiselämää koskevien tietojen luonne ja muut olosuhteet huomioon ottaen selvästi ylittänyt sen, mitä on pidettävä hyväksyttävänä.
Johtopäätös
32. A on syyllistynyt hovioikeuden hänen syykseen lukemiin kahteen yksityiselämää loukkaavaan tiedon levittämiseen. Aihetta hovioikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen ei ole.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Tuomo Antila, Kirsti Uusitalo, Eva Tammi-Salminen, Tuija Turpeinen ja Pekka Pulkkinen. Esittelijä Antto Orasmaa.