KKO:2026:77

Sotilasrikosasian vastaajalle oli hovioikeudessa määrätty sotilasoikeudenkäyntilain 28 §:n 1 momentin nojalla oikeudenkäyntiavustaja, jolle oli valtion varoista maksettu palkkio ja kulukorvaus vastaajan avustamisesta.

Korkein oikeus katsoi, ettei asiassa rangaistukseen tuomittua vastaajaa voitu velvoittaa korvaamaan hänen oikeudenkäyntiavustajalleen valtion varoista maksettua palkkiota ja kulukorvausta takaisin valtiolle. Sotilasoikeudenkäyntilain mukaiselle oikeudenkäyntiavustajalle määrätty palkkio ja kulukorvaus maksettiin kokonaan valtion varoista eikä oikeusapulain mukaisesti omavastuuosuus vähentämällä.

SotilasoikeudenkäyntiL 28 §

Asian käsittely Helsingin hovioikeudessa

Helsingin hovioikeuden tuomio 13.6.2025 nro 25/104022 kuvataan tarpeellisin osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvos Tarja Raiskinen ja sotilasjäsenet everstit Riku Suikkanen ja Mauri Etelämäki sekä hovioikeudenneuvokset Arto Perälä ja Anssi Rantala.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjä vaati valituksessaan, että A velvoitetaan korvaamaan valtiolle sen varoista A:n oikeudenkäyntiavustajille hovioikeudessa maksetut palkkiot ja kulukorvaukset, tai toissijaisesti, että valtio vapautetaan velvollisuudesta korvata A:n oikeudenkäyntikuluja siltä osin kuin ne olisivat kuuluneet A:n oikeusapulain nojalla määräytyvän omavastuun piiriin.

A vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Hovioikeus on törkeää palvelusrikosta koskevassa asiassa määrännyt sotilasoikeudenkäyntilain 28 §:n 1 momentin nojalla A:n oikeudenkäyntiavustajiksi asianajaja B:n ja varatuomari C:n.

2. Hovioikeus on tuominnut A:n palvelusrikoksesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä määrännyt, että valtion varoista maksetaan A:n oikeudenkäyntiavustajille palkkio ja kulukorvaus A:n avustamisesta hovioikeudessa. Hovioikeus on hylännyt syyttäjien vaatimuksen A:n velvoittamisesta korvaamaan palkkiot valtiolle katsoen, ettei sotilasoikeudenkäyntilain 28 §:n 1 momentissa eikä siinä viitatussa oikeusapulaissa säädetä takaisinkorvausvelvollisuudesta valtiolle.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

3. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys sotilasrikosasian vastaajan velvollisuudesta korvata hänen sotilasoikeudenkäyntilain 28 §:n nojalla määrätyille oikeudenkäyntiavustajilleen valtion varoista maksettu palkkio takaisin valtiolle. Toissijaisesti kysymys on siitä, tuleeko oikeusavun omavastuuosuutta koskeva oikeusapulain sääntely sovellettavaksi ja tuleeko omavastuuosuus vähentää valtion varoista A:n avustajille maksettavista määristä.

Avustajalle maksetun palkkion korvausvelvollisuus valtiolle

4. Sotilasoikeudenkäyntilain 1 §:n 1 momentin mukaan sotilasoikeudenkäyntiasiat käsitellään yleisissä tuomioistuimissa rikosasioista säädetyssä järjestyksessä noudattaen lisäksi, mitä sotilasoikeudenkäyntilaissa säädetään.

5. Sotilasoikeudenkäyntilain 28 §:n 1 momentin mukaan jos tuomioistuimessa sen käsitellessä sotilasoikeudenkäyntiasiaa vastaajana olevalla ei ole oikeudenkäyntiavustajaa tai -asiamiestä ja asian laadun vuoksi tai muusta syystä voidaan olettaa, ettei hän pysty yksin valvomaan oikeuttaan, tuomioistuimen on määrättävä hänelle oikeudenkäyntiavustaja. Oikeudenkäyntiavustaja voidaan määrätä myös esitutkinnan aikana riippumatta siitä, tuleeko asia tuomioistuimen käsiteltäväksi. Avustajan määräämisestä ja avustajalle suoritettavasta palkkiosta ja korvauksesta on soveltuvin osin voimassa, mitä niistä säädetään oikeusapulaissa.

6. Korkein oikeus toteaa, että sotilasoikeudenkäyntilain 28 §:ssä tai sotilasoikeudenkäyntilain muissakaan säännöksissä ei ole säädetty sotilasoikeudenkäyntiasian vastaajan velvollisuudesta korvata oikeudenkäyntiavustajalleen valtion varoista maksettu palkkio takaisin valtiolle. Sotilasoikeudenkäyntilaissa ei ole myöskään viittausta sellaiseen muussa laissa olevaan säännökseen, joka koskisi valtion varoista maksettavan palkkion korvausvelvollisuutta.

7. Rikosasian vastaajan velvollisuudesta korvata puolustajansa palkkio valtiolle on säädetty oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (rikosoikeudenkäyntilaki) 2 luvun 11 §:ssä. Rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 11 § koskee kuitenkin vain mainitun luvun nojalla määrätyn puolustajan palkkion korvausvelvollisuutta. Sotilasoikeudenkäyntilain 1 §:n 1 momentti, jonka mukaan sotilasoikeudenkäyntiasiat käsitellään rikosasioista säädetyssä järjestyksessä noudattaen lisäksi sotilasoikeudenkäyntilaissa säädettyä, koskee puolestaan asian käsittelyssä noudatettavaa menettelyä, joten palkkion korvausvelvollisuutta koskevan rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 11 §:n soveltamista ei voida perustaa tähän menettelyä koskevaan viittaukseen. Korkein oikeus toteaa myös, että eräistä oikeudenkäynneistä valtion palveluksessa oleville aiheutuvien kustannusten korvaamisesta valtion varoista annettu laki ja sen 1 b §:ssä palkkion korvausvelvollisuudesta säädetty ei tule sovellettavaksi sotilasoikeudenkäyntiasioissa.

8. Korkein oikeus toteaa johtopäätöksenään, että sotilasoikeudenkäyntilain 28 §:n nojalla määrätylle sotilasoikeudenkäyntiasian vastaajan avustajalle valtion varoista maksettavan palkkion korvaamisesta valtiolle ei ole säädetty. Palkkion korvaamista koskevan säännöksen puuttuessa ei siten ole perustetta velvoittaa sotilasoikeudenkäyntiasian vastaajaa korvaamaan oikeudenkäyntiavustajansa palkkiota valtiolle.

Oikeusapulain mukaista omavastuuosuutta koskeva arviointi

9. Syyttäjä on toissijaisesti katsonut, että oikeudenkäyntiavustajille maksetuista palkkioista on vähennettävä vastaajan oikeusapulain mukainen omavastuuosuus oikeusapulain 17 ja 20 §:n nojalla. Sanottujen pykälien perusteella valtion varoista määrätään avustajalle maksettavaksi palkkio omavastuuosuudella vähennettynä ja oikeusavun saaja velvoitetaan vaadittaessa suorittamaan avustajalleen omavastuuosuus, jonka suuruus riippuu saajan taloudellisista olosuhteista.

10. Korkein oikeus toteaa, että sotilasoikeudenkäyntilain 28 §:n mukaisen oikeudenkäyntiavustajan määräämistä ei ole sidottu vastaajan taloudelliseen asemaan. Siten sotilasrikosasiassa vastaajalla on oikeus saada avustaja valtion varoista riippumatta taloudellisista olosuhteistaan. Avustaja voidaan mainitun lain nojalla määrätä myös viran puolesta. Sotilasoikeudenkäyntilaki poikkeaa siten näissä suhteissa jo lähtökohdiltaan oikeusapulaista.

11. Sotilasoikeudenkäyntilain 28 §:ssä on viitattu oikeusapulakiin vain siten, että avustajan määräämisestä ja avustajalle suoritettavasta palkkiosta on soveltuvin osin voimassa oikeusapulaissa säädetty. Oikeusapulain säätämisen yhteydessä sotilasoikeudenkäyntilain mukaista oikeudenkäyntiavustajan järjestelmää ei ole muutettu, eikä tarkoituksena ole ollut, että myös palkkio ja korvaus oikeudenkäyntiavustajalle maksettaisiin oikeusapulain 17 §:n mukaisesti omavastuuosuudella vähennettynä (ks. myös KKO 2004:135). Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että sotilasoikeudenkäyntilain nojalla määrätyllä oikeudenkäyntiavustajalla on oikeus saada valtion varoista palkkion ja kulukorvauksen määrä kokonaisuudessaan eikä oikeusapulain sääntely omavastuuosuudesta tule sovellettavaksi sotilasoikeudenkäyntilain mukaisen oikeudenkäyntiavustajan palkkion määräämiseen. Syyttäjän toissijainenkin vaatimus on siten perusteeton.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Eva Tammi-Salminen, Timo Ojala, Tuija Turpeinen ja Kaarlo Hakamies sekä sotilasjäsenet kenraaliluutnantti Jari Mikkonen ja prikaatikenraali Jyri Raitasalo. Esittelijä Matti Pyöriä.