KKO:2026:69

A oli toimiessaan ministeri B:n erityisavustajana tilannut B:lle esiintymisvalmennuksen, jota koskeva lasku oli A:n tieten lähetetty ministeriölle ja maksettu ministeriön varoista.

Korkein oikeus katsoi, että A:n tilaama esiintymisvalmennus ei ollut liittynyt B:n tehtäviin ministerinä vaan tämän tehtäviin puolueen puheenjohtajana. A oli hankkiakseen B:lle oikeudetonta taloudellista hyötyä erehdyttämällä saanut ministeriön perusteettomasti maksamaan valmennuksen. Ministeriölle oli aiheutunut valmennuksen hintaa vastaava taloudellinen vahinko. Korkein oikeus katsoi, että A oli syyllistynyt menettelyllään petokseen ja virkavelvollisuuden rikkomiseen. (Ään.)

RL 36 luku 1 § 1 mom

RL 40 luku 9 § 1 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 9.2.2023 nro 23/105846

Käräjäoikeus luki A:n syyksi 31.12.2019–14.1.2020 tehdyt petoksen (syytekohta 1) ja virkavelvollisuuden rikkomisen (syytekohta 2) seuraavin perustein.

Petosta koskevan syytekohdan osalta käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli hankkiakseen D-puoluetta edustaneelle B:lle oikeudetonta taloudellista hyötyä erehdyttämällä saanut valtiovarainministeriön maksamaan perusteettomasti C Oy:lle B:lle annetusta viestintävalmennuksesta yhteensä 13 268 euroa. Valmennukseen oli sisältynyt muun ohella 3.12.2019 annettu viestintävalmennus, josta oli maksettu 6 324 euroa.

B oli nimitetty elinkeinoministeriksi 6.6.2019. Työ- ja elinkeinoministeriö ja C Oy olivat sopineet 8.8.2019, että C Oy antaa B:lle viestintävalmennusta liittyen elinkeinoministerin tehtävien haltuunottoon. Sopimuksen mukaan B:lle annettiin 13 600 euron hintaan kolme kolmen tunnin valmennusta. Lisäksi oli sovittu mahdollisuudesta sopia erikseen lisätyöstä tuntihinnoin tai projektihinnoin. B oli valittu D-puolueen puheenjohtajaksi 7.9.2019. B:n aloitettua valtiovarainministerinä 10.12.2019 valtiovarainministeriö ja C Oy olivat sopineet, että C Oy antaa B:lle viestinnän konsultointia tämän uudessa tehtävässä.

B:n erityisavustajana toiminut A oli ollut sopimusten yhteyshenkilö, joka oli sopinut valmennuksen toteutuksesta C Oy:n kanssa. C Oy oli toimittanut laskut sovitusti ministeriöille.

C Oy:n 31.12.2019 päivätty lasku oli koskenut 6 324 euron osalta B:n 3.12.2019 saamaa valmennusta saman illan A-studion lähetykseen, jossa puolueiden puheenjohtajat ja pääministeripuolueen varapuheenjohtaja olivat keskustelleet samana päivänä pyydettyyn hallituksen eroon sekä tulevan hallituksen muodostamiseen ja hallitusohjelmaan liittyvistä asioista. Käräjäoikeus katsoi, että kyseisessä ohjelmassa puheenjohtajat olivat ensisijaisesti olleet edustamassa puolueitaan ja puolueidensa kantaa uuden hallituksen muodostamiseen. Tähän nähden 3.12.2019 järjestetty valmennus oli liittynyt B:n tehtävään puolueen puheenjohtajana eikä elinkeinoministerin tehtävään. Sama koski toista syytteessä tarkoitettua A:n C Oy:ltä tilaamaa viestintäpalvelua.

Valtiovarainministeriö oli päättänyt maksaa sille toimitetun laskun kokonaisuudessaan, vaikka osa laskusta oli kohdistunut ajankohtaan, jolloin B oli ollut elinkeinoministeri.

Työ- ja elinkeinoministeriöltä ja valtiovarainministeriöltä oli salattu se, että laskutus oli koskenut sovitun valmennuksen sijasta valmennusta, joka oli liittynyt B:n tehtäviin puolueen puheenjohtajana. A oli menettelyllään erehdyttänyt valtiovarainministeriötä, minkä seurauksena ministeriö oli erehtynyt asiassa ja B:n hyödyksi maksanut perusteettoman laskun. Tästä oli aiheutunut ministeriölle vastaava taloudellinen vahinko, jonka syntymistä A:n oli tullut pitää vähintään varsin todennäköisenä. Näin ollen A oli toiminut tahallisesti.

Virkavelvollisuuden rikkomista koskevan syytekohdan osalta käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli virkamiesasemassa, ministerin erityisavustajana virkaansa toimittaessaan tahallaan rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin ja määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa. Petosta koskevassa syytekohdassa kuvatulla menettelyllään A oli antanut virkamiehille virheellistä tietoa tilattujen valmennusten tarkoituksesta. Valmennukset olivat tosiasiassa koskeneet selkeästi puoluepoliittisia tarkoituksia. Teko ei ollut kokonaisuutena arvostellen vähäinen ottaen huomioon A:n asema erityisavustajana ja toiminnan saama julkisuus, joka oli omiaan heikentämään ministeriöitä kohtaan tunnettavaa luottamusta, sekä aiheutuneen taloudellisen vahingon suuruus.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n kolmen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Petteri Plosila ja Timo Juntunen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 29.10.2024 nro 24/137776

A valitti hovioikeuteen ja vaati syytteen hylkäämistä.

Hovioikeus totesi, että rajanveto ministerin tehtävän ja puoluepoliittisen toiminnan välillä on vaikeaa ja roolien väliset rajat voivat olla tulkinnanvaraisia tai roolit voivat olla jopa päällekkäisiä. Rajanveto on erityisen vaikeaa silloin, kun ministeri on puolueensa puheenjohtaja. Selvää oli, että valmennuksesta erilaisiin keskustelutilanteisiin ja muihin esiintymisiin oli hyötyä sekä ministerin tehtävässä että puoluepolitiikassa.

Hovioikeus katsoi, että B:lle 3.12.2019 annetulla valmennuksella oli ollut vahva liityntä B:n ministerin tehtäviin eikä valmennuksen tilaamisessa ollut ollut kysymys varojen käyttämisestä selkeästi puoluepoliittisiin tarkoituksiin. Noudatettu menettely oli myös ollut samanlainen kuin eräässä aiemmin tilatussa lisävalmennuksessa, jossa B:tä oli valmennettu keskusteluun, jossa tämä oli esiintynyt uutena puolueen puheenjohtajana. Näissä olosuhteissa A oli tilatessaan valmennuksen C Oy:ltä voinut olla perustellusti siinä käsityksessä, että kyse oli ollut C Oy:n ja työ- ja elinkeinoministeriön välisessä sopimuksessa tarkoitetusta erikseen tilattavasta lisätyöstä ja ettei se ollut liittynyt yksinomaan tai edes pääasiallisesti B:n asemaan puolueen puheenjohtajana.

A ei myöskään ollut ollut tietoinen siitä, mitä tietoja C Oy:n ministeriölle lähettämässä laskussa oli esitetty valmennuksen sisällöstä.

Hovioikeus katsoi, ettei A:n ollut katsottava tahallisesti erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttämällä saaneen valtiovarainministeriötä maksamaan perusteettomasti 3.12.2019 annetusta valmennuksesta. Sama koski toista A:n tilaamaa valmennusta, jonka osalta käräjäoikeus myös oli katsonut A:n syyllistyneen petokseen.

Syyte virkavelvollisuuden rikkomisesta oli perustunut ratkaisevasti petosta koskevassa syytekohdassa väitettyyn menettelyyn. Hovioikeus viittasi petoksen osalta lausumaansa ja katsoi jääneen näyttämättä, että A olisi tahallaan rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin ja määräyksiin perustuvaa virkavelvollisuuttaan.

Näillä perusteilla hovioikeus hylkäsi syytteen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Jussi Heiskanen ja Tiina Nurmimäki sekä asessori Wiking Vuori (eri mieltä).

Eri mieltä ollut asessori Vuori katsoi, että B oli osallistunut ajankohtaisohjelmaan 3.12.2019 puolueen puheenjohtajana ja että sanottua esiintymistä varten tilattu valmennus ei ollut liittynyt ministerin virkatehtäviin. Valmennus ei ollut kuulunut ministeriön maksettavaksi, mikä A:n oli täytynyt virkamiehenä ymmärtää. A oli erehdyttänyt ministeriötä maksamaan kyseistä valmennusta koskevan laskun perusteettomasti ja syyllistynyt tältä osin menettelyllään petokseen ja virkavelvollisuuden rikkomiseen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa.

Syyttäjä vaati valituksessaan, että A tuomitaan 3.12.2019 annetun valmennuksen osalta petoksesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta vähintään 60 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

A vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Suullinen käsittely

Korkein oikeus toimitti asiassa suullisen käsittelyn.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. B on toiminut 6.6.2019 alkaen pääministeri Antti Rinteen hallituksen elinkeinoministerinä, ja A on toiminut 7.6.2019 alkaen hänen erityisavustajanaan. B on 7.9.2019 valittu D-puolueen puheenjohtajaksi.

2. Syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta petoksesta (syytekohta 1) ja virkavelvollisuuden rikkomisesta (syytekohta 2). Petosta koskevan syytekohdan 1 mukaan A oli hankkiakseen B:lle oikeudetonta taloudellista hyötyä erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttämällä saanut valtiovarainministeriön maksamaan perusteettomasti C Oy:lle 6 324 euroa (sisältäen arvonlisäveron) B:lle 3.12.2019 järjestetystä viestintävalmennuksesta. Ministeriölle oli aiheutunut tästä vastaavan suuruinen taloudellinen vahinko. A oli sopinut valmennuksen toteutuksesta C Oy:n kanssa. A oli syytteen mukaan salannut työ- ja elinkeinoministeriöltä ja valtiovarainministeriöltä sen, että kyseinen laskutus oli koskenut työ- ja elinkeinoministeriön ja C Oy:n välisessä viestintäpalveluita koskevassa sopimuksessa sovitun elinkeinoministerin tehtävän haltuunottoon liittyvän viestintävalmennuksen sijasta valmennusta, joka oli liittynyt B:n tehtäviin puolueen puheenjohtajana. Ministeriölle toimitettu, 31.12.2019 päivätty lasku oli koskenut B:n 3.12.2019 saamaa valmennusta ennen illan A-studion lähetystä, jossa pääministeripuolueen varapuheenjohtaja ja kolmen muun suurimman puolueen puheenjohtajat olivat keskustelleet samana päivänä tapahtuneesta hallituksen erosta sekä tulevan hallituksen muodostamiseen ja hallitusohjelmaan liittyvistä asioista. Virkavelvollisuuden rikkomista koskevan syytekohdan 2 mukaan A oli syytekohdassa 1 kerrotulla menettelyllään virkamiesasemassa virkaansa toimittaessaan tahallaan rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin ja määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa.

3. Käräjäoikeus on katsonut A:n menetelleen syytteessä kuvatun mukaisesti ja syyllistyneen menettelyllään petokseen ja virkavelvollisuuden rikkomiseen. Hovioikeus on A:n valituksesta katsonut, että valmennuksella oli ollut vahva liityntä B:n tehtäviin ministerinä eikä kyse ollut ollut varojen käyttämisestä selkeästi puoluepoliittisiin tarkoituksiin. Hovioikeus on katsonut myös, ettei A ollut joka tapauksessa toiminut tahallisesti. Hovioikeus on hylännyt syytteen petoksesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

4. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A syyllistynyt petokseen ja virkavelvollisuuden rikkomiseen erehdyttämällä valtiovarainministeriötä maksamaan perusteettomasti laskun, joka on koskenut B:lle 3.12.2019 annettua valmennusta ennen hänen esiintymistään television A-studio-ajankohtaisohjelmassa. Jos A:n katsotaan syyllistyneen rikokseen, kysymys on lisäksi rangaistuksen määräämisestä.

Työ- ja elinkeinoministeriön ja C Oy:n välinen sopimus, annettu valmennus ja valmennusta koskeva laskutus

5. Työ- ja elinkeinoministeriön ja C Oy:n välisen viestintäpalveluita koskevan sopimuksen syntymisestä on A:n sekä työ- ja elinkeinoministeriön puolesta sopimuksen hyväksyneen todistaja E:n kertomuksilla selvitetty seuraavaa: A oli 5.8.2019 ilmoittanut työ- ja elinkeinoministeriön edustajalle, että elinkeinoministeri halusi tilata C Oy:ltä viestintäkoulutusta ja tarpeen mukaan myös muuta viestinnällistä konsultointia. E oli A:lle 7.8.2019 lähettämässään sähköpostiviestissä ilmoittanut, että ministeriö hyväksyy sopimuksen mukaisen koulutuksen elinkeinoministerin uuden tehtävän haltuunottoa varten.

6. Ministeriön 8.8.2019 C Oy:n kanssa tekemässä sopimuksessa on todettu, että ministeri halusi sparrata C Oy:n asiantuntijoiden kanssa valmistautuessaan uuden tehtävän vaatimiin esiintymistilanteisiin. Sopimus on kattanut valmennuskokonaisuuden, johon on kuulunut kolme noin kolmen tunnin valmennusta kokonaishinnalla. Lisäksi C Oy:llä on sopimuksen mukaan ollut oikeus laskuttaa tuntihinnoin tai erikseen sovituin projektihinnoin mahdollisesta erikseen ja yhdessä sovitusta lisätyöstä.

7. Sopimuksen mukainen kolmen kerran valmennuskokonaisuus oli toteutettu syyskuuhun 2019 mennessä. Tämän jälkeen A oli tilannut C Oy:ltä sopimuksen perusteella B:lle valmennusta tai muuta viestintäkonsultointia sopimukseen kuuluvana lisätyönä useita kertoja syksyn 2019 aikana.

8. Pääministeri Antti Rinne on jättänyt hallituksensa eronpyynnön tasavallan presidentille 3.12.2019. Presidentti on hyväksynyt eronpyynnön samana päivänä, ja hallituksen jäsenet ovat jatkaneet tehtävissään toimitusministeristönä.

9. B on 3.12.2019 kutsuttu osallistumaan samana iltana televisioituun A-studio-ajankohtaisohjelmaan. Muut ohjelman osallistujat olivat pääministeripuolueen varapuheenjohtaja, joka oli toiminut eronneen hallituksen liikenne- ja viestintäministerinä, sekä kahden oppositiopuolueen puheenjohtajat. Televisio-ohjelmalle ilmoitettu aihe oli ”Miten tästä eteenpäin? Kuinka luottamus hallituksen sisällä sekä suhteessa oppositioon palautetaan?”.

10. A on tilannut 3.12.2019 C Oy:ltä syytteessä tarkoitetun valmennuksen. B:lle 3.12.2019 esiintymisvalmennusta antaneiden todistaja G:n ja todistaja H:n kertomusten perusteella B:lle annettu valmennus on sisällöltään koskenut edellä kerrottuun televisioesiintymiseen valmistautumista.

11. C Oy on toimittanut muun ohella kyseistä valmennusta koskevan, 31.12.2019 päivätyn laskun valtiovarainministeriöön, jonne B oli 10.12.2019 lähtien siirtynyt tuolloin nimitetyn uuden hallituksen valtiovarainministerin tehtävään. Valtiovarainministeriö on maksanut kyseisen laskun määrän C Oy:lle.

Sovellettavat säännökset

12. Rikoslain 36 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan petoksesta on tuomittava se, joka, hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä taikka toista vahingoittaakseen, erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttämällä saa toisen tekemään tai jättämään tekemättä jotakin ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle tai sille, jonka eduista tällä on ollut mahdollisuus määrätä.

13. Rikoslain 40 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan virkamies on tuomittava virkavelvollisuuden rikkomisesta, jos hän virkaansa toimittaessaan tahallaan muulla kuin edellä samassa luvussa tai rikoslain 11 luvun 9 a §:ssä säädetyllä tavalla rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen.

14. Valtioneuvoston ohjesäännön 45 a §:n mukaan ministerin erityisavustaja suorittaa ministerin hänelle antamia tehtäviä toimimatta ministeriön esittelijänä. Erityisavustajan on annettava virkamiehelle tämän tehtävien hoitamiseen tarvitsemat tiedot.

Toiselle hankittu oikeudeton taloudellinen hyöty

15. Korkein oikeus toteaa, että pääministeri Rinteen hallitus oli jatkanut 3.12.2019 tapahtuneen hallituksen eron jälkeen toimitusministeristönä. Toimitusministeristön toimivallasta ei ole nimenomaisia säännöksiä, mutta sen on Suomen perustuslain ja parlamentarismin periaatteiden perusteella katsottu voivan hoitaa vain välttämättömiä juoksevia asioita sekä sellaisia kiireellisiä asioita, joiden ratkaiseminen ei voi odottaa uuden hallituksen muodostamista. Toimitusministeristön asemaan katsotaan kuuluvan velvollisuus pidättäytyä sellaisista poliittisista aloitteista, jotka vaikuttaisivat uuden hallituksen toimintamahdollisuuksiin.

16. Televisioidussa ajankohtaisohjelmassa on edellä kohdassa 9 kuvatulla tavalla ollut kyse pääministeripuolueen varapuheenjohtajan sekä kolmen muun suurimman puolueen puheenjohtajien välisestä keskustelusta, jonka aiheena on ollut maan poliittinen tilanne ja uuden hallituksen muodostaminen. Ottaen huomioon ohjelmalle ilmoitetun aiheen ja ohjelman muut osallistujat sekä samana päivänä tapahtuneen hallituksen eron ja toimitusministeristön edellä kuvatun aseman Korkein oikeus katsoo, että B:n esiintyminen ohjelmassa ei ole liittynyt hänen tehtäväänsä eronneen hallituksen elinkeinoministerinä vaan hän on keskustelussa esiintynyt edustamansa puolueen puheenjohtajana.

17. Korkein oikeus katsoo, että kun B:tä on samana päivänä valmennettu sanottua esiintymistä varten, kysymys ei ole ollut ministerin tehtävää varten annetusta valmennuksesta. Asiaa ei ole arvioitava toisin silläkään perusteella, että esiintymisvalmennus on sinänsä voinut hyödyttää B:tä hänen myöhemmässä tehtävässään uuden hallituksen valtiovarainministerinä.

18. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että B:lle 3.12.2019 annettu esiintymisvalmennus ei ole kuulunut työ- ja elinkeinoministeriön ja C Oy:n välisen viestintäpalveluita koskevan sopimuksen piiriin ja että valmennuksesta aiheutuneet kustannukset eivät ole kuuluneet ministeriön varoista maksettaviksi. Näin ollen B on saanut valmennuksesta oikeudetonta taloudellista hyötyä.

Erehdyttäminen, erehtyminen ja taloudellinen vahinko

19. Petoksen tunnusmerkistön täyttymisen kannalta on keskeistä se, onko tekijän menettelyä pidettävä erehdyttämisenä. Erehdyttäminen tapahtuu tyypillisimmin esittämällä jokin valheellinen asianlaita. Kuten säännöksen esitöissä (HE 66/1988 vp s. 131) on todettu, erehdyttäminen voi kuitenkin olla myös muuta sellaista suhtautumista, joka asianomaisessa tilanteessa on omiaan johtamaan toista harhaan.

20. A on tilannut 3.12.2019 C Oy:ltä B:n valmennuksen viestintäpalvelusopimuksessa tarkoitettuna lisätyönä. C Oy on laskuttanut 3.12.2019 antamansa valmennuksen sopimuksen perusteella suoraan ministeriöltä. Valtioneuvoston ohjesäännön 45 a §:n nojalla A on ollut velvollinen antamaan ministeriön virkamiehille näiden tehtävien hoitamiseen tarvittavat tiedot. A ei ole kuitenkaan antanut ministeriölle tietoa siitä, että hänen tilaamansa valmennus on koskenut ministeriön hyväksymässä sopimuksessa sovitun elinkeinoministerin tehtäviin liittyvän valmennuksen sijasta valmennusta, joka on liittynyt B:n tehtäviin puolueen puheenjohtajana. Näin menettelemällä A on tehnyt petoksen tunnusmerkistön edellyttämän täytäntöönpanotoimen erehdyttämällä ministeriötä siitä, että tilattu valmennus olisi kuulunut ministeriön maksettavaksi.

21. A:n menettelystä on aiheutunut ministeriölle taloudellinen vahinko, kun ministeriö on erehtynyt maksuvelvollisuudestaan ja maksanut laskun, joka ei ole kuulunut sen maksettavaksi.

Tahallisuus

22. Petoksen tunnusmerkistöön kuuluva hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus merkitsee korotettua tahallisuusvaatimusta, sillä todennäköisyystahallisuus ei riitä täyttämään tarkoitusedellytystä. Tarkoitustahallisuus on oikeuskäytännössä määritelty siten, että tietty laissa mainittu seuraus on toiminnan välitön ja ensisijainen päämäärä (KKO 2024:34, kohta 12 ja siinä mainitut ratkaisut). Toisaalta Korkein oikeus on ratkaisussa KKO 2009:59 (kohta 11) katsonut, ettei tunnusmerkistössä edellytetyn seurauksen tarvitse olla tekijän toiminnan ainoa tarkoitus.

23. Todistustaakasta ja näyttövaatimuksesta rikosasioissa säädetään oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 3 §:ssä, jonka mukaan kantajan on näytettävä ne seikat, joihin hänen rangaistusvaatimuksensa perustuu, ja syyksi lukevan tuomion edellytyksenä on, ettei vastaajan syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä. Näitä säännöksiä sovelletaan myös arvioitaessa tekijän tahallisuutta ja siten myös sitä, onko vastaajan näytetty toimineen hyötymis- tai vahingoittamistarkoituksessa. Suoran näytön esittäminen menettelyn tarkoitusperistä on useimmiten vaikeaa, ja sen arvioiminen, liittyykö menettelyyn tunnusmerkistössä edellytetty tarkoitus, joudutaan siksi usein perustamaan objektiivisista tosiseikoista tehtäviin päätelmiin (ks. esimerkiksi KKO 2024:34, kohta 13 ja siinä mainitut ratkaisut).

24. Korkein oikeus on arvioidessaan kunnanhallituksen jäsenten tahallisuutta kunnanhallituksen päätöksenteon yhteydessä todennut, että vastaajien tarkoitusta arvioitaessa keskeistä oli päätösten sisällön ohella se, mitkä tiedot vastaajilla oli ollut päätöstä tehdessään (KKO 2023:17, kohta 30). Törkeää veropetosta koskevassa ratkaisussa KKO 2024:34 (kohta 16) Korkein oikeus on todennut, että verovelvollisen passiivisuus on voinut johtua monenlaisista inhimillisistä tekijöistä ja että laiminlyönti ei johdu veron välttämisen tarkoituksesta, jos sen syynä on esimerkiksi verovelvollisen tietämättömyys tai erehdys, jolloin korotettu tahallisuusvaatimus ei täyty.

25. Korkein oikeus toteaa, että A:n ja todistaja E:n kertomusten perusteella A:n rooli viestintäpalvelusopimuksen tekemisessä ja valmennusten tilaamisessa on ollut keskeinen. A oli tehnyt aloitteen ministeriön ja C Oy:n välisen sopimuksen tekemiseksi. Hänet oli sopimuksessa nimetty toiseksi ministeriön yhteyshenkilöistä, ja hän oli erityisavustajan tehtävässään henkilökohtaisesti ja itsenäisesti tehnyt kaikki sopimukseen perustuneet B:tä koskevat viestintäkonsultointi- ja valmennustilaukset C Oy:lle.

26. A on edellä sanotun perusteella ollut tietoinen viestintäpalvelusopimuksen sisällöstä. Hän oli myös saanut ministeriöltä selkeät ohjeet siitä, että ministeriön maksamaa valmennusta voitiin tilata vain perehdytykseksi elinkeinoministerin tehtävään. Edellytys palvelun liittymisestä ministerin tehtävään on koskenut myös lisätyönä tilattuja palveluita.

27. Asiassa on selvitetty, että A on ollut kokenut ja pitkäaikainen ministereiden erityisavustaja. Tähän nähden A on ollut selvillä ministerin kaksoisroolista yhtäältä valtioneuvoston jäsenenä ja toisaalta puolueensa edustajana. Ottaen huomioon A:n asema viestintäpalvelusopimusta tehtäessä ja sen mukaisia valmennuksia tilattaessa hänen on tullut huolehtia siitä, että tilaukset ovat liittyneet ministerin tehtäviin.

28. Tasavallan presidentin hyväksyttyä hallituksen eronpyynnön ministerit olivat jatkaneet tehtävissään toimitusministeristönä. A-studion ennalta ilmoitetun keskusteluaiheen ja edellä kohdassa 15 kuvatun toimitusministeristön varsin rajatun toimivallan vuoksi valmennuksen tilaaminen B:lle työ- ja elinkeinoministeriön tekemän sopimuksen perusteella ei ole ollut perusteltua. Siitä, että B tulisi toimimaan myös 10.12.2019 nimitetyn uuden hallituksen ministerinä, ei ole tuolloin ollut tietoa.

29. A on 3.12.2019 tietoisena hallituksen samana päivänä tapahtuneesta erosta sekä illan A-studion aiheesta ja osallistujista tilannut C Oy:ltä valmennusta B:lle illan televisioesiintymistä varten. Sanotuissa olosuhteissa A:n on täytynyt ymmärtää, että kyseinen valmennus ei ole liittynyt elinkeinoministerin virkatehtäviin, vaikka hän oli ennen hallituksen eroa tilannut C Oy:ltä elinkeinoministeri B:lle useita viestintäpalvelusopimuksen piiriin kuuluvia valmennuksia. Korkein oikeus katsoo, että näissä olosuhteissa A ei ole voinut tilanteen kiireellisyydestä ja paineisuudesta huolimatta perustellusti olla siinä käsityksessä, että B:n esiintymisvalmennus kuuluisi valtion maksettavaksi.

30. Korkein oikeus toteaa, että A:n on katsottava tienneen, että kun hän jättää ilmoittamatta ministeriölle valmennuksen todellisen luonteen, valmennuksesta aiheutunut kustannus jää perusteettomasti valtion maksettavaksi sen sijaan, että se laskutettaisiin B:ltä tai tämän edustamalta puolueelta. Tähän nähden merkityksetöntä on, että A ei ole itse nähnyt C Oy:n valmennuksesta ministeriölle lähettämää laskua ja että häneltä ei ole ministeriön puolesta pyydetty siitä tarkempaa selvitystä ennen laskun maksamista.

31. Asiassa ei ole ilmennyt muuta mahdollista tarkoitusta A:n toiminnalle kuin taloudellisen hyödyn hankkiminen D-puoluetta edustaneelle B:lle. Näihin seikkoihin nähden Korkein oikeus katsoo, että A:n tahallisuus kattaa rikoslain 36 luvun 1 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla myös hyötymistarkoituksen.

32. Johtopäätöksenä Korkein oikeus katsoo, että edellä kuvattu A:n menettely täyttää petoksen tunnusmerkistön.

Virkavelvollisuuden rikkominen

33. Kun A on tehnyt edellä kuvatun rikoksen ministerin erityisavustajana eli virkamiesasemassa virkaansa toimittaessaan, hän on samalla menettelyllä rikkonut myös valtioneuvoston ohjesäännön 45 a §:ssä säädetyn virkavelvollisuutensa. Tekoa ei ole pidettävä A:n tahallisuuden asteeseen nähden kokonaisuutena arvostellen vähäisenä.

Syyksilukeminen

34. Korkein oikeus lukee A:n syyksi syytekohdassa 1 sen, että hän on 31.12.2019–14.1.2020 Helsingissä hankkiakseen D-puoluetta edustaneelle B:lle oikeudetonta taloudellista hyötyä erehdyttämällä saanut valtiovarainministeriön maksamaan perusteettomasti C Oy:lle viestintävalmennuksesta 5 100 euroa arvonlisäveroineen. Menettelyllään A on aiheuttanut valtiovarainministeriölle 6 324 euron suuruisen taloudellisen vahingon. Sanotulla menettelyllään A on syyllistynyt petokseen.

35. Korkein oikeus lukee A:n syyksi syytekohdassa 2 sen, että hän on 31.12.2019–14.1.2020 Helsingissä virkamiesasemassa B:n erityisavustajana virkaansa toimittaessaan tahallaan rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin ja määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa jättämällä antamatta virkamiehelle tämän tehtävän hoitamiseen tarvittavat tiedot valtioneuvoston ohjesäännön 45 a §:ssä tarkoitetulla tavalla. Valtiovarainministeriö on syytekohdassa 1 mainitulla tavalla saatu erehdyttämällä maksamaan perusteettomasti 5 100 euroa arvonlisäveroineen viestintävalmennuksesta, joka on liittynyt B:n puoluepoliittisiin tehtäviin. Teko ei ole ollut kokonaisuutena arvostellen vähäinen, ja sillä on aiheutettu ministeriölle 6 324 euron määräinen taloudellinen vahinko. Sanotulla menettelyllään A on syyllistynyt virkavelvollisuuden rikkomiseen.

Rangaistuksen määrääminen

36. Petoksesta on rikoslain 36 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan tuomittava rangaistukseksi sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Virkavelvollisuuden rikkomisesta on rikoslain 40 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan tuomittava rangaistukseksi sakkoa tai vankeutta enintään yksi vuosi.

37. A on toiminut virkamiesasemassa ministerin erityisavustajana, ja hänellä on ollut ministeriön ja C Oy:n sopimuksen nojalla itsenäinen mahdollisuus tilata viestintäpalveluita ministerin käyttöön. A on käyttänyt tätä itsenäistä asemaansa hyväkseen tilaamalla ministerille perusteettomasti esiintymisvalmennuksen ja aiheuttanut tällä menettelyllään taloudellista vahinkoa ministeriölle. A:n menettely on ollut omiaan horjuttamaan luottamusta ministeriöiden toimintaan julkisten varojen käytössä. Nämä seikat korostavat A:n menettelyn moitittavuutta. Toisaalta A ei ole tavoitellut taloudellista hyötyä itselleen eikä teko ole osoittanut suunnitelmallisuutta. Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukainen yhteinen rangaistus A:n syyksi luetuista rikoksista on 80 päiväsakkoa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti:

A:n syyksi luetaan rikoslain 36 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla petos ja rikoslain 40 luvun 9 §:n 1 momentin nojalla virkavelvollisuuden rikkominen (tekoaika molemmissa 31.12.2019–14.1.2020), joista hänet tuomitaan 80 päiväsakkoon à 39 euroa eli maksamaan sakkoa 3 120 euroa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Tuomo Antila (eri mieltä), Mika Ilveskero, Eva Tammi-Salminen, Tuija Turpeinen ja Heli Melander (eri mieltä). Esittelijä Laura Ritakari-Rautio.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Melander: Olen samaa mieltä enemmistön perusteluista kohtien 1–18 osalta. Tämä jälkeen lausun seuraavaa.

Petos

Erehdyttäminen, erehtyminen ja taloudellinen vahinko

Petoksen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää ensinnäkin, että tekijä erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttämällä saa toisen tekemään jotakin, johon hän ei muuten olisi ryhtynyt, ja tästä aiheutuu hänelle taloudellista vahinkoa. Syytteen teonkuvauksen mukaan erehdyttäminen oli tapahtunut menettelyllä, jossa A oli sopinut valmennuksen toteutuksesta C Oy:n kanssa ja C Oy oli toimittanut laskut sovitusti ministeriöille. Syytteen mukaan ministeriöiltä oli salattu se, että laskutus oli koskenut sovitun valmennuksen sijasta valmennusta, joka oli liittynyt B:n tehtäviin puolueen puheenjohtajana. Tällä menettelyllä valtiovarainministeriö oli saatu maksamaan perusteettomasti 3.12.2019 toteutetusta viestintävalmennuksesta C Oy:lle 5 100 euroa arvonlisäveroineen.

Enemmistön perusteluista ilmenevästi työ- ja elinkeinoministeriön ja C Oy:n välisen sopimuksen mukainen viestintävalmennus on koskenut vain elinkeinoministerille annettavaa valmennusta. Edelleen enemmistön perusteluista ilmenevästi A:n 3.12.2019 C:lle tilaama valmennus ei ole jälkikäteisen arvion mukaan liittynyt elinkeinoministerin tehtäviin, vaan palvellut C:n esiintymistä televisio-ohjelmassa puolueen puheenjohtajana. Asiassa on riidatonta, että laskun selitteenä oli mainittu vain ”B:n valmennus 3.12.2019” eikä tarkempaa kuvausta valmennuksen sisällöstä tai liitynnästä illan televisio-ohjelmaan ollut laskussa esitetty. Kun tällaista tosiasiassa elinkeinoministerin tehtävään liittymätöntä ja siten sopimukseen kuulumatonta valmennusta koskenut lasku on toimitettu ministeriölle, ministeriötä voidaan katsoa sinällään erehdytetyn. Asiassa on selvitetty, että ministeriö on erehtynyt maksamaan laskun, joka ei olisi jälkikäteisen arvion perusteella kuulunut sen maksettavaksi ja että sille on näin aiheutunut taloudellista vahinkoa. Vaikka ministeriöllä olisi ollut mahdollisuudet selvittää laskun perusteita tarkemmin, katson, ettei käsillä olleissa olosuhteissa ministeriön voida katsoa toimineen siten huolimattomasti, että erehtymisen voitaisiin katsoa johtuneen yksin ministeriön selonottovelvollisuuden laiminlyönnistä.

Asiassa on selvitetty, että C Oy laskutti ministeriöitä suoraan eikä A ollut tekemisissä ministeriöille toimitettujen laskujen kanssa tai ollut tietoinen niiden merkinnöistä. A:n on kuitenkin täytynyt olla viestintäpalveluita koskevan sopimuksen ja jo syntyneen laskutuskäytännön perusteella tietoinen siitä, että hänen tilaamastaan valmennuksesta laskutetaan ministeriötä. Tällä perusteella katson, että A:n valmennuksen tilaamista koskeva menettely on sinällään johtanut ministeriön erehtymiseen ja että hän on näin ollen menettelyllään erehdyttänyt ministeriötä.

Syyttäjä on lisäksi väittänyt A:n antaneen valtiovarainministeriölle väärää tietoa valmennuksen sisällöstä vielä alkuvuonna 2020. Valtiovarainministeriön viestintäjohtaja F on Korkeimmassa oikeudessa todistajana kuultuna kertonut tiedustelleensa A:lta tammikuussa 2020 valmennuksen sisällöstä, jolloin A oli kertonut sen liittyneen ministerin mediavalmennukseen. A on kiistänyt käyneensä F:n kanssa keskustelua valmennuksen sisällöstä ja on kertonut keskustelujen liittyneen vain siihen, kuuluiko lasku työ- ja elinkeinoministeriön vai valtiovarainministeriön maksettavaksi. Katson, että kirjallisina todisteina esitettyjen F:n ja A:n sähköpostiviestien sisältö sekä todistajana kuullun, C Oy:n laskutusta hoitaneen I:n kertomus tukevat A:n kertomusta siitä, että tuossa vaiheessa keskustelua oli käyty vain siitä, kumman ministeriön maksettavaksi viestintävalmennus kuului. Näyttämättä sen sijaan on jäänyt, että keskustelua valmennuksen tarkemmasta sisällöstä tai sen liitynnästä ministerin tehtäviin olisi F:n ja A:n kesken käyty ja että A olisi myös tällä tavoin erehdyttänyt ministeriötä.

Tahallisuus

Petoksen edellyttämän korotetun tahallisuusvaatimuksen osalta yhdyn enemmistön perustelujen kohtiin 22 ja 23 ja totean lisäksi seuraavaa.

Virka-aseman väärinkäyttämistä koskevassa ratkaisussa KKO 2023:17 (kohta 30) Korkein oikeus on korotetun tahallisuusvaatimuksen osalta todennut, että kyseisen tunnusmerkistön edellyttämän hyödyttämistarkoituksen arvioinnissa keskeistä on tehtyjen päätösten sisällön ohella se, mitkä tiedot vastaajilla on ollut päätöstä tehdessään. Merkitystä on myös sillä, millä tavoin päätöksenteossa ja sen valmistelussa on menetelty, ja päätöksenteon muotomääräysten tarkoituksellisesta sivuuttamisesta voi olla tehtävissä päätelmiä päätöksentekijöiden ratkaisujen vaikuttimista. Törkeää veropetosta koskevassa ratkaisussa KKO 2024:34 (kohta 16) Korkein oikeus on korotetun tahallisuusvaatimuksen osalta todennut, että ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti ei johdu veron välttämisen tarkoituksesta, jos sen syynä on esimerkiksi verovelvollisen tietämättömyys tai erehdys. Vaikka mainitunlaisille seikoille voidaan vain poikkeuksellisesti antaa merkitystä arvioitaessa vastaajan tahallisuutta tilanteissa, joissa rangaistusvastuu edellyttää tavanomaisen tasoista tahallisuutta, laiminlyönnin johtuminen tällaisesta syystä merkitsee sitä, että rikoslain 29 luvun 1 §:n 3 kohdan mukainen korotettu tahallisuusvaatimus ei täyty. Riittävää tässä suhteessa on, että veron välttämistarkoituksesta jää varteenotettava epäily. Katson, että vastaavanlaisia seikkoja voidaan ottaa huomioon myös petoksen korotetun tahallisuusvaatimuksen täyttymistä arvioitaessa.

Enemmistön tavoin pidän selvänä, että A:lla on ollut tieto siitä, että valtion varoista ei voida maksaa muita kuin ministerin tehtävään liittyviä kuluja. Edelleen pidän enemmistön perustelujen kohdassa 26 esitetyin perustein selvitettynä, että A:lla on ollut tieto myös siitä, että sopimuksen mukaan viestinnän valmennusta on sovittu annettavaksi B:lle nimenomaan elinkeinoministerinä. Katson kuitenkin, että A:n vaikuttimia arvioitaessa on otettava huomioon nyt käsiteltävän viestintävalmennuksen liittyminen laajempaan viestintäpalvelukokonaisuuteen. B:lle oli C Oy:n kanssa tehdyn sopimuksen perusteella annettu huomattava määrä viestintävalmennusta, jossa pääosin ei ole väitettykään olevan kysymys oikeudettoman hyödyn hankkimisesta B:lle. Toisaalta on selvää, että koko viestintävalmennuksen tarkoituksena on ollut kehittää ministeri B:n viestintätaitoja etenkin vaativissa viestintätilanteissa. Nyt käsiteltävä valmennus ennen 3.12.2019 A-studio-lähetystä olisi luonteeltaan voinut olla sopimuksen mahdollistamaa yhdessä ja erikseen sovittavaa lisätyötä. Syytteen perustuessa yksinomaan väitteeseen siitä, että kyseinen valmennus oli liittynyt B:n elinkeinoministerin tehtävän sijasta hänen tehtäväänsä puolueen puheenjohtajana, asiassa ei ole tarpeen arvioida esimerkiksi sitä, oliko tilattu valmennus ollut enää ministerin tehtävän haltuun ottamiseksi tarpeen tai oliko lisätilaus johtanut pienhankinnaksi määritellyn sopimuskokonaisuuden vähäisen arvon rajan ylittymiseen. Sopimus tai sen liitteenä oleva valmennustarjous ei sisällä tarkempia määräyksiä erikseen sovittavien lisätöiden tilaamistavasta. Siitä, että A sopimukseen merkittynä työ- ja elinkeinoministeriön yhteyshenkilönä on sopinut valmennuksesta C Oy:n kanssa neuvottelematta asiasta ministeriön virkamiesten kanssa, ei siten voida tehdä päätelmiä hänen menettelynsä vaikuttimista etenkään, kun tämä on ollut menettelytapa sellaistenkin lisätöiden suhteen, joita työ- ja elinkeinoministeriö on pitänyt sopimuksen piiriin kuuluvina. Vastaavalla tavalla katson, ettei C Oy:stä ministeriölle toimitettujen laskujen suppeista selitteistä voida tehdä päätelmiä A:n vaikuttimista, kun otetaan huomioon se, ettei A:lla ole ollut mitään tekemistä laskujen kanssa eikä hän ole ollut tietoinen niiden sisällöstä.

A:n ja H:n yhdensuuntaisten kertomusten mukaan A oli päätynyt B:n pyynnöstä tilaamaan kyseisen viestintävalmennuksen nopealla aikataululla 3.12.2019 pääministeri Rinteen jätettyä hallituksensa eropyynnön ja B:n saatua kutsun illan A-studioon tilanteessa, jossa hänellä oli aikaisemmin ollut epäonnistuneita mediaesiintymisiä. A on kertonut saaneensa tiedon siitä, keitä keskusteluun oli tulossa, sekä alustavaa tietoa lähetyksen teemoista. A on kertonut ajatelleensa B:n osallistuvan käsillä olleessa hallituskriisissä keskusteluun ennen muuta valtioneuvoston jäsenenä, joskin A on itsekin todennut, että ministerin ja puolueen puheenjohtajan roolien erottaminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Myös oikeuskansleri on B:n menettelyä koskevien kanteluiden johdosta antamassaan päätöksessä todennut, että rajanveto ei ole yksinkertainen eikä yksiselitteinen ja että tämä tapaus ja sen jälkikäteinen arviointi osoittavat osaltaan, että ministerin ja puolueen puheenjohtajan tai kansanedustajan rooleihin liittyy tulkinnanvaraisuutta. C Oy:n valmennuksesta vastanneet G ja H sekä työ- ja elinkeinoministeriön puolesta sopimuksen allekirjoittanut E ovat yhdensuuntaisesti kertoneet, että etukäteen on vaikeaa ennakoida, millaisessa roolissa toimittaja käsittelee suorassa televisiolähetyksessä henkilöä, joka on yhtä aikaa ministeri ja puolueen puheenjohtaja. G ja H ovat kertoneet kyseisen valmennuksen keskittyneen sellaisten toimittajan kysymysten harjoittelemiseen, joita illan ohjelmassa saatettaisiin ministerille esittää. Valmennus ei ollut millään tavoin eronnut valmennuksesta, jota B oli saanut aiemmin syksyllä toiseen mediaesiintymiseen ja jota ministeriö oli pitänyt sopimuksen piiriin kuuluvana. Näin B itsekin on todennut oikeuskanslerille antamassaan selvityksessä.

Katson, että työ- ja elinkeinoministeriön ja C Oy:n välillä tehdyn sopimuksen mahdollistama menettelytapa, jossa A on varsin itsenäisesti voinut tilata B:lle viestintävalmennusta, on korostanut A:n velvollisuutta varmistua siitä, että hänen tilaamansa lisätyöt ovat sopimuksen mukaisia. Katson myös, että valmennuksen 3.12.2019 suhteen hänen olisi tullut tarkemmin selvittää sitä, missä roolissa B:n on tarkoitus esiintyä illan televisio-ohjelmassa ja onko valmennuksen tilaaminen hänelle ministeriön tekemän sopimuksen perusteella ollut kyseisessä tilanteessa perusteltua. Pelkästään siitä, että A on selvittänyt ja harkinnut näitä seikkoja puutteellisesti ennen kuin on tilannut valmennuksen ministeriön lukuun, ei kuitenkaan voi päätellä, että A:lla olisi ollut petoksen tunnusmerkistöön kuuluva hyödyttämistarkoitus. Korotetun tahallisuusvaatimuksen täyttyminen tässä asiassa edellyttäisi sitä, että A olisi jo valmennuksen B:lle tilatessaan pitänyt varmana, ettei se kuuluisi sopimuksen piiriin, ja että valmennuksen tilaamisen tarkoituksena olisi ollut hankkia B:lle oikeudetonta taloudellista hyötyä.

B on A-studioon osallistuessaan ollut edelleen muodollisesti ministerin asemassa, ja keskustelun ilmoitettujen teemojen perusteella on voitu pitää mahdollisena, että keskustelun aikana B:lle tultaisiin esittämään kysymyksiä myös ministerinä. Esiintymisvalmennus on tilattu poikkeuksellisissa ja kiireellisissä olosuhteissa. Annettuun valmennukseen ei ole valmennettavan tai valmentajien mukaan liittynyt mitään aiemmista ja sinällään sopimuksen mukaisista valmennuksista poikkeavaa. Myös valmennuksen tilaaminen ja laskutus on toteutettu täysin samanlaisella menettelyllä kuin aiemmat, hyväksytytkin valmennukset. Tilattu valmennus on ollut osa suurempaa sopimuskokonaisuutta, jonka osalta A:n vaikuttumia ei ole aihetta epäillä. Nämä seikat huomioon ottaen pidän näissä poikkeuksellisissa olosuhteissa varteenotettavana mahdollisuutena, että A on valmennuksen tilatessaan ollut siinä virheellisessä käsityksessä, että valmennus kuuluisi sopimuksen piiriin sen mahdollistamana erikseen sovittavana lisätyönä. Tätä johtopäätöstä tukee osaltaan myös se, että työ- ja elinkeinoministeriö ja valtiovarainministeriö ovat oikeuskanslerille antamissaan selvityksissä jälkikäteenkin arvioineet B:lle 3.12.2019 annetun valmennuksen kuulumista sopimuksen piiriin toisistaan poiketen. Työ- ja elinkeinoministeriö on lisäksi todennut yleisesti, että sen maksamassa valmennuskokonaisuudessa on saadun selvityksen jälkeen vaikeaa tehdä tarkkaa rajanvetoa valmennuksen yksiselitteisestä kohdentumisesta ministerin tehtäviin tai sen ulkopuolelle.

Edellä lausutuilla perusteilla katson jääneen syyksilukemiseen riittävällä varmuudella näyttämättä, että A:n syytteessä kuvatun menettelyn tarkoituksena olisi ollut hankkia B:lle oikeudetonta taloudellista hyötyä. Näin ollen hylkään syytteen petoksesta.

Virkavelvollisuuden rikkominen

Syyttäjän rangaistusvaatimus koskee vain tahallista tekoa. Korkein oikeus on ratkaisukäytännössään katsonut tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta tuomitsemisen edellyttävän, että virkamies on arvioitavana olevassa tilanteessa tarkoittanut menetellä lain vastaisesti tai että hänen on ainakin täytynyt mieltää menettelevänsä lain vastaisesti (esim. KKO 2020:29, kohta 69, KKO 2017:92, kohta 63, KKO 2008:90, kohta 7). Viitaten siihen, mitä olen edellä lausunut A:n tahallisuudesta petosrikoksen osalta, katson, ettei A:n voida käsillä olleissa olosuhteissa katsoa tahallisuuden edellyttämällä tavalla tarkoittaneen toimia tai mieltäneen toimivansa tilanteessa syytteessä kuvattujen virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. Näin ollen hylkään syytteen myös virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Äänestyksen lopputulokseen nähden velvollisena lausumaan tuomittavasta rangaistuksesta ilmoitan olevani tältä osin samaa mieltä kuin enemmistö.

Oikeusneuvos Antila: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Melander.