KKO:2026:68

Rintaperillisen velka perittävälle oli vanhentunut perittävän eläessä.

Kun muuta ei ollut määrätty tai olosuhteisiin katsoen otaksuttava tarkoitetun,
vanhentuneen velan määrä katsottiin rintaperillisen saamaksi ennakkoperinnöksi.

PK 6 luku 1 § 1 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

A kuoli 20.5.2020. Kuolinpesän osakkaita olivat hänen lapsensa B ja C.

B vaati A:n perinnönjaossa, että C:n vuonna 2007 A:lta saama laina lisätään pesän varoihin ja kuitataan C:n perintöosuudesta tai toissijaisesti otetaan huomioon C:n saamana ennakkoperintönä. C vastusti vaatimusta, sillä velka oli vanhentunut.

Pesänjakaja katsoi 16.2.2022 tekemässään perinnönjakopäätöksessä, että kysymys oli velasta, joka oli vanhentunut, ja näyttämättä oli jäänyt, että A:lla olisi ollut tarkoitus lahjoittaa velan määrä C:lle. Siten velkaa ei voitu ottaa laskennallisesti huomioon kuolinpesän varoina eikä sen määrää voitu ottaa huomioon C:n saamana ennakkoperintönä.

Kanne ja vastaus Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa

B vaati perinnönjakoa oikaistavaksi siten, että C:n A:lta saama velka 7 000 euroa katsotaan C:n saamaksi ennakkoperinnöksi, jonka määrä lisätään laskennallisesti kuolinpesän varoihin perinnönjakolaskelmaa tehtäessä.

C vaati, että kanne hylätään.

Käräjäoikeuden tuomio 6.4.2023 nro 1009 4967

Käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että C oli maksanut äidiltään saamaansa 7 000 euron lainaa takaisin 50 euroa. Siten C:n velkaa A:lle, nyttemmin kuolinpesälle, oli maksamatta 6 950 euroa.

Käräjäoikeus katsoi, että kysymyksessä oli ollut velaksianto ja velkasuhde, mitä tuki se, että velkaa oli maksettu takaisin 50 euroa. Asiassa ei ollut esitetty riittävää selvitystä siitä, että velka olisi nimenomaisesti annettu anteeksi. Tällaiseksi selvitykseksi ei riittänyt B:n kertomus siitä, että A olisi tarkoittanut lahjoittaa takaisinmaksamatta jääneen rahamäärän C:lle. Kysymys oli siten C:n velasta ja kuolinpesän saatavasta eikä C:n saamasta ennakkoperinnöstä. Velkaa ei vanhentuneena tullut ottaa perinnönjaossa huomioon.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Mika Koivunen.

Turun hovioikeuden tuomio 28.2.2025 nro 106

B valitti hovioikeuteen vaatien, että C:n A:lta saama 7 000 euron suuruinen velka otetaan perinnönjaossa huomioon C:n ennakkoperintönä 6 950 euron osalta. C vaati, että valitus hylätään.

Hovioikeus totesi riidattomaksi, että C:n A:lta saamassa 7 000 euron luovutuksessa oli ollut kysymys velaksiannosta ja että velka oli maksamatta jääneiltä osin vanhentunut.

Hovioikeus totesi, että rintaperillisen saama lahja oletetaan ennakkoperinnöksi, jos muuta ei näytetä. Ratkaisevaa arvioinnissa oli perittävän tarkoitus. Hovioikeuden viittaamin tavoin sekä hovioikeuden ratkaisukäytännössä että oikeuskirjallisuudessa oli katsottu, että myös rintaperillisen vanhentunut velka voidaan ottaa perinnönjaossa huomioon ennakkoperintönä. Hovioikeus katsoi, että tässä asiassa, kun kysymys oli velaksiannosta, lahjoitustarkoituksen puuttuminen lähtökohtaisesti puolsi näkemystä siitä, että suoritusta ei ollut katsottava ennakkoperinnöksi. Velkaluonteesta oli pääteltävissä, että A oli tarkoittanut, että C maksaa suorituksen hänelle takaisin. C oli maksanut velkaa takaisin vain 50 euroa, eikä A ollut perinyt velkaa C:ltä, ja saaminen oli vanhentunut. Olosuhteisiin katsoen ei voitu kuitenkaan otaksua, että A olisi tarkoittanut kohdella rintaperillisiään muuten kuin yhdenvertaisesti ja tasapuolisesti. Velan vanhennuttua C:n A:lta saamaa varallisuusetua oli siten pidettävä ennakkoperintönä.

Hovioikeus oikaisi pesänjakajan perinnönjakopäätöstä siten, että C:n saama 7 000 euron suuruinen velka otetaan perinnönjaossa huomioon C:n ennakkoperintönä 6 950 euron osalta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kari Lahdenperä, Virpi Vuorinen ja Juho Angervo.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

C:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan kysymystä, oliko C:n vanhentunut velka, jota hovioikeuden katsomin tavoin ei ollut maksettu enempää kuin 50 euroa, otettava perinnönjaossa huomioon hänen saamanaan ennakkoperintönä.

C vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion varaan.

B vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Tausta ja kysymyksenasettelu

1. Perittävä A (jäljempänä äiti) on kuollut 20.5.2020. Hänen rintaperillisiään ovat lapset B ja C.

2. C on saanut äidiltään vuonna 2007 velaksi 7 000 euroa. Velkaa on maksettu takaisin 50 euroa eli maksamatta on 6 950 euroa. Velka on vanhentunut ennen äidin kuolemaa.

3. Pesänjakaja on hylännyt B:n perinnönjaossa esittämän vaatimuksen velan määrän huomioon ottamisesta C:n äidiltään saamana ennakkoperintönä. B:n moitittua jakoa myös käräjäoikeus on katsonut, että kysymys ei ollut ennakkoperinnöstä. Hovioikeus on sen sijaan katsonut, että velan vanhennuttua C:n äidiltä saamaa varallisuusetua oli pidettävä ennakkoperintönä, ja määrännyt sen otettavaksi perinnönjaossa huomioon.

4. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko etu, jonka rintaperillinen on saanut, kun hänen velkansa perittävälle on vanhentunut perittävän eläessä, katsottava ennakkoperinnöksi.

Sovellettava säännös ja sen tulkinta

5. Perintökaaren 6 luvun 1 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan mitä perittävä eläessään on antanut rintaperilliselle, on ennakkona vähennettävä tämän perinnöstä, ellei muuta ole määrätty tai olosuhteisiin katsoen otaksuttava tarkoitetun.

6. Rintaperillisten välisessä suhteessa ennakkoperintösäännösten ensisijainen tarkoitus on turvata heidän välistään tasa-arvoisuutta (KKO 2010:57, kohta 18). Taustalla on olettama, ettei perittävä ole omaisuuden antamisella halunnut lopullisesti suosia ennakonsaajaa muiden perillisten kustannuksella (Ehdotus perintö- ja testamenttilainsäädännön uudistamiseksi perusteluineen, Lainvalmistelukunnan julkaisuja n:o 2/1935, s. 112 ja Ehdotus hallituksen esitykseksi eduskunnalle perintölaiksi sekä siihen liittyvä lainvalmistelukunnan mietintö, Lainvalmistelukunnan julkaisuja n:o 5/1938, s. 79).

7. Perintökaaren esitöiden mukaan 6 luvun 1 §:n sanamuoto ei ole esteenä laventavalle tulkinnalle siitä, mitä on pidettävä ennakkoperintönä. Ennakkoperintönä olisi esitöiden mukaan pidettävä esimerkiksi velan anteeksiantoa tai perillisen velan maksamista taikka perillisen suosimista siinä muodossa, että perittävän hänelle myymän irtaimen tai kiinteän esineen kauppahinta on sovittu esineen todellista arvoa alhaisemmaksi. (Lvk 5/1938 s. 80.)

8. Oikeuskirjallisuudessa puolestaan on katsottu, että myös vanhentunut velka voi tulla otettavaksi huomioon ennakkoperintönä. Yhtäältä on pidetty silmällä tilanteita, joissa asiallisesti on kysymys lahjoituksesta, ja katsottu olennaiseksi, että oikeustoimen vastikkeettomuuden tulee perustua omistajan tahtoon (Aulis Aarnio – Urpo Kangas, Suomen jäämistöoikeus I, 2016, s. 774 ja 778). Toisaalta on katsottu, että ennakkoperinnöstä voi olla kysymys sekä silloin, kun perittävä on päästänyt velan tarkoituksellisesti vanhentumaan, että silloin, kun vanhentuminen on tapahtunut hänen tahtomattaan. Saatavan tietoinen vanhentumaan päästäminen rinnastuu pitkälti velan anteeksiantamiseen, ja olisi epäjohdonmukaista käsitellä eri tavalla tilannetta, jossa velka on vanhentunut perittävän tahtomatta. (Tapani Lohi, Vanhentunut velka ennakkoperintönä, teoksessa Katja Weckström ym. [toim.], Modernit perhesuhteet ja oikeus, 2021, s. 393–411.)

9. Korkein oikeus toteaa, että rintaperillinen saa perittävältä vastikkeetonta etua, kun hänen velkansa perittävälle vanhentuu. Vaikka perintökaaren ennakkoperintöä koskevan 6 luvun 1 §:n sanamuoto viittaa lähinnä tahdonilmaisuun perustuvaan lahjanluonteiseen varallisuuden siirtämiseen perilliselle, Korkein oikeus katsoo, että lain sanamuoto ei estä tulkintaa, jonka mukaan ennakkoperintöä koskevia säännöksiä voidaan soveltaa muuhunkin perillisen eduksi tapahtuvaan varallisuuden siirtymiseen. Tätä lähtökohtaa tukee myös edellä säännöksen säätämisen yhteydessä ennakkoperinnön laventavasta tulkinnasta lausuttu.

10. Korkein oikeus toteaa edelleen, että pykälän 1 momentin ensimmäisen virkkeen säännöksen taustalla oleva olettama rintaperillisten tasavertaisesta kohtelusta tukee velan tahattomasta vanhentumisesta aiheutuvan varallisuuden siirtymisen katsomista ennakkoperinnöksi vielä vahvemmin kuin silloin, kun kysymys on perittävän tahdonilmaisuun perustuvista lahjanluonteisista oikeustoimista. Näin sen vuoksi, että tällaisen vanhentumisen ei voida katsoa millään tavalla viittaavan tarkoitukseen suosia kyseistä perillistä.

11. Korkein oikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla, että varallisuusetua, jonka rintaperillinen on saanut perittävältä tämän eläessä sen seurauksena, että rintaperillisen velka perittävälle on vanhentunut, voidaan pitää ennakkoperintönä, vaikka varallisuuden siirtyminen ei perustu perittävän tahdonilmaisuun. Tällaisen vanhentuneen velan määrä on siten perintökaaren 6 luvun 1 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaisesti ennakkona vähennettävä rintaperillisen perinnöstä, jollei muuta ole määrätty tai olosuhteisiin katsoen otaksuttava tarkoitetun.

Tämän asian arviointi

12. Asiassa on edellä todetuin tavoin riidatonta, että C on vuonna 2007 saanut äidiltään 7 000 euroa velaksi. Velasta on tehty velkakirja, jossa on sovittu takaisinmaksusta. Velkaa on maksettu takaisin vain 50 euroa, ja maksamatta jäänyt osa velkaa on vanhentunut ennen kuin äiti on vuonna 2020 kuollut.

13. Äidin ei ole väitettykään nimenomaisesti määränneen, että varallisuusetua, jonka C on saanut velan vanhentuessa, ei olisi otettava huomioon tälle annettuna ennakkoperintönä. Siten velan määrä on ennakkona vähennettävä C:n perinnöstä, jollei olosuhteiden perusteella äidin voida otaksua tarkoittaneen muuta.

14. Sekä B että C ovat kertoneet, ettei äiti ollut kohdistanut C:hen mitään perintätoimia. Yksin tästä ei kuitenkaan voida tehdä sellaista johtopäätöstä, että äidin olisi otaksuttava tarkoittaneen suosia C:tä maksamattoman velan määrällä. Muitakaan seikkoja, joiden perusteella äidin olisi otaksuttava tarkoittaneen, ettei vanhentuneen velan määrää vähennetä C:n saamana ennakkona tämän perinnöstä, ei ole esitetty.

15. Korkein oikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla, että C:n velan vanhennuttua saama 6 950 euron määräinen etu on otettava perinnönjaossa huomioon hänelle annettuna ennakkoperintönä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ari Kantor, Jussi Tapani, Alice Guimaraes-Purokoski, Pekka Pulkkinen ja Pasi Pölönen. Esittelijä Elina Elo (mietintö).

Esittelijän mietintö

Esittelijäneuvos Elo: Esittelijän mietintö oli Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen muutoin paitsi kohtien 10–15 osalta, joiden asemesta esittelijä esitti, että Korkein oikeus lausuisi perusteluinaan seuraavaa.

Jotta vanhentuneen velan määrä voitaisiin ottaa huomioon ennakkoperintönä, tulee velan vanhentumisen kuitenkin rinnastua perittävän antamaan lahjaan tai lahjanluontoiseen oikeustoimeen. Oikeuskäytännössä kynnys sille, että velkojan olisi katsottu luopuneen saatavastaan, on ollut korkea (ks. esim. KKO 2001:125).

Kun kysymys on siitä, että perittävä on tarkoituksella antanut saatavansa vanhentua, Korkein oikeus katsonee perustelluksi rinnastaa vanhentumisen velan anteeksiantamiseen. Kysymys on tällöin luovutuksesta, joka voidaan edellä viitattujen perintökaaren esitöiden mukaan ottaa muiden edellytysten täyttyessä huomioon rintaperillisen saamana ennakkoperintönä. Myös tahattomasti vanhentumaan päässeen velan rinnastaminen lahjaan voi olla perusteltua, jos tämän voidaan katsoa vastaavan perittävän tarkoitusta.

Arvioitaessa vanhentuneen velan huomioon ottamista ennakkoperintönä on siten ensinnäkin arvioitava, voidaanko perittävän katsoa velan vanhentumaan päästämisellä tarkoittaneen antaa rintaperilliselleen lahjan. Mikäli kysymys on lahjasta, on vielä arvioitava, onko kysymys ennakkoperintöolettaman mukaisesti ennakkoperinnöstä vai onko perittävän tarkoitus ollut suosia rintaperillistä.

Tässä asiassa on riidatonta, että C on alun perin saanut äidiltään 7 000 euroa velaksi. Velasta on tehty velkakirja, jossa on sovittu takaisinmaksusta. Velkaa on kuitenkin maksettu takaisin vain 50 euroa. Siitä huolimatta, että sovittua takaisinmaksuaikataulua ei ole noudatettu, nämä seikat viitannevat Korkeimman oikeuden arvion mukaan siihen, että kysymys on ollut velasta, eikä äidin ole ollut tarkoitus antaa maksamatta jäänyttä määrää C:lle lahjaksi.

Toisaalta sekä B että C ovat kertoneet, ettei äiti ollut kohdistanut C:hen mitään perintätoimia. B on lisäksi käräjäoikeudessa kertonut olleensa siinä käsityksessä, että äiti oli lahjoittanut summan C:lle. Äidin ei kuitenkaan ole näytetty nimenomaisesti antaneen velkaa anteeksi, eikä B:n henkilökohtaista käsitystä äitinsä tarkoituksesta voida pitää tässä asiassa riittävänä. Se, että vanhentuneen velan määrää ei pidettäisi lahjana eikä otettaisi huomioon C:n saamana ennakkoperintönä, johtaisi kuitenkin siihen, että C pääsisi parempaan asemaan kuin B, minkä ei voida jäljempää ilmenevin tavoin katsoa vastanneen äidin tarkoitusta. Näissä olosuhteissa Korkein oikeus siten katsonee, että C on velan vanhentumisen johdosta saanut äidiltään sellaisen vastikkeettoman edun, joka voidaan rinnastaa lahjaan.

Tämän jälkeen kysymys on siitä, onko äiti tarkoittanut, että vanhentuneen velan määrä otetaan huomioon C:n saamana ennakkoperintönä, vai onko hänen tarkoituksensa ollut suosia C:tä.

Äidin ei ole väitettykään nimenomaisesti määränneen siitä, että varallisuusetua, jonka C on saanut velan vanhentuessa, ei olisi otettava huomioon tälle annettuna ennakkoperintönä. C ei ole edes vedonnut siihen, että äidin tarkoituksena olisi ollut suosia häntä. Korkein oikeus katsonee, että se, että kysymys on alun perin ollut velasta, jota on osin maksettu takaisin, viittaa pikemminkin siihen, ettei äiti ole halunnut suosia C:tä.

Korkein oikeus katsonee siten, että C:n velan vanhennuttua saama 6 950 euron määräinen etu on otettava perinnönjaossa huomioon hänelle annettuna ennakkoperintönä.