KKO:2026:67

Turvapaikkaa hakeneet X ja Y olivat kieltäytyneet uskontoonsa vedoten riisumasta pään peittävää mutta kasvot paljastavaa huivia turvapaikkahakemuksen rekisteröinnin yhteydessä poliisilaitoksella otettavaa valokuvaa varten. Kysymys siitä, oliko poliisilla ollut lailliset perusteet käyttää voimakeinoja X:n ja Y:n valokuvaamiseksi ilman huiveja. (Ään.)

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte ja muut vaatimukset Kanta-Hämeen käräjäoikeudessa

Syytekohdassa 1 syyttäjä vaati A:lle rangaistusta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Syytteen mukaan A oli antanut B:lle käskyn tai määräyksen, jonka mukaan X:n ja Y:n rekisteröintivalokuvat oli otettava ilman heidän uskontonsa edellyttämiä huiveja. A:n käskyn tai määräyksen mukaan X:n ja Y:n huivit oli tarvittaessa riisuttava voimakeinoja käyttämällä. A:n oli täytynyt mieltää, ettei turvapaikkaa hakeneita X:ää ja Y:tä vastoin ulkomaalaislain 94 §:n ilmentämää turvapaikkamenettelyn vapaaehtoisuutta ole voitu voimakeinoja käyttämällä pakottaa alistumaan sellaisiin rekisteröintivalokuviin, joissa heillä ei ole uskontonsa edellyttämiä huiveja. A:lla oli ollut poliisilain 1 luvun 2 §:n ja perustuslain 22 §:n mukaan velvollisuus kunnioittaa X:n ja Y:n perus- ja ihmisoikeuksia ja valita se toimintavaihtoehto, joka parhaiten edisti näiden oikeuksien toteutumista. Lisäksi A:lla oli ollut poliisilain 1 luvun 3 §:n ja 4 §:n ja ulkomaalaislain 5 §:n mukaan velvollisuus huolehtia siitä, että hänen käskynsä tai määräyksensä mukainen toimenpidevelvoite oli puolustettava ja välttämätön X:n ja Y:n rekisteröinnin toimittamisen tärkeyteen, kiireellisyyteen, vastarinnan vaarallisuuteen ja muihin tilanteen kokonaisarviointiin vaikuttaneisiin seikkoihin nähden. A:n käsky tai määräys oli ollut hänen toimenpiteitään tilanteessa koskeneiden velvollisuuksien vastainen. A:n menettelyä ei voitu pitää vähäisenä huomioon ottaen sillä aiheutettu loukkaus X:n ja Y:n perus- ja ihmisoikeuksille.

Syytekohdissa 2 ja 3 syyttäjä vaati A:lle rangaistusta yllytyksistä X:n ja Y:n pahoinpitelyyn. Syytteen mukaan A:n B:lle antaman lainvastaisen käskyn tai määräyksen perusteella B, C, D, E ja F olivat käyttäneet X:ää ja Y:tä kohtaan syytekohdissa 5 ja 6 tarkemmin yksilöityjä voimakeinoja.

Syytekohdassa 4 syyttäjä vaati B:lle, C:lle, D:lle, E:lle, F:lle ja G:lle rangaistusta virkavelvollisuuden rikkomisesta Syytteen mukaan he olivat suorittaneet X:n ja Y:n rekisteröinnin ja heidän oli A:n tavoin tullut mieltää, ettei turvapaikkaa hakeneita X:ää ja Y:tä vastoin tahtoaan ole voitu voimakeinoja käyttämällä pakottaa alistumaan rekisteröintivalokuviin, joissa heillä ei ole uskontonsa edellyttämiä huiveja päänsä suojana. Vastaajat eivät olleet rikosoikeudellisesta vastuusta vapaita sen vuoksi, että he olivat noudattaneet A:n käskyä tai määräystä. Heillä oli ollut poliisilain 1 luvun 2 §:n ja perustuslain 22 §:n mukaan velvollisuus kunnioittaa X:n ja Y:n perus- ja ihmisoikeuksia ja valita se toimintavaihtoehto, joka parhaiten edisti näiden oikeuksien toteutumista, ja poliisilain 1 luvun 3 §:n ja 4 §:n mukaan velvollisuus huolehtia siitä, että heidän käyttämänsä rekisteröintitoimenpiteet olivat olleet puolustettavia ja välttämättömiä X:n ja Y:n rekisteröinnin toimittamisen tärkeyteen, kiireellisyyteen, vastarinnan vaarallisuuteen ja muihin tilanteen kokonaisarviointiin vaikuttaneisiin seikkoihin nähden. Vastaajien menettelyä ei voitu pitää vähäisenä, kun otetaan huomioon niillä aiheutettu loukkaus X:n ja Y:n perus- ja ihmisoikeuksille.

Syytekohdissa 5 ja 6 syyttäjä vaati B:lle, D:lle, E:lle ja F:lle rangaistusta X:ään ja Y:hyn kohdistuneista pahoinpitelyistä. Syytteen mukaan he olivat tehneet ruumiillista väkivaltaa pakottaakseen X:n ja Y:n alistumaan rekisteröintivalokuviin, jossa heillä ei ollut uskontonsa edellyttämiä huiveja päänsä suojana. B, C ja E olivat siirtäneet Y:n hänen käsistään kiinni pitämällä poliisiaseman rekisteröintihuoneesta sen ulkopuolelle käytävälle ja siellä pitäneet aloillaan rimpuilevaa ja huutavaa Y:tä pitämällä hallintaotteessa hänen käsiään ja jalkojaan ja painamalla häntä rinta edellä seinää vasten. Ennen kuin Y oli siirretty huoneesta käytävälle, D ja E olivat rekisteröintihuoneessa pitäneet aloillaan rimpuilevaa ja huutavaa X:ää pitämällä hallintaotteessa hänen käsiään ja painamalla häntä rinta edellä seinää vasten. Kun E oli siirtynyt käytävälle B:n, C:n ja Y:n kanssa, F oli tullut hänen tilalleen auttamaan D:tä X:n aloillaan pitämisessä. D ja F olivat laittaneet X:n istumaan ja D oli riisunut X:ltä huivin. Sen jälkeen D ja F olivat pitäneet kiinni tuolissa istuneesta X:stä G:n ottaessa hänestä rekisteröintivalokuvia. X:n rekisteröintivalokuvien ottamisen jälkeen B ja C olivat siirtäneet Y:n rekisteröintihuoneeseen pitämällä kiinni hänen käsistään. Samalla X oli siirretty rekisteröintihuoneesta käytävälle. Kun G oli ottanut Y:stä rekisteröintivalokuvia, D ja E olivat pitäneet Y:tä aloillaan pitämällä kiinni hänen käsistään. Käytetyistä voimakeinoista oli aiheutunut X:lle ja Y:lle kipua, aristusta ja iholle jälkiä.

Asianomistajat X ja Y yhtyivät syyttäjän syytteeseen syytekohdissa 2, 3, 5 ja 6. Lisäksi he esittivät vastaajia kohtaan vahingonkorvausvaatimuksia.

Kaikki vastaajat vaativat syytteen ja korvausvaatimusten hylkäämistä.

Käräjäoikeuden tuomio 30.9.2022 nro 22/138331

Käräjäoikeus hylkäsi syytteet ja asianomistajien korvausvaatimukset.

Käräjäoikeus totesi, että ulkomaalaislain perusteella poliisi saa ottaa ulkomaalaisesta valokuvan ulkomaalaisen maahantuloa ja maastalähtöä koskevien asioiden käsittelyä, päätöksentekoa ja valvontaa varten. Valokuvauksen toimittamista turvapaikkamenettelyssä ei ollut tämän yksityiskohtaisemmin lailla säännelty.

Turvapaikanhakijoiden valokuvauksessa oli poliisissa vakiintuneen tavan mukaan noudatettu Poliisihallituksen ja Maahanmuuttoviraston antamia menettelyohjeita. Näissä ohjeissa oli yksityiskohtaisesti ohjeistettu kuvaamaan henkilöt ilman uskonnollisiin syihin liittyviä huiveja tai huntuja. Huivin poistamiseen kuvaamisen ajaksi liittyvät ongelmat ja uskonnollisten arvojen kunnioittaminen oli ohjeiden mukaan ollut ratkaistavissa sillä, että kuvaamisen suorittavat naispuoliset henkilöt.

Turvapaikkamenettely perustuu ulkomaalaislain säännöksiin. Laissa on viranomaiselle asetettu selkeä velvollisuus huolehtia asian selvittämisestä sekä muun ohessa määräaika, jonka kuluessa hakemukseen on tehtävä päätös. Laissa myös asianosaiselle on asetettu velvollisuus myötävaikuttaa oman asiansa selvittämiseen. Hakemuksen peruuttaminen on mahdollista vain henkilökohtaisesti tehdyllä kirjallisella ilmoituksella. Turvapaikkamenettelyä koskevan hakemuksen vireilläolon päättymisestä seuraa mainitun lain perusteella lähtökohtaisesti hakijan käännyttäminen tai maasta karkottaminen. Ulkomaalaisen maahantulon, maassa oleskelun ja maasta poistamisen edellytysten selvittämiseen sovellettavien poliisilain säännösten perusteella hakijalla on paitsi totuusvelvollisuus myös velvollisuus kutsusta saapua poliisitutkintaan. Mainittujen säännösten perusteella poliisimiehellä on oikeus tarkastaa esineitä ja asiakirjoja ja tehdä tutkinnan suorittamiseksi tarvittavia kokeita sekä ottaa tutkimuksia varten tarvittavia näytteitä.

Käräjäoikeus katsoi, ettei ollut tehtävissä sellaista päätelmää, että vastaajat ryhtyessään toimenpiteisiinsä olisivat tahallisuuden edellyttämällä tavalla tarkoittaneet toimia tai mieltäneet toimineensa tilanteessa lain vastaisesti.

Ottaen huomioon vallinneet olosuhteet ja tilanne kokonaisuudessaan, käräjäoikeus katsoi, että riippumatta siitä, oliko vastaajien katsottava olleen oikeutettuja käyttämään voimakeinoja vai ei, olivat he perustellusti olleet siinä käsityksessä, että voimakeinojen käytölle oli ollut lailliset edellytykset. Syytteet tahallisista pahoinpitelyistä ja yllytyksistä niihin tuli siten joka tapauksessa hylätä rikoslain 4 luvun 3 §:n nojalla, sillä edellä selostettu sääntelyn tulkinnanvaraisuus huomioon ottaen vastaajat olivat tällöin perustellusti erehtyneet vastuusta vapauttavan seikan käsillä olosta. Näillä perusteilla vastaajien menettelyä heidän käyttäessään voimakeinoja ei ollut pidettävä rangaistavana.

Asian ovat ratkaisseet laamanni Petteri Palomäki ja käräjätuomarit Johanna Puukka ja Henriikka Rantanen.

Turun hovioikeuden tuomio 21.3.2024 nro 24/112319

Syyttäjä ja asianomistajat valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus totesi, että kysymys siitä, oliko turvapaikanhakijoista otettavat rekisteröintivalokuvat otettava ilman huivia, oli oikeudellisesti epäselvä. Näissä olosuhteissa vastaajilla ei ollut ollut syytä pitää tiedossaan ollutta yleistä ohjeistusta ja tässä tapauksessa lisäksi esimiehiltään saamaansa määräystä lakien tai perustuslain vastaisena. Virkavelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkistössä edellytetty tahallisuus ei siten täyttynyt.

Pahoinpitelyä koskevassa syytekohdassa 5 hovioikeus katsoi, että käytetyiksi selvitetyt voimakeinot olivat olleet käsistä ja ranteista kiinnipitämistä. Asiassa oli selvitetty, että asianomistaja Y oli kieltäytynyt noudattamasta annettua käskyä poistua rekisteröintihuoneesta ja pyrkinyt sinne takaisin sekä rimpuillut häntä kiinni pitäneitä poliiseja vastaan. Voimakeinojen käyttämiselle oli siten ollut poliisilain 2 luvun 17 §:n 1 momentin mukainen peruste, ja käytetyt voimakeinot olivat olleet puolustettavia ja lievimmät mahdolliset. Syyte pahoinpitelystä oli hylättävä.

Kohdassa 6 syytteen teonkuvauksessa ei ollut edes väitetty, että B olisi kohdistanut X:ään voimakeinoja, joten syyte pahoinpitelystä oli hänen osaltaan hylättävä. E oli syytteen teonkuvauksen mukaan pitänyt D:n kanssa rimpuilevaa ja huutavaa X:ää aloillaan rekisterihuoneessa ennen Y:n poistamista huoneesta. Voimakeinojen käyttämiselle oli jo teonkuvauksen mukaan, mitä asianosaisten kertomukset tukivat, siten ollut poliisilain 2 luvun 17 §:n 1 momentin mukainen peruste. X:n menettelystä esitetyn selvityksen perusteella käytetyt voimakeinot olivat olleet puolustettavia ja lievimmät mahdolliset. D:n oli sinällään näytetty menetelleen teonkuvauksessa selostetuin tavoin, mutta voimakeinojen käyttämiselle oli edellä todetulla tavalla ollut poliisilain 2 luvun 17 §:n 1 momentin mukainen peruste. X:n menettelystä esitetyn selvityksen perusteella käytetyt voimakeinot olivat olleet puolustettavia ja lievimmät mahdolliset. Asiassa oli jäänyt näyttämättä, että F olisi tilanteessa tehnyt muuta kuin pitänyt kiinni X:n olkavarresta ja olkapäästä kuvaa otettaessa. Menettely ei täyttänyt pahoinpitelyn tunnusmerkistöä.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenlaamanni Asko Nurmi, hovioikeudenneuvos Katariina Sorvari ja asessori Maiju Auranen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjille ja asianomistajille myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna siihen kysymykseen, oliko vastaajilla ollut lailliset perusteet hovioikeuden tuomiossa näytetyksi katsottuun menettelyynsä ja olivatko he menettelyllään syyllistyneet siihen, mistä heille oli vaadittu rangaistusta.

Syyttäjät vaativat valituksessaan, että kaikki vastaajat tuomitaan rangaistukseen virkavelvollisuuden rikkomisesta. Lisäksi he vaativat, että A tuomitaan rangaistukseen yllytyksestä kahteen pahoinpitelyyn sekä että B, C ja D tuomitaan pahoinpitelystä ja E kahdesta pahoinpitelystä rangaistuksiin.

X ja Y toistivat valituksissaan rangaistusvaatimuksensa vastaajia kohtaan.

Vastaajat vaativat vastauksissaan valitusten hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Asianomistajat Y ja X olivat olleet jättämässä turvapaikkahakemuksiaan poliisilaitoksella. Hakemusten rekisteröinnin yhteydessä heille oli ilmoitettu, että heistä tuli ottaa valokuvat ilman heidän uskonnollisista syistä käyttämiään pään peittäviä mutta kasvot paljastavia huiveja. Asianomistajat olivat tästä kieltäytyneet. He eivät useista kehotuksista huolimatta olleet suostuneet poistamaan huivejaan, ja he olivat pyytäneet päästä valokuvattaviksi toisen paikkakunnan poliisilaitokselle, jossa vastaavat kuvat heistä oli aiemmin otettu huivi päässä. Tässä tapauksessa asianomistajien valokuvaus oli toteutettu siten, että asianomistajista toinen oli siirretty rekisteröintihuoneen ulkopuolelle käytävälle odottamaan samalla kun toinen oli ollut valokuvattavana niin, että hänellä ei ollut huivia päässä. Tässä yhteydessä asianomistajiin oli käytetty voimakeinoja.

2. Syyttäjä on vaatinut poliisilaitoksen poliisimiehinä ja vartijoina toimineille vastaajille rangaistusta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Rangaistusvaatimus komisario A:ta kohtaan on perustunut siihen, että A:lla ei ollut ollut laillista perustetta antaa sellaista käskyä tai ohjetta, jonka mukaan asianomistajien huivit oli riisuttava rekisteröintivalokuvien ottamista varten tarvittaessa voimakeinoja käyttämällä. Muiden vastaajien osalta rangaistusvaatimus virkavelvollisuuden rikkomisesta on perustunut siihen, että he olivat suorittaneet asianomistajien valokuvauksen pakottamalla heidät voimakeinoja käyttäen alistumaan rekisteröintivalokuviin, joissa heillä ei ollut ollut uskontonsa edellyttämiä huiveja. Lisäksi syyttäjä ja asianomistajat ovat vaatineet osalle vastaajista näiden voimankäytön perusteella rangaistusta pahoinpitelyistä sekä A:lle rangaistusta yllytyksestä pahoinpitelyihin. Käräjäoikeus ja hovioikeus ovat hylänneet syytteet.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

3. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A syyllistynyt virkavelvollisuuden rikkomiseen ja yllytykseen pahoinpitelyihin sillä, että hän oli antanut määräyksen, jonka mukaan asianomistajien turvapaikkahakemuksien rekisteröintivalokuvat oli otettava ilman heidän uskonnollisista syistä käyttämiään huiveja ja että tarvittaessa huivit oli riisuttava voimakeinoja käyttämällä, sekä siitä, ovatko muut vastaajat syyllistyneet virkavelvollisuuden rikkomiseen ja osa heistä sen lisäksi pahoinpitelyihin sillä, että asianomistajiin oli käytetty voimakeinoja sanottujen valokuvien ottamiseksi.

Sovellettavat oikeusohjeet

Rangaistussäännökset

4. Rikoslain 40 luvun 9 §:n 1 momentin nojalla virkamies on tuomittava virkavelvollisuuden rikkomisesta, jos hän virkaansa toimittaessaan tahallaan rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen.

5. Rikoslain 21 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan pahoinpitelystä tuomitaan se, joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä, aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan.

Poliisin toimintaa ohjaavat yleiset säännökset

6. Poliisilain 1 luvun 5 §:n mukaan poliisi saa käyttää toimivaltuuttaan vain säädettyyn tarkoitukseen. Sama periaate ilmenee yleisemmällä tasolla jo Suomen perustuslain 2 §:n 3 momentista, jonka mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.

7. Poliisilain 1 luvun 2 §:n mukaan poliisin on kunnioitettava perusoikeuksia ja ihmisoikeuksia sekä toimivaltuuksia käyttäessään valittava perusteltavissa olevista vaihtoehdoista se, joka parhaiten edistää näiden oikeuksien toteutumista. Luvun 3 §:n suhteellisuusperiaatteen mukaan poliisin toimenpiteiden on oltava puolustettavia suhteessa tehtävän tärkeyteen, vaarallisuuteen ja kiireellisyyteen, tavoiteltavaan päämäärään, toimenpiteen kohteena olevan henkilön käyttäytymiseen, ikään, terveyteen ja muihin vastaaviin häneen liittyviin seikkoihin sekä muihin tilanteen kokonaisarviointiin vaikuttaviin seikkoihin. Saman luvun 4 §:n vähimmän haitan periaatteen mukaan poliisin toimenpiteillä ei kenenkään oikeuksiin saa puuttua enempää eikä kenellekään saa aiheuttaa suurempaa vahinkoa tai haittaa kuin on välttämätöntä tehtävän suorittamiseksi. Luvun 6 §:n 1 momentissa on vielä säädetty, että poliisin tulee ensisijaisesti neuvoin, kehotuksin ja käskyin pyrkiä ylläpitämään yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Poliisilla on luvun 9 §:n nojalla myös oikeus luopua toimenpiteestä, jos sen suorittaminen voisi johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen tavoiteltavaan päämäärään nähden.

Poliisin voimankäyttöä koskeva sääntely ja oikeuskäytäntö

8. Rikoslain 4 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan oikeudesta käyttää voimakeinoja muun muassa virkatehtävän hoitamiseksi tai muun siihen rinnastettavan syyn vuoksi säädetään erikseen lailla. Pykälän 2 momentin mukaan voimakeinoja käytettäessä saa turvautua vain sellaisiin tehtävän suorittamiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin, joita on pidettävä kokonaisuutena arvioiden puolustettavina, kun otetaan huomioon tehtävän tärkeys ja kiireellisyys, vastarinnan vaarallisuus sekä tilanne muutenkin.

9. Poliisilain 2 luvun 17 §:n 1 momentin mukaan poliisimiehellä on virkatehtävää suorittaessaan oikeus muun muassa vastarinnan murtamiseksi ja henkilön paikalta poistamiseksi käyttää sellaisia tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina. Voimakeinojen puolustettavuutta arvioitaessa on otettava huomioon tehtävän tärkeys ja kiireellisyys, vastarinnan vaarallisuus, käytettävissä olevat voimavarat sekä muut tilanteen kokonaisarvosteluun vaikuttavat seikat. Sanotun säännöksen 3 momentin mukaan sillä, joka poliisimiehen pyynnöstä tai tämän suostumuksella tilapäisesti avustaa poliisimiestä tilanteessa, jossa on välttämätöntä turvautua sivullisen apuun voimakeinojen käytössä erittäin tärkeän ja kiireellisen poliisin virkatehtävän suorittamisessa, on oikeus poliisimiehen ohjauksessa sellaisten voimakeinojen käyttämiseen, joihin poliisimies toimivaltansa nojalla hänet valtuuttaa. Poliisilain voimankäyttöoikeutta koskevaa säännöstä tulkittaessa on otettava huomioon edellä selostetut poliisilain 1 luvun yleisperiaatteet sekä perus- ja ihmisoikeudet (KKO 2020:29, kohta 60).

10. Korkein oikeus on ratkaisukäytännössään katsonut, että teot, joita ei tilanteen kokonaisarvioinnin perusteella voida pitää puolustettavina, ovat poliisilaissa säädetyn suhteellisuusperiaatteen vastaisia. Poliisimiehen syyllistyttyä virkatoimessaan liiallisten voimakeinojen käyttöön on Korkeimman oikeuden aikaisemmassa ratkaisukäytännössä vakiintuneesti sovellettu tekoon rikoslain 21 luvun säännösten ohella myös virkarikossäännöksiä. (KKO 2004:75, kohdat 34 ja 36.)

Turvapaikanhakijan valokuvaamista koskevat säännökset ja ohjeet

11. Ulkomaalaislain 95 §:n 3 momentin mukaan poliisin on turvapaikkamenettelyssä rekisteröitävä hakemus viipymättä. Lain 95 b §:n mukaan turvapaikanhakija voi peruuttaa hakemuksensa henkilökohtaisesti tekemällään kirjallisella ilmoituksella. Lain 131 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan poliisi tai rajatarkastusviranomainen saa henkilöllisyyden todentamiseksi, ulkomaalaisten maahantuloa ja maastalähtöä sekä oleskelua ja työntekoa koskevien asioiden käsittelyä, päätöksentekoa ja valvontaa varten ja valtion turvallisuuden suojaamiseksi ottaa sormenjäljet, valokuvan sekä muut henkilötuntomerkit ulkomaalaisesta, joka on hakenut turvapaikkaa tai oleskelulupaa toissijaisen suojelun tai tilapäisen suojelun perusteella.

12. Ulkomaalaislaissa ei ole säädetty, miten valokuvaamisen on tapahduttava. Myöskään lain esitöissä ei ole käsitelty kysymystä.

13. Poliisihallituksen 31.1.2014 antaman ulkomaalaisten tuntomerkkirekisteriä koskevan henkilökuvausohjeen mukaan uskonto- tai kulttuurisyistä päähinettä käyttävä henkilö kuvataan myös ilman päähinettä. Tällöin on huomioitava kohteliaisuus- ja käyttäytymissäännöt, eikä kuvattavan henkilön arvoja saa loukata asiaankuulumattomasti henkilörekisteröinnin yhteydessä. Vastaavasti poliisihallintoon kuuluvan Hallinnon tietotekniikkakeskuksen 7.6.2011 antaman tuntomerkkirekisteriä koskevan ohjeen mukaan kuvat tulisi ottaa ilman huivia tai päähinettä.

14. Kysymyksessä olevalla poliisilaitoksella tuntomerkkien taltioimien oli annettu poliisilaitoksen vartijoiden tehtäväksi. Komisario A on antanut 15.12.2015 poliisilaitoksen sisäisen ohjeen hunnutetun naishenkilön rekisteröimisestä ja uskonnollisen pukeutumisen kunnioittamisesta. Ohjeessa on käsitelty sitä, miten toimitaan tilanteessa, jossa uskonnolliseen tapaan hunnutettu nainen kieltäytyy ottamasta huntua pois päältä. Ohjeessa on kehotettu tällöin konsultoimaan päällystöön kuuluvaa poliisimiestä. Ohjeessa on edelleen todettu, ettei miespuolinen henkilö voi ottaa huivia pois eikä olla tällöin läsnä. Tällaisessakin tilanteessa lähtökohta on, että henkilö rekisteröidään, jos siihen on edellytykset, jolloin järjestetään naispuolinen henkilö ottamaan huivi pois, tai jos tämä ei onnistu, tutkitaan lain mukainen mahdollisuus pitää henkilö poliisin hallussa siihen saakka, kunnes naispuolinen henkilö on saatavissa paikalle. Mikäli tämäkään ei onnistu, pyydetään päällystöön kuuluvaa poliisimiestä määräämään ottamaan huivi pois, ja henkilö rekisteröidään.

Korkeimman oikeuden johtopäätökset voimakeinojen käytön sallittavuudesta turvapaikkahakemusta rekisteröitäessä

15. Korkein oikeus toteaa, että valokuvan ottaminen turvapaikkahakemuksen rekisteröinnin yhteydessä on poliisille kuuluva virkatehtävä, vaikka varsinaisen turvapaikkatutkinnan ja -päätöksen tekee Maahanmuuttovirasto. Valokuvaamisen tarkoituksena on osaltaan varmistaa, että hakemuksen myöhempi käsittely tapahtuu asianmukaisesti riittävään selvitykseen perustuen. Turvapaikkahakemuksen rekisteröinti on suoritettava siten, että turvapaikkahakemuksen käsittelyn kaikissa vaiheissa voidaan varmistua riittävällä tavalla hakijan henkilöllisyydestä.

16. Poliisilaissa ei ole rajoitettu poliisin voimakeinojen käyttöä joihinkin tiettyihin virkatehtäviin, vaan voimakeinojen käytön on katsottava säännöksen nojalla olevan sallittua kaikissa lakiin perustuvissa poliisitehtävissä. Voimakeinoja voivat myös käyttää kaikki poliisimiehet säännöksen edellytysten täyttyessä.

17. Edellä esitetyn perusteella Korkein oikeus katsoo, että turvapaikkamenettelyn yhteydessä tapahtuva rekisteröintivalokuvan ottaminen on sellainen poliisille kuuluva virkatehtävä, jonka suorittamiseksi voimakeinojen käyttö muun ohella vastarinnan murtamiseksi ja henkilön paikalta poistamiseksi on mahdollista, jos poliisilain 2 luvun 17 §:n muut edellytykset täyttyvät. Virkatehtävän suorittamisvelvollisuuden kannalta ei ole merkitystä sillä seikalla, että turvapaikan hakemisessa on kysymys hakijan omasta aloitteestaan vapaaehtoisesti tekemästä toimesta.

18. Korkein oikeus kuitenkin toteaa, että poliisin tulisi turvautua voimankäyttöön vain, jos poliisilain 1 luvun 6 §:n 1 momentin mukaiset neuvot, kehotukset ja käskyt eivät ole riittäviä toimenpiteitä vastarinnan murtamiseksi, henkilön paikalta poistamiseksi tai muun lain 17 §:n 1 momentissa mainitun päämäärän saavuttamiseksi. Tämän vuoksi on perusteltua tulkita säännöstä niin, että voimakeinojen käytön sallittavuutta on arvioitava kunkin virkatehtävän luonteen ja virkatehtävää suoritettaessa vallinneiden olosuhteiden valossa. Tehtävän suorittamiseksi tulee valita tehtävään sopivin, lievin, tehokas ja toimiva voimakeino, joka on oikeassa suhteessa uhan laatuun. Poliisilla on myös poliisilain 1 luvun 9 §:ssä säädetyin edellytyksin oikeus luopua toimenpiteestä.

Asiassa selvitetty tapahtumienkulku

19. Hovioikeus on katsonut asiassa tulleen selvitetyksi, että asianomistajat olivat olleet tapahtumien aluksi kumpikin samassa huoneessa, jossa oli ollut tarkoitus suorittaa asianomistajien rekisteröinti. Rekisteröintiin oli kuulunut sormenjälkien ja tuntomerkkivalokuvien ottaminen. Rekisteröintiä olivat olleet suorittamassa poliisilaitoksella vartijoina työskennelleet C ja G. Asianomistajille oli rekisteröintihuoneessa kerrottu, että kuvat tuli ottaa ilman huivia ja että kuvan ottamisen aikana olisi paikalla vain naispuolisia henkilöitä. Asianomistajat olivat kieltäytyneet riisumasta huivejaan ja pyytäneet päästä kuvattaviksi toiselle poliisiasemalle, missä heidät oli aikaisemman turvapaikkahakemuksen rekisteröinnin yhteydessä valokuvattu huivi päässä.

20. Asianomistajien kieltäytymisen vuoksi G oli ottanut yhteyttä ulkomaalaistutkinnassa työskennelleeseen konstaapeli B:hen. Matkallaan rekisteröintihuoneeseen B oli kohdannut komisario A:n, joka oli antanut määräyksen kuvien ottamisesta ilman huiveja ja siitä, että vastarinta voidaan tarpeen vaatiessa murtaa lievimpiä voimakeinoja käyttämällä. Konstaapelit E ja D olivat tulleet tilanteessa rekisteröintihuoneeseen B:n pyynnöstä.

21. Asianomistajat eivät olleet suostuneet poistamaan huivejaan kuvauksen ajaksi, vaan olivat alkaneet käyttäytyä uhmakkaasti, minkä vuoksi heidät oli päätetty erottaa toisistaan. Y ei ollut noudattanut saamaansa käskyä poistua rekisteröintihuoneesta, jolloin hänet oli ranteista kiinni pitäen talutettu käytävälle X:n kuvauksen ajaksi. Y oli yrittänyt estää poistamisensa rekisteröintihuoneesta, ja huoneesta pois talutettaessa hän oli rimpuillut ja riuhtonut. Käytävällä Y oli pyrkinyt takaisin rekisteröintihuoneeseen, jolloin häntä oli pidetty kiinni käsistä ja ranteista.

22. Samaan aikaan rekisteröintihuoneessa rimpuilevaa ja huutavaa X:ää oli pidetty aloillaan pitämällä häntä käsistä hallintaotteella ja painamalla seinää vasten, kun hän oli rynnännyt ovea kohti. X oli laitettu istumaan tuolille, huivi oli siirretty hänen päästään, ja hänestä oli pidetty kiinni olkapäästä ja olkavarresta kuvan ottamisen ajan.

23. X:n kuvaamisen jälkeen Y oli talutettu käsistä kiinni pitäen takaisin rekisteröintihuoneeseen, ja X oli viety huoneen ulkopuolelle kuvien ottamisen ajaksi. Y:tä oli pidetty käsistä kiinni sen ajan, kun hänestä oli otettu valokuvat.

A:n antaman määräyksen arviointi

24. Korkeimmassa oikeudessa on A:n osalta arvioitavana, onko hänellä ollut lailliset perusteet antaa kyseisessä tilanteessa edellä kohdassa 20 selostettu määräys huivin poisottamisesta ja voimakeinojen käytöstä.

25. Valtion virkamieslain 14 §:n 1 momentissa on säädetty, että virkamiehen on suoritettava tehtävänsä asianmukaisesti ja hänen on noudatettava työnjohto- ja valvontamääräyksiä. Edellä kohdissa 11 ja 13 selostetuista lain säännöksistä ja poliisihallinnon valtakunnallisista ohjeista ilmenevin tavoin turvapaikkahakemuksen rekisteröintiä suorittavan poliisin velvollisuutena on ollut valokuvata turvapaikanhakija ilman huivia siinäkin tapauksessa, että huivin käyttämiselle on ollut uskonnollinen syy. A:n määräys huivin poisottamisesta on siten perustunut lakiin.

26. Kuten edellä kohdassa 9 on todettu, poliisin voimankäyttöoikeutta arvioitaessa on otettava huomioon perus- ja ihmisoikeudet. Arvioidessaan A:n määräystä Suomen perustuslain 11 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklassa turvatun uskonnonvapauden kannalta Korkein oikeus toteaa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, ettei uskonnollisilla syillä voida perustella esimerkiksi kieltäytymistä esiintyä paljain päin virallisiin asiakirjoihin liitettävissä valokuvissa (Ks. suuren jaoston tuomio S.A.S v. Ranska, 1.7.2014, ja sen kohdassa 133 mainittu ratkaisukäytäntö). Määräys valokuvaamisesta ilman huivia on edellä kohdassa 15 todetusti perustunut turvapaikkahakemuksen asianmukaisen käsittelyn turvaamiseen ja erityisesti siihen, että hakijan henkilöllisyydestä voidaan varmistua hakemuksen käsittelyn kaikissa vaiheissa. Määräys valokuvan ottamisesta ilman huivia on siten perustunut hyväksyttävään ja tärkeään yhteiskunnalliseen päämäärään, ja sitä voidaan pitää ihmisoikeussopimuksen 9 artiklassa tarkoitetuin tavoin välttämättömänä mainitun päämäärän saavuttamiseksi. A:n ei voida katsoa syyllistyneen virkavelvollisuuden rikkomiseen antaessaan valtakunnallisten ohjeiden mukaisen määräyksen valokuvaamisesta ilman päähinettä.

27. Siltä osin kuin määräys on koskenut voimakeinojen käyttämistä, Korkein oikeus toteaa, että poliisilain 2 luvun 17 §:n 1 momentin säännös poliisimiehen oikeudesta käyttää voimakeinoja vastarinnan murtamiseksi virkatehtävää suorittaessaan jättää poliisimiehelle jossain määrin harkintavaltaa sen suhteen, millaisia voimakeinoja yksittäisessä tilanteessa voidaan pitää tarpeellisina ja puolustettavina. A ei ole ollut välittömästi paikalla johtamassa rekisteröintiä, vaan hän on toiminut B:n antamien tietojen perusteella. A:n antama määräys, jonka mukaan vastarinta voidaan tarpeen vaatiessa murtaa lievimpiä voimakeinoja käyttämällä, on ollut luonteeltaan yleinen toimintaohje tilanteen hoitamiseksi ja merkinnyt sitä, että rekisteröintitilanteessa läsnä olleet poliisimiehet eivät ole saaneet käyttää enempää voimakeinoja kuin on ollut tarpeen tehtävän suorittamiseksi eikä lievimpiä voimakkaampia voimakeinoja. Se, mitä voimakeinoja tilanteessa on mahdollisesti tarpeen käyttää, on muutoin jäänyt rekisteröintihuoneessa olleiden poliisimiesten itsensä päätettäväksi. Poliisilain 1 luvussa säädetyt yleisperiaatteetkaan huomioon ottaen tällaisen määräyksen ei voida katsoa olevan poliisilain 2 luvun 17 §:n 1 momentin vastainen. Näin ollen A ei ole syyllistynyt virkavelvollisuuden rikkomiseen. Tällaista määräystä ei voida myöskään pitää yllytyksenä pahoinpitelyyn.

Muiden vastaajien voimakeinojen käytön arviointi

28. Korkeimmassa oikeudessa on muiden vastaajien osalta arvioitavana, onko turvapaikkahakemuksen rekisteröinnin yhteydessä ollut lailliset perusteet käyttää voimakeinoja hakijoiden valokuvaamiseksi ilman huiveja.

29. Edellä selostettujen säännösten ja valtakunnallisten ohjeiden perusteella vastaajien virkavelvollisuuksiin on lähtökohtaisesti kuulunut asianomistajien valokuvaaminen turvapaikkahakemuksen jättämisen yhteydessä ilman huiveja. Näiden ohjeiden mukaisesti asianomistajille on tarjottu mahdollisuutta ottaa valokuvat ilman huiveja pelkästään naispuolisten henkilöiden ollessa tilanteessa läsnä. Asianomistajien kieltäydyttyä tästä B on kysynyt A:lta kannanottoa siihen, miten tilanteessa tulee menetellä, mikä on ollut kysymyksessä olevan poliisilaitoksen sisäisen ohjeen mukainen menettelytapa. A on tuolloin antanut edellä kohdassa 20 kuvatun määräyksen. Vastaajien velvollisuutena on siten kyseisessä tilanteessa ollut noudattaa A:n antamaa määräystä asianomistajien valokuvaamisesta ilman huiveja.

30. Asiassa on selvitetty, että asianomistajat eivät olleet suostuneet poistamaan huivejaan kuvauksen ajaksi ja tilanne oli kärjistynyt. Tässä tilanteessa asianomistajien erottaminen toisistaan niin, että Y:a oli käsketty siirtymään rekisteröintihuoneesta pois X:n kuvaamisen ajaksi, on ollut virkatehtävän eli valokuvaamisen suorittamisen kannalta perusteltu toimenpide. Y:n kieltäydyttyä noudattamasta käskyä paikalla olleilla poliisimiehillä oli poliisilain 2 luvun 17 §:n 1 momentin perusteella ollut oikeus käyttää voimakeinoja hänen poistamisekseen rekisteröintihuoneesta ja vartijoilla oli ollut oikeus avustaa heitä tässä tilanteessa. Asiassa selvitetty voimakeinojen käyttö eli Y:n käsistä ja ranteista kiinnipitäminen tilanteessa, jossa hän oli rimpuillut ja pyrkinyt vielä rekisteröintihuoneesta poistamisen jälkeenkin käytävästä takaisin huoneeseen, on ollut puolustettavaa. Myös rimpuilevan ja huutavan X:n aloillaan pitämiseksi käytetyt voimakeinot ovat olleet tilanteeseen nähden puolustettavia. Asiassa ei ole perusteita arvioida, että virkatehtävä olisi voitu suorittaa lievempiä voimakeinoja käyttämällä. Huomioon ottaen myös asianomistajien vastarinnan voimakkuus voimakeinojen käyttö on ollut lainkohdassa tarkoitetuin tavoin tarpeellista.

31. Vastaajilla olisi kuitenkin poliisilain 1 luvun 9 §:n säännöksessä säädetyin edellytyksin ollut oikeus luopua toimenpiteestä. Korkein oikeus katsoo, että valokuvaamisesta luopuminen asianomistajien ryhdyttyä vastustamaan valokuvaamista voimakkaasti olisi voinut olla perusteltua, kun huomioon otetaan turvapaikkamenettelyn luonne turvapaikanhakijoiden omaan hakemukseen perustuvana menettelynä ja muut kokonaisarvosteluun vaikuttavat seikat asiassa. Mainittu säännös jättää kuitenkin toimenpiteistä luopumisen poliisin tapauskohtaiseen harkintaan, mikä ilmenee lainkohdan sanamuodosta. Vastaajien ei sen vuoksi voida katsoa syyllistyneen virkavelvollisuuden rikkomiseen jatkaessaan asianomistajien vastarinnasta huolimatta virkatehtävän suorittamista.

32. Vastaajilla on siten ollut lailliset perusteet voimakeinojen käytölle. Näin ollen he eivät ole syyllistyneet rikoslain 40 luvun 9 §:ssä rangaistavaksi säädettyyn tahalliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen, josta syyttäjä on syytekohdassa 1 ja 2 heille rangaistusta vaatinut. Pahoinpitelystä syytettyjen vastaajien ei myöskään voida katsoa käyttäneen suhteellisuusperiaatteen vastaisesti voimakeinoja, joita ei voida pitää puolustettavina. He eivät siten ole syyllistyneet myöskään pahoinpitelyyn.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mika Huovila, Kirsti Uusitalo, Eva Tammi-Salminen, Tuija Turpeinen (eri mieltä) ja Kaarlo Hakamies. Esittelijä Leena Ravi (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Määräaikainen oikeussihteeri Ravi: Esittelijän mietintö oli lopputulokseltaan sekä kohdissa 1–23 ja kohdassa 27 33–37 lausutuilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen. Kohtien 24–26 sekä 28–32 asemesta Korkein oikeus lausunee perusteluinaan seuraavaa.

A:n antaman määräyksen arviointi

Turvapaikanhakijan rekisteröintiin liittyvää valokuvausta koskevista säännöksistä ja ohjeistuksesta lausutun perusteella kysymys siitä, onko turvapaikanhakijoista otettavat rekisteröintivalokuvat tullut ottaa ilman huivia, on ollut oikeudellisesti epäselvä.

Arvioitaessa tällöin sitä, onko A:lla ollut lailliset perusteet antaa kyseisessä tilanteessa edellä kohdassa 20 selostettu määräys huivin poisottamisesta ja voimakeinojen käytöstä, on otettava huomioon, että turvapaikkahakemuksen rekisteröintiä suorittavan poliisiviranomaisen velvollisuutena on ollut valokuvata turvapaikanhakija. Kohdassa 13 selostetuista valtakunnallisesta ohjeesta ilmenevin tavoin kuvaaminen oli ohjeistettu toimitettavaksi ilman huivia siinäkin tapauksessa, että huivin käyttämiselle on ollut uskonnollinen syy. A:n antama määräys huivin poistamisesta on tällöin perustunut velvollisuuteen suorittaa virkatehtävä sekä tämän tehtävän suorittamisesta annettuun valtakunnalliseen ohjeistukseen, jonka ei voida katsoa olleen selkeästi ristiriidassa Suomen perustuslain 11 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklassa turvatun uskonnonvapauden kannalta. A:n ei voida katsoa syyllistyneen virkavelvollisuuden rikkomiseen antaessaan ohjeiden mukaisen määräyksen valokuvaamisesta ilman päähinettä.

Siltä osin kuin A:n antama määräys on koskenut voimakeinojen käyttämistä, esittelijän mietintö oli Korkeimman oikeuden ratkaisun kohdan 27 mukainen.

Muiden vastaajien voimakeinojen käytön arviointi

Muiden vastaajien voimakeinojen käytön osalta tässä asiassa on selvitetty, että asianomistajat olivat kieltäytyneet poistamasta huivejaan kuvauksen ajaksi, jolloin tilanne rekisteröintihuoneessa oli kärjistynyt kohdissa 21 ja 22 kuvatulla tavalla. Tilanteen rauhoittamiseksi asianomistajien erottaminen toisistaan on tällöin ollut perusteltu toimenpide. Poliisimiehillä on ollut oikeus käyttää voimakeinoja asianomistajan poistamiseksi rekisteröintihuoneesta ja toisen asianomistajan rimpuilun rauhoittamiseksi. Asiassa selvitetty voimakeinojen käyttö on tältä osin ollut puolustettavaa.

Voimakeinoja on kuitenkin käytetty edellä kuvatun tilanteen rauhoittamisen lisäksi myös valokuvien ottamisen yhteydessä laittamalla X istumaan tuolille, siirtämällä huivi hänen päästään ja pitämällä kiinni hänen olkapäästään ja olkavarrestaan kuvan ottamisen ajan. Samoin Y:tä on pidetty käsistä kiinni hänen valokuvaamisensa ajan. Asiassa on tällöin arvioitava, onko tilanne tuossa vaiheessa edellyttänyt poliisilain 2 luvun 17 §:n mukaisia voimakeinoja valokuvaamista koskevan virkatehtävän suorittamiseksi.

Poliisin toimenpiteiden ja voimankeinon käytön puolustettavuutta on arvioitava suhteessa tavoiteltuun päämäärään, eikä toimenpiteellä ole saanut puuttua kenenkään oikeuksiin enempää kuin on välttämätöntä tehtävän suorittamiseksi. Ulkomaalaislaissa ei säädetä siitä, miten valokuvaamisen on tapahduttava. Henkilötuntomerkkien yksityiskohtaisten rajanvetojen osalta kysymyksessä on ollut laissa sääntelemätön tilanne. Edellä (kohta 15) todetuin tavoin valokuvaamisen tarkoituksena on mahdollistaa turvapaikan hakijan tunnistaminen käsittelyn kaikissa vaiheissa. Asiassa on käynyt selville, että asianomistajat olisivat suostuneet valokuvien ottamiseen siten, että heidän huivejaan olisi siirretty takaraivolle, jolloin heidän kasvonsa ja korvansa olisivat olleet valokuvassa näkyvillä. Tällä tavoin otetut valokuvat olisivat mahdollistaneet heidän tunnistamisensa rekisteröinnin myöhemmissä vaiheissa. Kuvien ottamisen tarkoitus ei siten olisi estynyt sillä, että asianomistajien uskontonsa vuoksi pitämän huivin olisi sallittu peittää kuvassa osan hiuksista.

Kun valokuvaamiseen liittyvä virkatehtävä olisi tarkoitukseensa nähden ollut mahdollista suorittaa myös kerrotulla tavalla, käsillä ei ole ollut virkatehtävän suorittamiseen liittyvää perustetta voimakeinoja käyttäen poistaa asianomistajilta huivit ja pakottaa heidät alistumaan valokuviin ilman huivia. Virkatehtävän tärkeys ja kiireellisyys, asianomistajien kieltäytymiseen liittyneen vastarinnan vaarallisuus, käytettävissä olevat voimavarat sekä muut tilanteen kokonaisarviointiin vaikuttavat seikat eivät ole olleet sellaiset, että voimakeinojen käyttö tältä osin olisi ollut puolustettavissa.

Rekisteröintihuoneessa olleiden vastaajien tiedossa on täytynyt olla se asianomistajien ilmoittama seikka, että heidän on aiempien turvapaikkahakemustensa rekisteröinnin yhteydessä sallittu pitää valokuvauksen aikana pään peittävä, mutta kasvot paljastava huivi, ja että he ovat suostuvaisia valokuvattavaksi vastaavalla tavalla myös kyseisessä tilanteessa. Edellä todetun mukaisesti voimakeinojen käyttö valokuvaamisen toteuttamiseksi ei tällöin ole ollut tarpeellista eikä puolustettavissa. Myös yksittäisen virkamiehen on täytynyt virkatehtävää suorittaessaan arvioida itsenäisesti voimakeinojen tarpeellisuus ja käsittää voimakeinojen käytön viimesijaisuus.

Korkein oikeus katsonee, että vastaajat ovat edellä kerrotuin tavoin tällöin virkaansa toimittaessaan ylittäneet voimakeinojen puolustettavan käytön ja siten tahallaan rikkoneet virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin perustuvan virkavelvollisuutensa.

Virkavelvollisuuden rikkomisen syyksilukeminen edellyttää lisäksi, ettei teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen.

Kysymyksessä oleva teko on kohdistunut asianomistajien henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja uskonnonvapauteen. Tämä puhuu sen puolesta, että kysymys ei ole vähäisestä virkavelvollisuuden rikkomisesta. Vähäisyyttä puoltavana seikkana voidaan kuitenkin pitää valtakunnallisesti annettua ohjeistusta valokuvien ottamisesta ilman uskontoon liittyvää huivia. Vastaajat olivat myös saaneet esimieheltä nimenomaisen ohjeen siitä, että valokuvat voidaan ottaa viime kädessä lievimpiä voimakeinoja käyttämällä. Heidän näkökulmastaan nopeasti edennyt tilanne on tällöin voinut näyttäytyä siltä, että kieltäytymällä tehtävästä he laiminlyövät virkatehtäviään. Teko ei siten osoita heissä välinpitämätöntä suhtautumista virkatehtäviin.

Korkein oikeus katsonee, että teon vähäisyyttä puoltavat seikat ovat tässä asiassa painavammat ja teko on ollut vastaajien osalta vähäinen, minkä vuoksi syyte virkavelvollisuuden rikkomisesta on siten myös heidän osaltaan hylättävä.

Selvitetyn tapahtumainkulun perusteella huivin poistamisen ja valokuvaamisen yhteydessä tapahtuneesta kiinnipitämisestä ei voida katsoa aiheutuneen asianomistajille syytteessä kuvattua kipua tai vammoja. Korkein oikeus katsonee, että vastaajien syyksi ei voida tällöin lukea myöskään syytteen mukaista pahoinpitelyä.

Lopputulos

Edellä mainituilla perusteilla mietintö vastasi lopputulokseltaan Korkeimman oikeuden ratkaisun lopputulosta.

Oikeusneuvos Turpeinen: Hyväksyn esittelijän mietinnön.