KKO:2026:57

Poliisi oli takavarikoinut laivan pakkokeinolain 7 luvun 1 §:n nojalla rikosasian todistelua varten. Käräjäoikeus hylkäsi varustamon vaatimuksen takavarikon kumoamisesta ja piti takavarikon voimassa. Hovioikeus ei myöntänyt varustamolle jatkokäsittelylupaa. Poliisi kumosi takavarikon varustamon muutoksenhakemuksen ollessa vireillä Korkeimmassa oikeudessa.

Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla, ettei varustamon valituksesta voitu antaa lausuntoa. Valitus jätettiin tutkimatta.

Takavarikkopäätös ja asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Keskusrikospoliisin takavarikkopäätös 28.12.2024

Poliisi epäili, että varustamolle kuuluvaa alusta oli käytetty Suomenlahden pohjassa olevien kaapelien vahingoittamiseen 25.12.2024. Keskusrikospoliisin rikoskomisario päätti 28.12.2024 aluksen takavarikoimisesta pakkokeinolain 7 luvun 1 §:n nojalla sillä perusteella, että oli syytä olettaa, että alukseen suoritettavassa tutkinnassa löydetään todisteena rikosasiassa käytettäviä esineitä, omaisuutta tai asiakirjoja.

Helsingin käräjäoikeuden päätös 3.1.2025 nro 25/39 ja Helsingin hovioikeuden päätös 4.2.2025 nro 1025 4443

Varustamo saattoi takavarikon käräjäoikeuden tutkittavaksi ja vaati muun ohessa takavarikon kumoamista. Varustamo katsoi, että Suomen viranomaisilla ei ollut kansainvälistä toimivaltaa nousta alukseen ja tutkia sitä. Rikoskomisario vaati, että vaatimus hylätään.

Käräjäoikeus piti takavarikon voimassa.

Varustamo valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei myöntänyt varustamolle jatkokäsittelylupaa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Tatu Koistinen sekä hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Maria Ahlström, Sanna Mikkola ja Aksu Jokinen. Hovioikeuden esittelijä Biljana Tonev.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Varustamolle myönnettiin valituslupa.

Varustamo vaati valituksessaan, että asiassa myönnetään jatkokäsittelylupa ja asia palautetaan käsiteltäväksi hovioikeuteen.

Rikoskomisario vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Välitoimi

Varustamo ja rikoskomisario antoivat pyydetyt lausumat siitä, oliko takavarikon kumoamisella vaikutusta varustamon muutoksenhakemuksen tutkimiseen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Rikoskomisario on 28.12.2024 päättänyt varustamolle kuuluvan aluksen takavarikoimisesta pakkokeinolain 7 luvun 1 §:n nojalla, koska on ollut syytä olettaa, että alukseen suoritettavassa tutkinnassa löydetään todisteena rikosasiassa käytettäviä esineitä, omaisuutta tai asiakirjoja. Käräjäoikeus, jonka tutkittavaksi varustamo on takavarikon saattanut, on päättänyt pitää takavarikon voimassa. Hovioikeus ei ole myöntänyt varustamolle jatkokäsittelylupaa.

2. Varustamon haettua muutosta Korkeimmalta oikeudelta poliisi on 28.2.2025 kumonnut takavarikon. Kun takavarikko ei ole enää voimassa, käräjäoikeuden päätöksen lopputulokseen ei voida enää varustamon eduksi puuttua. Näin ollen on arvioitava, voidaanko asiaa koskevassa muutoksenhaussa yhä antaa lausunto siitä, onko takavarikon voimassa pitämiselle ollut lainmukaiset perusteet, ja voidaanko varustamon valitus, jossa on vaadittu jatkokäsittelyluvan myöntämistä, siten tutkia Korkeimmassa oikeudessa.

Sovellettavat säännökset ja arvioinnin lähtökohdat

3. Takavarikon saattamisesta tuomioistuimen tutkittavaksi säädetään pakkokeinolain 7 luvun 15 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan sen vaatimuksesta, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee, tuomioistuimen on päätettävä, onko takavarikko pidettävä voimassa. Voimassa pitämisen edellytyksenä on, että takavarikoimisen edellytykset ovat edelleen olemassa, eikä takavarikon voimassa pitäminen saa olla takavarikoimisen peruste ja takavarikosta aiheutuva haitta huomioon ottaen kohtuutonta. Saman luvun 22 §:n 1 momentin mukaan takavarikkoa koskevasta tuomioistuimen päätöksestä saa valittaa erikseen.

4. Korkein oikeus toteaa, että pakkokeinolain 7 luvun 15 §:n sanamuodosta ilmenee pykälässä tarkoitetun takavarikon saattamista tuomioistuimen tutkittavaksi takavarikon ollessa voimassa. Myös lain esitöiden mukaan pykälässä on kysymys tarpeesta saada haitallinen voimassa oleva pakkokeino poistettua (ks. esim. LaVM 44/2010 vp s. 21). Muutoksenhakua koskevassa pakkokeinolain 7 luvun 22 §:ssä ei säädetä siitä, mikä merkitys takavarikon päättymisellä on muutoksenhakemuksen tutkimisen kannalta. Takavarikkoa koskevaan tuomioistuimen päätökseen kohdistuvassa muutoksenhaussa on sen vuoksi sovellettava yleisiä muutoksenhakua koskevia periaatteita.

5. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että asianosaisella ei ole pääsääntöisesti oikeutta hakea muutosta pelkästään tuomioistuimen ratkaisun perusteluihin eikä oikeutta muutoksenhakuun tilanteissa, joissa ratkaisun lopputulos ei voisi enää hänen eduksensa muuttua, koska muutoksenhakuun ei tällöin katsota olevan oikeudellista tarvetta. Vastaavasti muutoksenhakuintressi voi lakata muutoksenhakemuksen tekemisen jälkeen, jos muutoksenhaun kohteena oleva ratkaisu poistetaan tai lakkaa muutoin olemasta voimassa. (Ks. esim. KKO 2024:31, kohta 12 ja KKO 2023:20, kohta 6 sekä varhaisemmasta oikeuskäytännöstä takavarikkoa koskeva KKO 1996:122.)

6. Edellä mainitusta pääsäännöstä on kuitenkin Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä voitu poiketa ja katsoa muutoksenhakijalla olevan oikeudellinen tarve muutoksenhakuun erityisesti silloin, kun kysymys on ollut pakkokeinon kohteena olleen henkilön muutoksenhausta hänen henkilökohtaiseen vapauteensa kohdistuviin pakkokeinopäätöksiin. Tällöin on yleensä ollut kyse henkilön oikeudesta saattaa muutoksenhakutuomioistuimen tutkittavaksi kysymys siitä, onko hänen perusoikeuksiensa rajoittamiselle ollut lailliset perusteet. Viimeksi mainitusta on katsottu voitavan muutoksenhakemuksen perusteella lausua esimerkiksi vangitsemisen, matkustuskiellon ja vangitulle määrättyjen yhteydenpitorajoitusten osalta senkin jälkeen, kun kyseisten henkilökohtaista vapautta rajoittaneiden pakkokeinojen voimassaolo on päättynyt. (Ks. esim. KKO 2024:31, kohta 13 ja KKO 2023:20, kohdat 7 ja 8.)

7. Muutoksenhakijalla on saatettu poikkeuksellisesti muutenkin katsoa olevan oikeudellinen tarve muutoksenhakuun siitä huolimatta, että muutoksenhaun kohteena olevan ratkaisun lopputulos ei enää voi hänen eduksensa muuttua (ks. esim. peruutettua väliaikaista turvaamistointa koskeva KKO 2016:14, päättynyttä lähestymiskieltoa koskeva KKO 2023:24 ja lakannutta yrityksen saneerausmenettelyä koskeva KKO 2024:57).

8. Muutoksenhakuoikeutta arvioitaessa merkitystä on voitu antaa myös Korkeimman oikeuden mahdollisuuksille huolehtia lainkäytön yhtenäisyydestä ja oikeuskäytännön ohjaamisesta (KKO 2023:20, kohdat 11 ja 15).

Oikeudellinen tarve muutoksenhakuun jo päättyneen takavarikon osalta

9. Korkein oikeus toteaa, että omaisuuteen kohdistuvana pakkokeinona takavarikko rajoittaa oikeudenhaltijan, kuten esineen omistajan, mahdollisuuksia hyödyntää omaisuuttaan. Oikeudenhaltijalle tästä aiheutuvat haitalliset seuraukset ovat tyypillisesti luonteeltaan taloudellisia. Kun takavarikon voimassaolo on päättynyt, takavarikosta haittaa kärsineen tahon oikeudellinen tarve saada tuomioistuimen ratkaisu takavarikkoa koskevan päätöksenteon laillisuudesta liittyy käytännössä keskeisesti kysymykseen takavarikosta mahdollisesti aiheutuneen taloudellisen vahingon korvaamisesta.

10. Vaikka perustuslaissa ilmaistut perusoikeudet eivät ole velvoittavuudeltaan erilaisia vaan lähtökohtana on perusoikeussuojan yhtenäisyys (ks. esim. KKO 2016:14, kohta 39), omaisuuteen kohdistuvasta takavarikosta aiheutuva haitta ei rinnastu laadultaan taikka merkitykseltään henkilökohtaisen vapauden menettämisestä aiheutuvaan haittaan. Vapauteen kohdistuvia pakkokeinoja koskevasta oikeuskäytännöstä ei siten voida tehdä suoria johtopäätöksiä, kun takavarikkoa koskevassa asiassa arvioidaan oikeudellista tarvetta muutoksenhakuun.

11. Takavarikon seurauksena taloudellista vahinkoa kärsineellä on oikeus saada vahinkonsa korvatuksi vahingonkorvauslain mukaisilla edellytyksillä. Lisäksi Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on katsottu, että perus- ja ihmisoikeuksiin kohdistuneesta loukkauksesta voidaan tuomita korvausta silloinkin, kun korvausvaatimusta ei voida tutkia vahingonkorvauslakiin perustuvana (KKO 2016:20). Vahinkoa kärsineellä on vahinkojen korvaamiseen sovellettavan lainsäädännön ja oikeuskäytännön mukaiset mahdollisuudet saada takavarikkoa koskevan päätöksenteon laillisuus tutkituksi erillisessä oikeudenkäynnissä, jossa kysymys vahingon korvaamisesta ratkaistaan. Tätä on säännönmukaisesti pidettävä takavarikosta haittaa kärsineen tahon oikeussuojan tarpeen kannalta riittävänä ilman, että takavarikkoasiassa lausutaan takavarikon voimassa pitämisen edellytyksistä sen jälkeen, kun takavarikon voimassaolo on päättynyt.

Arviointi tässä asiassa

12. Varustamo on perustellut oikeudellista tarvetta muutoksenhakemuksensa tutkimiselle aluksen takavarikoimisesta sille aiheutuneilla huomattavilla taloudellisilla vahingoilla. Varustamo on pitänyt tarkoituksenmukaisena, että kysymys siitä, onko Suomen viranomaisilla ollut toimivalta takavarikoida alus, voitaisiin ratkaista jo tässä vaiheessa eikä myöhemmin vahingonkorvauskanteen käsittelyn yhteydessä. Varustamo on katsonut, että kysymyksen ratkaiseminen olisi tärkeää myös oikeuskäytännön ohjaamisen kannalta.

13. Korkein oikeus toteaa, että asiassa on varsinaisesti ollut kysymys varustamon tarpeesta saada takavarikko kumotuksi, eikä siinä ole ilmennyt, että takavarikkoa koskevan päätöksenteon laillisuutta koskevilla kysymyksillä olisi takavarikon voimassaolon päättymisen jälkeen varustamolle merkitystä muuten kuin mahdollista tulevaa taloudellisen vahingon korvaamista koskevaa asiaa silmällä pitäen. Yksin varustamon esittämillä prosessiekonomisilla näkökohdilla tai Korkeimman oikeuden tehtävällä huolehtia lainkäytön yhtenäisyydestä ja oikeuskäytännön ohjaamisesta ei voida perustella takavarikkoasiaa koskevan muutoksenhakemuksen tutkimista tilanteessa, jossa alemman tuomioistuimen ratkaisun lopputulokseen ei takavarikon voimassaolon päätyttyä voitaisi enää puuttua.

14. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei varustamon valituksesta voida antaa lausuntoa.

Päätöslauselma

Valitus jätetään tutkimatta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ari Kantor, Juha Mäkelä, Pekka Pulkkinen, Kaarlo Hakamies ja Heli Melander. Esittelijä Pekka Pöyhönen.