KKO:2026:55

A oli tuonut kaupallisessa tarkoituksessa Latviasta Viron kautta Suomeen tullitarkastuksessa löydetyt 135 800 savuketta ja veron välttämistarkoituksessa laiminlyönyt verotusta varten säädetyn velvollisuuden, jolla oli merkitystä veron määräämiselle.

Korkein oikeus katsoi, ettei A:n menettely täyttänyt salakuljetusrikoksen tunnusmerkistöä, koska savukkeiden maahantuontia kaupallisessa tarkoituksessa ei ollut rikoslain 46 luvun 4 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla kielletty tai rajoitettu. Näin ollen itsekriminointisuoja ei ollut esteenä A:n tuomitsemiselle törkeästä veropetoksesta. Vrt. KKO:2024:39

RL 29 luku 2 §

RL 46 luku 4 §

TupakkaL 67 §

Asian käsittely alemmassa oikeudessa

Syyte ja vastaus Helsingin käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta 10.2.2023 tehdystä törkeästä veropetoksesta tai vaihtoehtoisesti salakuljetuksesta.

Törkeää veropetosta koskeneen syytteen teonkuvauksen mukaan A oli veron välttämistarkoituksessa laiminlyömällä verotusta varten säädetyn velvollisuuden, jolla oli merkitystä veron määräämiselle, tai muutoin petollisesti aiheuttanut tai yrittänyt aiheuttaa veron määräämättä jättämisen tai sen määräämisen liian alhaiseksi. A oli tuonut Latviasta Viron kautta Suomeen tuntemattomaksi jääneen henkilön pyynnöstä yhteensä 135 800 savuketta. Savukeaskeissa ei ollut ollut suomen- ja ruotsinkielisiä varoitusmerkintöjä. Savukkeet oli tuotu Suomeen kaupallisessa tarkoituksessa. A oli yksin tai yhdessä tuntemattomaksi jääneen henkilön kanssa välttänyt tai yrittänyt välttää maahan tuoduista savukkeista määrättävää tupakkaveroa yhteensä 46 606,56 euroa. Teolla oli tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä, ja sitä oli myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

Vaihtoehtoisen salakuljetusta koskeneen syytteen teonkuvauksen mukaan A oli tuontia koskevien säännösten tai määräysten vastaisesti edellä törkeää veropetosta koskeneessa teonkuvauksessa kerrotuin tavoin tuonut tai yrittänyt tuoda maahan savukkeita, joiden tuonti oli tupakkalaissa kielletty. A ei olisi saanut tuoda Suomeen savukkeita, joiden pakkauksista olivat puuttuneet suomen- ja ruotsinkieliset varoitusmerkinnät, kuin enintään 200 kappaletta omaan käyttöönsä.

Verohallinto yhtyi syytteeseen törkeää veropetosta koskevilta osin.

A kiisti syytteen.

Käräjäoikeuden tuomio 17.2.2025 nro 1026 1433

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli tuonut Latviasta Viron kautta Suomeen 135 800 savuketta, joiden pakkauksista olivat puuttuneet suomen- ja ruotsinkieliset varoitusmerkinnät. Koska A ei ollut tuonut savukkeita miltään osin omaan käyttöönsä, oli maahantuonti kaikkien savukkeiden osalta ollut tupakkalain 67 §:n nojalla kiellettyä.

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli tuonut savukkeet maahan kaupallisessa tarkoituksessa. A oli laiminlyönyt toimittaa veroviranomaiselle savukkeita koskevat valmisteverotuslain edellyttämät etukäteisilmoituksen ja vakuuden. A ei ollut tehnyt veroilmoitusta myöskään maahantulon yhteydessä. Verotusta varten säädetyn ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntiä ei kuitenkaan voitu A:n itsekriminointisuojasta johtuen pitää rangaistavana, koska sen täyttäminen olisi aikaansaanut välittömän rikosepäilyn ja johtanut siihen, että A olisi joutunut samalla ilmiantamaan itsensä salakuljetusrikoksesta. A:n menettelyä ei siten voitu lukea hänen syykseen veropetoksena.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n salakuljetuksesta neljän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Maritta Pakarinen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa ennakkopäätösvalitukseen.

Syyttäjä vaati valituksessaan, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja A tuomitaan ensisijaisen rangaistusvaatimuksen mukaisesti törkeästä veropetoksesta.

A vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeus on katsonut selvitetyksi, että A on 10.2.2023 tuonut kaupallisessa tarkoituksessa Latviasta Viron kautta Suomeen 135 800 savuketta, joiden pakkauksissa ei ole ollut suomen- ja ruotsinkielisiä varoitusmerkintöjä, ja laiminlyönyt ilmoittaa tuomistaan savukkeista veroviranomaiselle valmisteverotuslaissa edellytetyllä tavalla.

2. Käräjäoikeus on katsonut, että verotusta varten säädetyn ilmoitusvelvollisuuden täyttäminen olisi aikaansaanut välittömän rikosepäilyn ja johtanut siihen, että A olisi joutunut samalla ilmiantamaan itsensä salakuljetusrikoksesta. Ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntiä ei siten voitu A:n itsekriminointisuojasta johtuen pitää rangaistavana. Käräjäoikeus on tuominnut A:n syyttäjän vaihtoehtoisen rangaistusvaatimuksen mukaisesti salakuljetuksesta neljän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

3. Korkeimmassa oikeudessa on ratkaistavana kysymys siitä, voidaanko A tuomita syyttäjän ensisijaisen rangaistusvaatimuksen mukaisesti törkeästä veropetoksesta, kun huomioon otetaan erityisesti itsekriminointisuojaa koskeva periaate.

Veropetoksen tunnusmerkistö ja sovellettavat säännökset

4. Rikoslain 29 luvun 1 §:n 3 kohdan mukaan veropetoksesta on tuomittava se, joka veron välttämistarkoituksessa laiminlyömällä verotusta varten säädetyn velvollisuuden, jolla on merkitystä veron määräämiselle, aiheuttaa tai yrittää aiheuttaa veron määräämättä jättämisen tai sen määräämisen liian alhaiseksi. Saman luvun 2 §:n 1 kohdan mukaan rikoksentekijä on tuomittava törkeästä veropetoksesta, jos veropetoksessa tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä ja veropetos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

5. Tupakkatuotteiden verotuksesta säädetään tupakkaverosta annetussa laissa. Veroihin, joista muun muassa mainitussa laissa säädetään, sovelletaan myös valmisteverotuslakia.

6. Asiassa sovellettavan tekoaikaan voimassa olleen valmisteverotuslain 72 §:n (766/2020) 1 momentin mukaan valmisteveroa ei kanneta niistä toisessa jäsenvaltiossa kulutukseen luovutetuista tuotteista, jotka yksityishenkilö hankkii omaan käyttöönsä ja itse kuljettaa mukanaan Suomeen. Pykälän 2 ja 3 momentissa säädetään sen arvioimisesta, onko yksityishenkilön mukanaan Suomeen tuomien tuotteiden katsottava tulevan hänen omaan käyttöönsä vai kaupalliseen tai muuhun elinkeinotarkoitukseen. Pykälän 4 momentin mukaan, jos yksityishenkilö hankkii tuotteita muutoin kuin 1 momentissa tarkoitetulla tavalla, hän on velvollinen suorittamaan tuotteista veron, jonka perusteesta ja määrästä säädetään asianomaisessa valmisteverolaissa. Yksityishenkilön on tällöin lisäksi noudatettava kaupalliseen tarkoitukseen toimitettavien tuotteiden verotusta ja valvontaa koskevia valmisteverotuslain säännöksiä.

7. Asiassa sovellettavan tekoaikaan voimassa olleen valmisteverotuslain alkuperäisen 75 §:n 1 momentin mukaan, jos toisessa jäsenvaltiossa kulutukseen luovutettuja valmisteveron alaisia tuotteita pidetään hallussa kaupallisessa tarkoituksessa Suomessa niiden täällä tapahtuvaa luovuttamista tai käyttöä varten, niistä on kannettava valmistevero Suomessa. Pykälän 2 momentin mukaan verovelvollinen on se, joka luovuttaa tuotteet tai pitää hallussaan luovutukseen tarkoitettuja tuotteita tai jolle tuotteet luovutetaan Suomessa.

8. Asiassa sovellettavan tekoaikaan voimassa olleen valmisteverotuslain 82 a §:n (766/2020) 1 momentin 1 kohdan mukaan oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain säännöksiä verokaudesta, veroilmoituksen määräpäivästä ja verokauden veron maksamisesta ei sovelleta, jos yksityishenkilön valmisteverotuslain 72 §:ssä tarkoitetulla tavalla mukanaan tuomien tuotteiden katsotaan tulevan muuhun kuin hänen omaan käyttöönsä. Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan veron suorittamisvelvollisuus syntyy 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa heti, kun tuotteet on tuotu maahan.

Veropetoksen tunnusmerkistön täyttyminen tässä asiassa

9. Asiassa on selvitetty, että syytteessä tarkoitetut 135 800 savuketta on tuotu maahan kaupallisessa tarkoituksessa. A on siten ollut maahantuomistaan ja hallussa pitämistään savukkeista verovelvollinen edellä selostettujen valmisteverotuslain säännösten mukaisesti. Verovelvollisen ilmoitusvelvollisuus on valmisteverotuslain 82 a §:n 2 momentin (766/2020) 1 kohdan mukaisesti syntynyt heti, kun tuotteet on tuotu maahan. Jättäessään ilmoittamatta tuomansa savukkeet A on laiminlyönyt verotusta varten säädetyn velvollisuuden rikoslain 29 luvun 1 §:n 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

10. A:n maahantuomista savukkeista maksettava tupakkavero on ollut 46 606,56 euroa. Ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnillä on siten tavoiteltu rikoslain 29 luvun 2 §:n 1 kohdassa tarkoitetuin tavoin huomattavaa taloudellista hyötyä. Veropetosta on tavoitellun hyödyn määrä huomioon ottaen ja myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä. Näin ollen A:n menettely täyttää rikoslain 29 luvun 2 §:n mukaisen törkeän veropetoksen tunnusmerkistön.

Itsekriminointisuojan merkitys

11. Korkein oikeus on ennakkopäätöksessään KKO 2024:39 katsonut, että nuuskaa tupakkalain vastaisesti maahan tuonut henkilö olisi veroilmoitusvelvollisuutensa täyttäessään tosiasiallisesti tullut samalla esittäneeksi salakuljetusta koskevaa valvontaa ja esitutkintaa suorittavalle Tullille selvityksen syyllistymisestään nuuskan salakuljetukseen. Verotusta varten säädetyn ilmoitusvelvollisuuden täyttäminen olisi aikaansaanut välittömän rikosepäilyn ja johtanut siihen, että hän olisi joutunut samalla ilmiantamaan itsensä salakuljetusrikoksesta. Menettelyä ei näin ollen voitu lukea hänen syykseen veropetoksena. (KKO 2024:39, kohdat 28 ja 29.)

12. Itsekriminointisuojaa koskeva periaate huomioon ottaen asiassa on seuraavaksi arvioitava, täyttääkö nyt kysymyksessä oleva savukkeiden maahantuonti kaupallisessa tarkoituksessa salakuljetuksen tunnusmerkistön.

Salakuljetusta koskeva rangaistussäännös ja tupakkalain maahantuontia koskevat säännökset

13. Rikoslain 46 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan salakuljetuksesta on tuomittava se, joka ilman asianmukaista lupaa taikka muuten tuontia tai vientiä koskevien säännösten tai määräysten vastaisesti tuo tai yrittää tuoda maahan taikka vie tai yrittää viedä maasta tavaraa, jonka tuonti tai vienti on kielletty tai edellyttää viranomaisen lupaa tai tarkastusta.

14. Tupakkalain 8 luvussa, joka koskee maahantuontia, säädetään alaikäisiä koskevasta maahantuontikiellosta sekä eräiden savuttomien tupakkatuotteiden, eräiden nikotiinia sisältävien nesteiden ja etäviestimen välityksellä hankittujen tuotteiden maahantuontikielloista (62–65 §). Lisäksi luvussa säädetään matkustajatuonnin aikarajoista ja määrällisistä rajoista (66 ja 67 §).

15. Tupakkalain 63 §:ssä, josta on ollut kysymys edellä mainitussa ennakkopäätöksessä KKO 2024:39, säädetään eräiden savuttomien tupakkatuotteiden, kuten nuuskan, maahantuontikiellosta. Pykälän 1 momentin mukaan siinä mainittuja savuttomia tupakkatuotteita ei saa tuoda maahan. Pykälän 2 momentissa säädetään poikkeuksesta, jonka mukaan yksityishenkilö saa omaa henkilökohtaista käyttöään varten tuoda mukanaan maahan enintään tietyn määrän 1 momentissa tarkoitettuja tupakkatuotteita kalenterivuorokaudessa.

16. Savukkeiden maahantuonnista säädetään puolestaan erityisesti tupakkalain 67 §:ssä, joka koskee otsikkonsa mukaan matkustajatuonnin määrällisiä rajoja. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan yksityishenkilö ei saa tuoda maahan enempää kuin 200 sellaista savuketta, joiden vähittäismyyntipakkauksen merkinnät poikkeavat lain 32 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetystä. Tekoaikaan voimassa olleen 2 momentin (549/2016) mukaan yksityishenkilö ei saa tuoda 1 momentissa tarkoitettuja tuotteita muutoin kuin omaan käyttöönsä.

17. Tekoaikaan voimassa olleen tupakkalain 32 §:n (248/2019) 1 momentin 1 kohdan mukaan tupakkatuotteiden vähittäismyyntipakkauksessa on oltava suomen- ja ruotsinkieliset varoitustekstit tupakkatuotteiden aiheuttamista terveyshaitoista.

18. Tupakkalain 115 §:n mukaan rangaistus salakuljetuksesta ja lievästä salakuljetuksesta säädetään rikoslain 46 luvun 4 ja 5 §:ssä.

Tupakkalain tulkinta

19. Toisin kuin tupakkalain 63 §:ssä, josta on ollut kysymys ennakkopäätöksessä KKO 2024:39, lain 67 §:ssä ei säädetä maahantuontikiellosta. Lain 67 §:ssä säädetään muun muassa määrällisistä rajoituksista sille, kuinka paljon yksityishenkilö saa tuoda matkustajatuontina maahan sellaisia savukkeita, joiden myyntipakkauksista puuttuvat tupakkatuotteiden aiheuttamia terveyshaittoja koskevat suomen- ja ruotsinkieliset varoitustekstit.

20. Tupakkalaissa ei ole määritelty, mitä muun muassa lain 67 §:ssä käytetyllä käsitteellä yksityishenkilö tarkoitetaan. Lain esitöissä käsitettä on kuitenkin käytetty erotuksena elinkeinotoiminnan harjoittajasta (HE 15/2016 vp s. 104, 108 ja 129). Lisäksi esitöistä ilmenee, että lain 67 §:ssä on tarkoitettu säätää matkustajatuonnin määrällisistä rajoista pääosin vastaavalla tavalla kuin aiemmin voimassa olleen tupakkalain (693/1976) 7 b §:ssä (HE 15/2016 vp s. 109).

21. Tupakkalain 115 §:n osalta lain esitöissä on todettu, että kysymys on informatiivisesta viittauksesta rikoslain säännöksiin. Viittausta on pidetty tarpeellisena, koska uuteen tupakkalakiin ei ehdotettu otettavaksi aiemmin voimassa olleen tupakkalain 31 e §:n 1 momenttia vastaavaa rangaistussäännöstä. Kyseinen säännös koski tupakkalaissa säädettyjen maahantuontikieltojen ja -rajoitusten rikkomisen rangaistavuutta tupakkatuoterikkomuksena. Hallituksen esityksen mukaan jatkossa kyseiset teot tulevat rangaistaviksi rikoslaissa säädettyinä salakuljetusrikoksina. (HE 15/2016 vp s. 131.)

22. Edellä mainittujen aiemmin voimassa olleiden tupakkalain 7 b §:n ja 31 e §:n (molemmat laissa 412/2009) säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä lausutusta puolestaan ilmenee, että tarkoitus oli säätää omaan eikaupalliseen käyttöön tuotaville tupakkatuotteille terveyspoliittisista syistä määrälliset rajoitukset. Maahantuontia rajoittavan 7 b §:n rikkominen oli 31 e §:n mukaisena tupakkatuoterikkomuksena rangaistava teko. Jos joku toi maahan tupakkatuotteita kaupalliseen tarkoitukseen eikä maksanut tuotteista valmisteveroja, hän syyllistyi veropetokseen. Tupakkalain 7 b §:n rikkomista koskeva tupakkalain 31 e §:n rangaistussäännös oli veropetokseen ja laittomaan tuontitavaraan ryhtymiseen nähden toissijainen säännös. (HE 227/2008 vp s. 3 ja 13–14.)

23. Johtopäätöksenään Korkein oikeus katsoo, että tupakkalain 67 §:n yksityishenkilöä koskevat säännökset matkustajatuonnin määrällisistä rajoista eivät koske tupakkatuotteiden maahantuontia kaupallisessa tarkoituksessa. Tämä tulkinta, jota säännöksen sanamuoto osaltaan tukee, vastaa lain esitöistä ilmenevää säännöksen ja sitä edeltäneen tupakkalain 7 b §:n tarkoitusta.

Salakuljetuksen tunnusmerkistön täyttyminen tässä asiassa

24. Asiassa on edellä todetuin tavoin selvitetty, että A on tuonut syytteessä tarkoitetut savukkeet maahan kaupallisessa tarkoituksessa.

25. Edellä on katsottu, että tupakkalain 67 §:ää ei sovelleta savukkeiden kaupalliseen maahantuontiin. Tupakkalain maahantuontia koskeva 8 luku ei sisällä muitakaan säännöksiä savukkeiden kaupallisesta maahantuonnista.

26. Tupakkatuotteiden vähittäismyynti on säädetty luvanvaraiseksi myyntiä ja muuta luovuttamista koskevassa tupakkalain 44 §:ssä. Lisäksi tupakkalain 3 luvussa säädetään erilaisista valmistajan ja maahantuojan velvollisuuksista, jotka koskevat myyntiin asetettavien tupakkatuotteiden ominaisuuksia sekä niistä annettavia tietoja ja ilmoituksia. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on katsottu, että esimerkiksi alkoholijuomien tai tyyppitarkastamattomien laserosoittimien maahantuonti ei voinut tulla rangaistavaksi salakuljetuksena, kun sanottujen tuotteiden maahantuontia ei ollut säädetty luvanvaraiseksi (KKO 2004:86, kohta 4 ja KKO 2013:73, kohta 15). Maahantuojan velvollisuus teettää tavaroille tyyppitarkastus ennen niiden luovuttamista markkinoille tai käyttöön ei merkinnyt sitä, että maahantuonti olisi ollut kiellettyä tai edellyttänyt viranomaisen lupaa tai tarkastusta salakuljetuksen tunnusmerkistössä tarkoitetuin tavoin (KKO 2013:73, kohta 14). Vastaavasti edellä mainituilla tupakkalain säännöksillä ei ole merkitystä, kun tässä asiassa arvioidaan salakuljetuksen tunnusmerkistön täyttymistä.

27. Korkein oikeus katsoo, ettei A ole syytteessä tarkoitetut savukkeet kaupallisessa tarkoituksessa maahan tuodessaan rikkonut sellaista kieltoa tai rajoitusta, jota rikoslain 46 luvun 4 §:n 1 momentissa tarkoitetaan. Näin ollen A:n menettely ei täytä salakuljetusrikoksen tunnusmerkistöä.

Itsekriminointisuojaa koskeva johtopäätös

28. Koska A:n menettely ei täytä salakuljetusrikoksen tunnusmerkistöä, verotusta varten säädetyn ilmoitusvelvollisuuden täyttäminen ei olisi voinut johtaa siihen, että A olisi samalla ilmiantanut itsensä salakuljetuksesta.

29. Korkein oikeus toteaa, ettei asiassa näin ollen ole itsekriminointisuojasta johtuvaa estettä tuomita A syyttäjän ensisijaisen rangaistusvaatimuksen mukaisesti verotusta varten säädetyn ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä.

Syyksilukeminen

30. A on 10.2.2023 tuonut Latviasta Viron kautta Suomeen tuntemattomaksi jääneen henkilön pyynnöstä vuokraamaansa henkilöautoon piilotettuna yhteensä 135 800 kappaletta savukkeita. Savukkeet on tuotu Suomeen kaupallisessa tarkoituksessa. A on veron välttämistarkoituksessa laiminlyömällä verotusta varten säädetyn velvollisuuden, jolla on merkitystä veron määräämiselle, aiheuttanut maahantuotuja savukkeita koskevan 46 606,56 euron suuruisen veron määräämättä jättämisen. Veropetoksella on tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä, ja se on tavoitellun hyödyn määrä huomioon ottaen ja myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Menettelyllään A on siten syyllistynyt rikoslain 29 luvun 2 §:n mukaiseen törkeään veropetokseen.

Rangaistusseuraamus

31. Korkein oikeus katsoo, ettei käräjäoikeuden tuomitsemaa rangaistusta ole aihetta muuttaa.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomiota muutetaan siten, että A tuomitaan käräjäoikeuden hänen syykseen lukeman salakuljetuksen asemesta rikoslain 29 luvun 2 §:n nojalla törkeästä veropetoksesta (tekoaika 10.2.2023) käräjäoikeuden hänelle tuomitsemaan rangaistukseen.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Tatu Leppänen sekä oikeusneuvokset Tuomo Antila, Eva Tammi-Salminen, Timo Ojala ja Pekka Pulkkinen. Esittelijä Sini Majlander.