KKO:2026:44

Hallinto-oikeustuomari A oli puolisonsa pyynnöstä hakenut tämän tietoja hänen käytössään virkatehtävien hoitamista varten olleesta ulkomaalaisasioiden asiankäsittelyjärjestelmästä selvittääkseen puolison ja tämän lasten kansalaisuushakemusten käsittelytilanteen Maahanmuuttovirastossa.

Sanotulla menettelyllään A oli virkaansa toimittaessaan tahallaan rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin perustuvan virkavelvollisuutensa. Korkein oikeus katsoi, että tekoa ei ollut pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. A oli siten syyllistynyt virkavelvollisuuden rikkomiseen.

RL 40 luku 9 §

Asian käsittely Rovaniemen hovioikeudessa

Syyttäjä vaati hallinto-oikeustuomari A:n tuomitsemista rangaistukseen virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Hovioikeuden tuomio 18.9.2024 nro 24/133777 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Maarit Tukiainen, Timo Lahdenperä ja Kaarina Ollikainen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Apulaisoikeuskansleri vaati valituksessaan, että A tuomitaan syytteen mukaisesti rangaistukseen virkavelvollisuuden rikkomisesta.

A vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Suullinen käsittely

Korkein oikeus toimitti asiassa suullisen käsittelyn.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. A on toiminut hallinto-oikeustuomarina, ja hänellä on tähän tehtävään liittyvien käyttöoikeuksien perusteella ollut pääsy ulkomaalaisasioiden asiankäsittelyjärjestelmään (UMA-järjestelmä). Hän on 22.6.2022 tehnyt puolisonsa pyynnöstä haun UMA-järjestelmään puolisonsa nimellä ja avannut puolison ja tämän lasten kansalaisuushakemusta koskeneita tietoja selvittääkseen puolison ja tämän lasten kansalaisuushakemusten käsittelytilanteen Maahanmuuttovirastossa.

2. Apulaisoikeuskanslerin antaman syytemääräyksen perusteella syyttäjä on hovioikeudessa vaatinut A:lle rangaistusta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Syytteen mukaan A:n edellä selostettu henkilötietojen käsittely oli ollut Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) säädetyn käyttötarkoitussidonnaisuuden vastaista ja A oli lainvastaisella menettelyllään rikkonut tuomarille säädettyä velvollisuutta olla virkatoiminnassaan tunnollinen ja huolellinen. A oli siten virkaansa toimittaessaan tahallaan rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa tunnollisesta ja huolellisesta sekä henkilötietojen lainmukaisesta ja käyttötarkoitussidonnaisuuden mukaisesta käsittelystä.

3. Hovioikeus on katsonut, että virkakäyttöön tarkoitetun tietojärjestelmän käyttö puolisoa koskevan asian käsittelytietojen tutkimiseen oli ollut yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun käyttötarkoitussidonnaisuuden vastaista ja lähtökohtaisesti omiaan vaarantamaan luottamusta viranhoidon asianmukaisuuteen. A:n itsenäinen asema tuomarina puolsi sitä, että tehtävään kuuluvaa tunnollisuus- ja huolellisuusvaatimusta tulkitaan melko tiukasti. Hovioikeus on katsonut, että syytteessä tarkoitettu henkilötietojen käsittely oli ollut tahallista ja vastoin A:n virkavelvollisuuksia.

4. Teon vähäisyyttä arvioidessaan hovioikeus on todennut, että tietojärjestelmän käyttö tahallisesti ilman virkatehtävään liittyvää perustetta voi yleisesti vaarantaa luottamusta viranomaistoiminnan asianmukaisuuteen. Toisaalta A:n ei ollut väitettykään toimineen huolimattomasti virkatehtäviensä ydinalueella eli oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa eikä teolla ollut ollut vaikutusta noiden tehtävien hoitamiseen. Kysymys oli ollut asianomistajan pyynnöstä tehdystä käsittelytietojen tarkastelusta, eikä teko osoittanut sellaista syyllisyyttä kuin tyypillisesti uteliaisuudesta ja salaa tehty tietojen urkinta. Teosta ei ollut aiheutunut vahinkoa tai vahingon vaaraa kenenkään yksityiselle edulle, mikä oli vahvasti teon vähäisyyttä puoltava seikka.

5. Hovioikeus on pitänyt tekoa kokonaisuutena arvostellen vähäisenä ja hylännyt syytteen.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

6. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A:n teko ollut rikoslain 40 luvun 9 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla kokonaisuutena arvosteltuna vähäinen. Jos A:n katsotaan syyllistyneen virkavelvollisuuden rikkomiseen, kysymys on lisäksi rangaistuksen määräämisestä.

Virkavelvollisuuden sisältö

7. Rikoslain 40 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan virkamies on tuomittava virkavelvollisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi, jos hän virkaansa toimittaessaan tahallaan muulla kuin edellä samassa luvussa tai rikoslain 11 luvun 9 a §:ssä säädetyllä tavalla rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen.

8. A:n virkavelvollisuuden sisältö tässä tapauksessa on perustunut Suomen perustuslain 2 §:n 3 momenttiin, jonka mukaan julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia, sekä yleisen tietosuoja-asetuksen käyttötarkoitussidonnaisuutta koskevaan 5 artiklan 1 kohdan b alakohtaan, jonka mukaan henkilötiedot on kerättävä tiettyä, nimenomaista ja laillista tarkoitusta varten eikä niitä saa käsitellä myöhemmin näiden tarkoitusten kanssa yhteensopimattomalla tavalla. A:ta on hallinto-oikeustuomarina koskenut myös tuomioistuinlain 9 luvun 1 §:n 2 momentti, jonka mukaan tuomarin on virkatoimissaan oltava tunnollinen ja huolellinen. A:n puolison kansalaisuusasia ei ole tekoaikana ollut hallinto-oikeudessa vireillä, eikä A:lla ole muutenkaan ollut virkatehtäviinsä liittyvää, oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 50 §:n mukaiseen hallintotuomioistuimen tiedonsaantioikeuteen perustuvaa oikeutta käsitellä puolisonsa tietoja UMA-järjestelmässä. A:n menettely on hovioikeuden katsomin tavoin ollut tahallista ja vastoin A:n virkavelvollisuuksia.

Teon vähäisyyden arvioinnin lähtökohdat

9. Korkein oikeus on tuottamuksellista virkavelvollisuuden rikkomista koskeneessa ennakkopäätöksessä KKO 2020:78 todennut, että virkamiehellä on vastuu viranhoidossa tehdyistä virheistä eli virkavastuu. Virheen lukeminen virkamiehen syyksi rikoksena edellyttää kuitenkin tekijältään rangaistavaa syyllisyyttä sekä teolta sellaista moitittavuutta, josta rankaiseminen rikoksena on perusteltua (kohta 13).

10. Kyseisessä ennakkopäätöksessä on siinä kuvatun Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön perusteella todettu yhtäältä, että vähäisinä ei ole pidetty sellaisia virkavelvollisuuden rikkomisia, jotka ilmentävät tekijässä välinpitämättömyyttä virkavelvollisuuksia kohtaan, ja toisaalta, että rangaistusvastuuta ei ole perusteltua ulottaa sellaisiin yksittäisiin tekoihin, jotka jäävät tekijän syyllisyyden asteen kannalta vähäisiksi ja jotka eivät muutoinkaan edellytä rangaistuksen tuomitsemista (kohta 19).

11. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2014:86 on ollut kysymys osaksi tuottamuksellisesta ja osaksi tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta henkilötietoja tarkastelemalla, kun poliklinikan vastaava erikoislääkäri oli perusteetta ilman potilaan suostumusta käsitellyt potilastietoja. Korkein oikeus on todennut tekojen loukanneen asianomistajan keskeistä perusoikeutta potilaana. Huomioon ottaen tekojen haitallisuus ja vahingollisuus sekä muut niihin liittyvät seikat tekoja ei ratkaisussa ole katsottu kokonaisuutena arvostellen vähäisiksi (kohta 32).

12. Tahallista virkavelvollisuuden rikkomista koskevassa ratkaisukäytännössään Korkein oikeus ei ole pitänyt kokonaisuutena arvostellen vähäisenä myöskään poliisimiehen epäasiallista kielenkäyttöä sivullisille kiinniottotilanteessa (KKO 2020:29), poliisimiehen perusteetonta etälamauttimen käyttöä (KKO 2020:13) eikä valtakunnansyyttäjän toistuvaa esteellisyyssäännösten vastaista menettelyä hankinta-asioissa (KKO 2017:92).

13. Korkein oikeus toteaa, että tahallinen virkavelvollisuuden rikkominen tyypillisesti jo sellaisenaan osoittaa välinpitämättömyyttä virkavelvollisuuksia kohtaan. Sen vuoksi kynnys tällaisen teon pitämiseksi rikoslain 40 luvun 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla kokonaisuutena arvostellen vähäisenä on lähtökohtaisesti korkeampi kuin saman luvun 10 §:n mukaisessa tuottamuksellisessa virkavelvollisuuden rikkomisessa. Kuitenkin, vastaavasti kuin ennakkopäätöksessä KKO 2020:78 (kohta 18) on katsottu tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen kohdalla, tahallisenkin teon kohdalla tunnusmerkistössä tarkoitettua virheellisen teon vähäisyyttä on arvioitava ottamalla huomioon teon tai laiminlyönnin haitallisuuden ja vahingollisuuden lisäksi kaikki muut siihen liittyvät seikat kuten teon tai laiminlyönnin osoittama virkamiehen syyllisyyden aste tekohetken olosuhteissa.

Teon vähäisyyden arviointi tässä asiassa

14. A on tehnyt haun UMA-järjestelmään puolisonsa pyynnöstä selvittääkseen sellaisia asian käsittelyvaihetta koskevia tietoja, jotka puolisolla itsellään olisi ollut mahdollisuus saada asiaa käsitelleeltä Maahanmuuttovirastolta. A:n menettelyn merkitys henkilötietojen suojan loukkauksena on siten ollut vähäinen. Kysymys on ollut yksittäisestä tiedonhausta, jossa ilmenneitä tietoja A on tosin vielä joidenkin tuntien jälkeen palannut tarkastelemaan uudelleen. Nämä seikat vähentävät teon haitallisuutta ja vahingollisuutta sekä A:n menettelyn moitittavuutta.

15. A on kuitenkin tehnyt tiedonhaun UMA-järjestelmässä, vaikkei haulle ja tietojen tarkastelulle ole ollut hänen virkatehtäviinsä liittyvää perustetta. A:n rikkoma virkavelvollisuus ei ole ollut tulkinnanvarainen, eikä teko-olosuhteissa ole ollut seikkoja, jotka olisivat vaikeuttaneet virkavelvollisuuden noudattamista. Vaikka A ei ole menetellyt virheellisesti tuomarin tehtävän ydinalueella eli ratkaisutoiminnassa, hänen menettelynsä on ollut vastoin julkisen vallan käytössä keskeistä lainalaisuuden vaatimusta. Tämän näkökohdan painoarvoa korostaa se, että A:n pääsy UMA-järjestelmän tietoihin on perustunut hänen tuomarintehtäväänsä ja tässä tehtävässä nauttimaansa luottamukseen. Viranomaisen käytössä virkatehtävien hoitamista varten olevasta tietojärjestelmästä ilmenevien henkilötietojen käsittely vailla virkatehtäviin liittyvää perustetta on omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan asianmukaisuuteen. Mainitut näkökohdat puhuvat sitä vastaan, että tekoa voitaisiin pitää kokonaisuutena arvostellen vähäisenä.

16. Siltä osin kuin A on vedonnut menettelynsä vähäisyyden tueksi hallintolain 7 §:ssä säädettyyn hallinnon palveluperiaatteeseen ja lain 8 §:ssä säädettyyn neuvontavelvollisuuteen Korkein oikeus toteaa, että kyseiset säännökset velvoittavat viranomaisia niiden toimivallan rajoissa, mutta eivät oikeuta tästä toimivallasta poikkeamiseen. A:n suorittama tietojen tarkastelu ei ole liittynyt hänen virkatehtäviinsä. Kyseisillä hallintolain säännöksillä ei siten ole merkitystä menettelyn vähäisyyttä arvioitaessa.

17. Asiassa on siten näkökohtia, jotka puhuvat teon kokonaisarvostelussa yhtäältä sen vähäisenä pitämisen puolesta ja toisaalta sitä vastaan. Kohdassa 14 mainittujen vähäisyyttä puoltavien näkökohtien painoarvoa heikentää se, että virkatehtäviin liittymätön henkilötietojen käsittely viranomaisen tietojärjestelmässä on yksiselitteisesti vastoin käyttötarkoitussidonnaisuuden, hallinnon lainalaisuuden sekä tuomaria koskevan tunnollisuuden vaatimuksia riippumatta siitä, miten rekisteröity henkilö itse suhtautuu henkilötietojensa käsittelyyn. Vaikka A:n teon motiiveihin ei ole liittynyt syyllisyyttä lisääviä piirteitä, teko osoittaa kokonaisuutena arvioituna A:n välinpitämätöntä suhtautumista keskeiseen virkavelvollisuuteen.

18. Edellä lausutuin perustein Korkein oikeus katsoo, että A:n syytteen mukaista ja tahallista virkavelvollisuuksien vastaista menettelyä ei ole pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. Hänen syykseen on siten luettava edellä kohdassa 2 selostetun syytteen mukainen virkavelvollisuuden rikkominen.

Rangaistuksen tuomitsematta jättäminen

19. A on vaatinut, että hänet jätetään rangaistukseen tuomitsematta hänelle teosta aiheutuneiden työllistymismahdollisuuksien heikentymisen ja terveydellisten huolien vuoksi sekä sillä perusteella, että rikos on tekoon liittyvistä syistä anteeksiannettavaan tekoon rinnastettava.

20. Rikoslain 6 luvun 12 §:n 3 kohdan mukaan tuomioistuin saa jättää rangaistuksen tuomitsematta, jos rikos on tekoon tai tekijään liittyvistä erityisistä syistä anteeksiannettavaan tekoon rinnastettava, ja 4 kohdan mukaan muun ohella, mikäli rangaistusta on pidettävä kohtuuttomana tai tarkoituksettomana erityisesti, kun otetaan huomioon saman luvun 7 §:ssä tarkoitetut seikat. Viitatun 7 §:n 1 kohdan mukaan rangaistusta lieventävänä seikkana on otettava huomioon tekijälle rikoksesta johtunut tai hänelle tuomiosta aiheutuva muu seuraus, jos vakiintuneen käytännön mukainen rangaistus johtaisi näistä syistä kohtuuttomaan tai poikkeuksellisen haitalliseen lopputulokseen.

21. A:n menettely jo edellä todetusti itsessään osoittaa välinpitämättömyyttä virkavelvollisuutta kohtaan. Vaikka tietojen tarkastelua on pyytänyt puoliso itse, A olisi voinut oikeudettoman tiedonhaun asemesta ohjata puolisonsa tekemään tietopyynnön toimivaltaiselle viranomaiselle. Rikosta ei siten voida pitää rikoslain 6 luvun 12 §:n 3 kohdan nojalla anteeksiannettavaan tekoon rinnastettavana. Rikoslain 6 luvun 7 §:n 1 kohtaa on vakiintuneesti sovellettu niin, että rikoksesta johtuvat tai tuomiosta aiheutuvat ennakoitavissa olevat kiusallisetkaan seuraukset eivät oikeuta rangaistuksen lieventämiseen (ks. esim. KKO 2025:46, kohdat 14–17). A:n työllistymismahdollisuuksien mahdollista heikkenemistä tai hänelle aiheutuneita terveyshuolia ei voida pitää sellaisina poikkeuksellisina ja ennakoimattomina seikkoina, joiden perusteella olisi aihetta jättää A rangaistukseen tuomitsematta myöskään rikoslain 6 luvun 12 §:n 4 kohdan nojalla.

Rangaistuksen mittaaminen

22. A:n syyksi luettu virkavelvollisuuden rikkominen on lajissaan lievä ottaen huomioon teon laatu ja erityisesti teon motiivina ollut puolison pyyntö selvittää asiansa käsittelytietoja. Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukainen rangaistus A:n syyksi luetusta rikoksesta on 20 päiväsakon suuruinen sakkorangaistus. Päiväsakon rahamäärä on vahvistettu A:n ilmoittaman tämänhetkisen kuukausitulon perusteella.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan.

A:n syyksi luetaan 22.6.2022 tehty virkavelvollisuuden rikkominen, josta hänet tuomitaan 20 päiväsakkoon à 40 euroa eli maksamaan sakkoa yhteensä 800 euroa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Tuomo Antila, Kirsti Uusitalo, Juha Mäkelä, Tuija Turpeinen ja Heli Melander. Esittelijä Pekka Pöyhönen.