KKO:2026:43

A oli tappanut avopuolisonsa B:n. A oli ensin peittänyt heidän yhteisessä asunnossaan sängyssä nukkumassa olleen B:n suun ja yrittänyt viiltää kuorimaveitsellä tämän kaulaa. B oli herännyt ja yrittänyt paeta, jolloin A oli ottanut keittiöveitsen ja lyönyt sillä pakenevaa B:tä lukuisia kertoja. A oli jatkanut veitsellä lyömistä vielä senkin jälkeen, kun B oli paetessaan kaatunut rappukäytävään.

Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla, että tappo oli tehty erityisen raa’alla ja julmalla tavalla ja rikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. A:n katsottiin syyllistyneen murhaan. (Ään.)

RL 21 luku 2 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte ja vastaus Pohjois-Karjalan käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta murhasta. Syytteen mukaan A oli tappanut avopuolisonsa B:n lyömällä tätä veitsellä lukuisia kertoja pistäen ja viiltäen osuen kehoon, kaulaan, päähän ja raajoihin. B oli menehtynyt kaulalaskimoa, keuhkoa, palleaa ja maksaa vaurioittaneisiin pistovammoihin.

A oli päättänyt tappaa heidän yhteisessä asunnossaan sängyssä nukkuneen B:n ja tuonut tätä varten sängyn lähellä olevan lipaston päälle keittiöveitsen ja sakset sekä ottanut käteensä kuorimaveitsen. A oli peittänyt kädellään sängyssä selällään nukkuneen B:n suun ja viiltänyt kuorimaveitsellä tämän kaulaa yrittäen avata sen suuret verisuonet. B:n herättyä tähän ja viillon jäätyä pinnalliseksi B oli yrittänyt paeta asunnosta. A oli ottanut keittiöveitsen ja lyönyt sillä pakenevaa B:tä lukuisia kertoja. Lyöntien aikana B oli kaatunut rappukäytävään. A oli jatkanut veitsellä lyömistä B:n ollessa kaatuneena ja vielä senkin jälkeen, kun B oli raahautunut portaissa pakoon muutaman askelman. B oli kyennyt etenemään vielä jonkin verran ja sitten menehtynyt rappukäytävään.

Teko oli tehty vakaasti harkiten, erityisen raa’alla ja julmalla tavalla ja se oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

A tunnusti aiheuttaneensa B:n vammat ja kuoleman mutta kiisti syyllistyneensä murhaan.

Käräjäoikeuden tuomio 19.5.2023 nro 23/120548

Käräjäoikeus katsoi, että A oli aiheuttanut B:n vammat syytteessä kuvatulla tavalla ja että hän oli tarkoittanut tappaa B:n. Sen sijaan näyttämättä oli jäänyt, että A olisi tappanut B:n vakaasta harkinnasta.

Teon erityisen raakuuden ja julmuuden puolesta puhui käräjäoikeuden mukaan ensinnäkin se, että A oli aloittanut B:n surmaamisen yrittämällä viiltää nukkumassa olleen B:n kaulavaltimon auki. B oli tätä seuranneen kamppailutilanteen jälkeen päässyt pakenemaan asunnon eteiseen ja porraskäytävään. A oli jatkanut väkivaltaa lähtemällä asunnosta pakenemassa olleen B:n perään, minkä jälkeen hän oli aiheuttanut pääosan vammoista asunnon ovella ja porraskäytävässä. A oli käyttänyt teossa kahta eri veistä, jotka hän oli varannut valmiiksi makuuhuoneen lipaston päälle. Edelleen erityisen raakuuden ja julmuuden puolesta puhui käräjäoikeuden mukaan B:lle aiheutettujen teräasevammojen laatu ja määrä. Kuolemaan johtaneet kaulalaskimoa, keuhkoa, palleaa ja maksaa vaurioittaneet pistovammat olivat ulottuneet syvälle ja oikeaan keuhkoon yltänyt isku oli murtanut kylkiluun, mikä osoitti ainakin osan lyönneistä olleen voimakkaita. A:n menettely osoitti päättäväisyyttä ja sitkeää surmaamispyrkimystä.

Veitsellä suoritettujen iskujen päättymisen jälkeen B oli vielä raahautunut useiden metrien matkan, jolloin hän oli ollut koko väkivallanteon ajan tajuissaan. Vaikka teon kesto ei ollut erityisen pitkä, teko oli kohdistettu ensin nukkumassa olemisen ja sittemmin pakenemisen vuoksi puolustuskyvyttömään B:hen ja sitä oli jatkettu seuraamalla B:tä ja lyömällä tätä myös tämän ollessa kaatuneena. Selvää oli, että B oli ollut kauhun vallassa ja lukuisat veitsen iskut olivat aiheuttaneet suurta kipua.

Edellä mainituilla perusteilla käräjäoikeus katsoi, että teko oli tehty erityisen raa’alla ja julmalla tavalla.

Kokonaistörkeysarvostelun osalta käräjäoikeus totesi, että A:n menettelyssä oli täyttynyt kaksi murhan ankaroittamisperustetta. Tekoon oli liittynyt myös harkintaa osoittavia piirteitä. Teko oli ollut yllätyksellinen ja kohdistunut avopuolisoon, joka ei ollut mitenkään myötävaikuttanut tekoon. Nämä seikat puhuivat kokonaistörkeyden puolesta. Toisaalta teko oli kestänyt lyhyen aikaa. Kokonaisarvostelussa teon katsomista törkeäksi puoltavat seikat olivat käräjäoikeuden mukaan painavampia kuin sitä vastaan puhuvat seikat. Rikos oli siten myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Käräjäoikeus luki A:n syyksi murhan ja tuomitsi hänet tästä ja täytäntöönpantavaksi määrätystä vuoden ehdollisesta vankeusrangaistuksesta vankeuteen elinkaudeksi.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Janne Nevala ja Lasse Palsio sekä lautamiehet.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 24.11.2023 nro 23/146729

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että hänen katsotaan syyllistyneen murhan asemesta tappoon.

Hovioikeus katsoi A:n menetelleen syytteessä kuvatulla tavalla ja hyväksyi käräjäoikeuden perustelut siltä osin kuin käräjäoikeus oli katsonut, että teko oli tehty erityisen raa’alla tavalla.

Erityisen julmuuden osalta hovioikeus totesi, että asiassa ei voitu päätellä A:n tavoitelleen erityisen kovien tuskien aiheuttamista taikka tarkoituksellisesti pitkittäneen tekoaan aiheuttaakseen B:lle tuskaa tai kärsimystä. Vaikka kysymyksessä oleva henkirikos oli sinänsä julma, tekoa ei voitu pitää murhan tunnusmerkistössä tarkoitetulla erityisen julmalla tavalla tehtynä.

Kokonaistörkeysarvostelun osalta hovioikeus totesi, että teko oli ollut uhrille täysin yllätyksellinen ja kohdistunut tekijän nukkuvaan avopuolisoon tämän omassa kodissa. Toisaalta teko ei ollut kestänyt pitkään eikä sitä ollut pitkitetty. Vaikka väkivalta oli ollut voimakasta, B:lle keittiöveitsellä aiheutetut vammat olivat jääneet kolmea kuolettavaa pistohaavaa lukuun ottamatta pinnallisiksi. Tekoon ei ollut osoitettu sisältyneen siinä määrin harkintaa osoittavia piirteitä, että se puoltaisi teon katsomista kokonaisuutena arvostellen törkeäksi. A:n syyksi luettua rikosta ei siihen liittyvistä erityisen moitittavista piirteistä huolimatta voitu pitää tapon tunnusmerkistöä niin paljon törkeämpänä tekona, että sitä tulisi myös kokonaisuutena arvostellen pitää murhana. Näin ollen hovioikeus luki A:n syyksi tapon.

Hovioikeus katsoi, että teon vahingollisuus ja vaarallisuus sekä teon ilmentämä A:n syyllisyys edellyttivät selvästi keskimääräistä ankarampaa rangaistusta. Oikeudenmukainen rangaistus A:n syyksi luetusta teosta oli hovioikeuden mukaan 11 vuotta vankeutta. Hovioikeus tuomitsi A:n taposta ja täytäntöönpantavaksi määrätystä vuoden ehdollisesta vankeusrangaistuksesta yhteiseen 11 vuoden 7 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Tuulikki Räsänen, Tero Vauhkonen ja Tiina Kiviranta.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna kysymykseen siitä, oliko A hovioikeuden hänen syykseen lukemalla menettelyllä syyllistynyt murhaan.

Syyttäjä vaati valituksessaan, että A:n syyksi luetaan murha.

A vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Suullinen käsittely

Korkein oikeus toimitti suullisen käsittelyn varatakseen asianosaisille tilaisuuden tulla kuulluksi siitä, oliko A:n syyksi luettu tappo tehty erityisen raa’alla tai julmalla tavalla ja oliko tekoa pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

Hovioikeus on katsonut asiassa selvitetyksi, että A oli syytteessä kuvatulla tavalla tappanut avopuolisonsa B:n lyömällä tätä veitsellä lukuisia kertoja pistäen ja viiltäen osuen kehoon, kaulaan, päähän ja raajoihin. B oli kuollut kaulalaskimoa, keuhkoa, palleaa ja maksaa vaurioittaneisiin pistovammoihin. Hovioikeus on katsonut, että tappo oli tehty erityisen raa´alla tavalla muttei erityisen julmalla tavalla. Tekoa ei voitu siihen liittyneistä erityisen moitittavista piirteistä huolimatta pitää kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Hovioikeus on katsonut A:n syyllistyneen murhan asemesta tappoon.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A syyllistynyt menettelyllään murhaan. Kysymys on erityisesti siitä, onko A:n syyksi luettu tappo tehty erityisen raa’alla tai julmalla tavalla ja onko rikosta pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

Sovellettava säännös

Rikoslain 21 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan rikoksentekijä on tuomittava murhasta vankeuteen elinkaudeksi muun muassa silloin, jos tappo tehdään erityisen raa’alla tai julmalla tavalla ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

A:n syyksiluettu menettely

Hovioikeus on katsonut asiassa selvitetyksi, että A on A:n ja B:n yhteisessä asunnossa ensin tuonut makuuhuoneeseen sängyn lähellä olevan lipaston päälle keittiöveitsen, jonka terän pituus on ollut 20,5 senttimetriä, ja sakset sekä ottanut käteensä kuorimaveitsen, jonka terän pituus on ollut kahdeksan senttimetriä. Seuraavaksi A on peittänyt kädellään sängyssä selällään nukkuneen B:n suun ja viiltänyt kuorimaveitsellä tämän kaulaa yrittäen avata sen suuret verisuonet. Viilto on jäänyt pinnalliseksi.

Edellä todetun A:n menettelyn vuoksi B on herännyt ja yrittänyt paeta asunnosta. A on tällöin ottanut keittiöveitsen ja lyönyt sillä pakenevaa B:tä lukuisia kertoja pistäen ja viiltäen. Lyönnit ovat osuneet B:n kehoon, kaulaan, päähän ja raajoihin. Lyöntien aikana B on kaatunut rappukäytävään, ja A on jatkanut veitsellä lyömistä B:n ollessa kaatuneena ja raahautuessa portaikossa pakoon. B on menehtynyt rappukäytävään.

Menettelyllään A on aiheuttanut B:lle yhdeksän pistovammaa, joista neljä on sijainnut selän puolella, yksi kaulalla, yksi oikeassa olkavarressa ja kolme rintakehän etuosassa, viiltohaavan pään ihoon takaraivolle, ihonaarmuja kaulalle, rintakehän etuosaan, oikeaan reiteen ja oikeaan sääreen sekä mustelmia oikeaan ranteeseen ja oikeaan sääreen. B on kuollut kaulalaskimoa, keuhkoa, palleaa ja maksaa vaurioittaneisiin pistovammoihin.

Tekotavan erityinen raakuus ja julmuus

Arvioinnin lähtökohdat

Raakuus ja julmuus eivät ole murhan tunnusmerkistötekijöinä yksiselitteisiä, vaan jossain määrin arvostuksenvaraisia. Arvioitaessa teon raakuutta merkitystä on annettu esimerkiksi sille, että tappo on tehty käyttämällä useaa välinettä lukuisia kertoja sekä osoittamalla päättäväisyyttä ja sitkeää surmaamispyrkimystä. Lisäksi erityisen raakana on tyypillisesti pidetty pitempään jatkettua voimakasta väkivaltaa. Teon erityistä julmuutta arvioitaessa Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on kiinnitetty huomiota esimerkiksi siihen, tehdäänkö tappo tarkoituksellisesti kovia tuskia aiheuttaen tai pitkitetäänkö tekoa tuskien lisäämiseksi. Myös teon kohdistaminen puolustuskyvyttömään uhriin voi saada merkitystä julmuutta arvioitaessa. (KKO 2022:77, kohta 18 ja KKO 2020:33, kohta 23 sekä siinä mainitut oikeuslähteet.) Murha tarkoittaa henkirikoksinakin poikkeuksellisen törkeitä tekoja (KKO 2022:48, kohta 9 ja siinä viitatut ratkaisut). Tämä on otettava huomioon myös teon raakuutta ja julmuutta arvioitaessa (KKO 2022:48, kohta 9).

Arviointi tässä asiassa

Alemmat oikeusasteet ovat katsoneet, että tappo on tehty erityisen raa’alla tavalla. A on käyttänyt teossa kahta eri veistä, jotka hän on varannut valmiiksi makuuhuoneen lipaston päälle. Hän on aloittanut B:n surmaamisen yrittämällä viiltää tämän kaulavaltimon auki. Kun B on herännyt ja tätä seuranneen kamppailutilanteen jälkeen paennut eteiseen ja porraskäytävään, A on jatkanut väkivaltaa lähtemällä B:n perään. Pääosa vammoista on aiheutettu asunnon ovella ja porraskäytävässä. Erityisen raakuuden puolesta ovat puhuneet myös B:lle aiheutettujen teräasevammojen laatu ja määrä. Kuolemaan johtaneet pistovammat ovat ulottuneet syvälle ja oikeaan keuhkoon yltänyt isku on murtanut kylkiluun, mikä on osoittanut, että ainakin osa lyönneistä on ollut voimakkaita. Nämä seikat huomioon ottaen alemmat oikeusasteet ovat katsoneet, että A:n menettely on osoittanut päättäväisyyttä ja sitkeää surmaamispyrkimystä.

Korkein oikeus toteaa, että kuoleman aiheuttanut teko rinnastuu nyt käsillä olevassa tapauksessa ratkaisussa KKO 2020:33 kysymyksessä olleeseen menettelyyn, jossa lukuisista iskuista aiheutuneet vammat olivat kaulan alueen vakavimpia vammoja lukuun ottamatta jääneet pintapuolisiksi. Ratkaisussa katsottiin, että tappo oli tehty erityisen raa´alla tavalla. Korkein oikeus katsoo A:n menettelyn osoittavan päättäväisyyttä ja sitkeää surmaamispyrkimystä sekä ilmentävän sellaista pitempään jatkettua voimakasta väkivaltaa, jota on oikeuskäytännössä pidetty ominaisena erityisen raa´alle tekotavalle. Asiassa ei ole siten aihetta arvioida teon erityistä raakuutta toisin kuin alemmat oikeusasteet ovat arvioineet.

Teon erityisen julmuuden puolesta puhuu ensinnäkin se, että teko on kohdistettu kotonaan nukkumassa olleeseen henkilöön. B on herännyt siihen, kun A on viiltänyt kuorimaveitsellä hänen kaulaansa, jolloin hän on joutunut pakenemaan sängystään. A on lähtenyt B:n perään ja jatkanut tekoaan vielä silloinkin, kun B on paetessaan kaatunut. B on siten ollut ensin nukkumisen ja sen jälkeen pakenemisen ja kaatumisen vuoksi puolustuskyvytön. On ilmeistä, että B on ollut herätessään ja paetessaan kauhun vallassa. Vaikka asiassa ei ole pääteltävissä, että A olisi tarkoituksellisesti aiheuttanut B:lle kovia tuskia tai pitkittänyt tekoaan tuskien lisäämiseksi, iskujen on täytynyt aiheuttaa B:lle suurta kipua, kärsimystä ja kuolemanpelkoa ottaen myös huomioon, että A on lopuksi jättänyt B:n yksin raahautumaan pakoon useiden metrien matkan, kunnes tämä on menehtynyt vammoihinsa.

Korkein oikeus toteaa, että erityistä julmuutta vastaan puhuu se, että A:n ei voida päätellä tarkoituksellisesti pitkittäneen tekoaan aiheuttaakseen B:lle tuskaa tai kärsimystä. Kuitenkin teon kohdistamisella puolustuskyvyttömään uhriin voidaan antaa myös merkitystä julmuutta arvioitaessa. Tässä tapauksessa B:n puolustuskyvyttömyyteen ja teko-olosuhteisiin muutoinkin liittyy edellä kohdassa 10 kuvattuja teon julmuutta korostavia piirteitä, jotka poikkeavat ratkaisuissa KKO 2020:33 ja KKO 2022:48 kysymyksessä olleista teoista. Korkein oikeus katsoo, että A:n tekoa on pidettävä myös erityisen julmalla tavalla tehtynä.

Johtopäätöksenään Korkein oikeus toteaa, että A:n syyksi luettu tappo on tehty erityisen raa´alla ja julmalla tavalla.

Kokonaisarvostelu

A:n teko täyttää erityisen raakuuden ja julmuuden osalta murhan tunnusmerkistön. Jotta tekoa voitaisiin rikoslain 21 luvun 2 §:ssä tarkoitetuin tavoin pitää murhana, tapon tulee olla myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on katsottu, että murhan tunnusmerkistössä törkeys ei viittaa teon arvosteluun rikoksena sinänsä vaan tapon tunnusmerkistöön. Murha rikosnimikkeenä tarkoittaa siten henkirikoksinakin poikkeuksellisen törkeitä tekoja. Vasta sellaista surmaamista, joka on tapon tunnusmerkistöä selvästi törkeämpi, voidaan pitää murhana (KKO 2022:77, kohta 22 ja KKO 2020:33, kohta 30 ja siinä viitatut ratkaisut).

Tappo on tehty sekä erityisen raa’alla että erityisen julmalla tavalla, mikä puoltaa rikoksen katsomista myös kokonaisuutena arvostellen törkeäksi. Kokonaisarvostelussa samaan suuntaan puhuu myös se, että A on varustautunut tekoon tuomalla makuuhuoneeseen kolme eri tekovälinettä, mikä osoittaa jossain määrin etukäteistä harkintaa. Teko on ollut B:n näkökulmasta arvioituna yllätyksellinen, eikä nukkumassa ollut B ole omalla toiminnallaan mitenkään myötävaikuttanut tekoon. A:n on myös katsottu tarkoittaneen tappaa B:n. Kokonaisarvostelussa toiseen suuntaan puhuu se, että teko ei ole kestänyt erityisen pitkään.

Korkein oikeus on pahoinpitelyrikoksen kokonaistörkeysarvostelua koskevassa ratkaisussaan KKO 2022:73 (kohdat 7–9 ja 15) ottanut teon moitittavuutta korostavana seikkana huomioon sen, että teko oli kohdistunut puolisoon ja kysymys oli siten ollut lähisuhdeväkivallasta. Korkein oikeus on ratkaisunsa perusteluissa viitannut naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (ns. Istanbulin sopimus) kansallista voimaansaattamista koskevaan hallituksen esitykseen (HE 155/2014 vp s. 59–60), jossa on katsottu, että osa sopimuksen 46 artiklan mukaisista raskauttavista seikoista on sellaisia, että ne kansallisen lain mukaan tekevät rikoksesta ankarammin rangaistavan kvalifioidun rikoksen. Lisäksi kvalifioitujen tekomuotojen yhteydessä arvioidaan aina rikoksen törkeyttä kokonaisuutena, jolloin voidaan ottaa huomioon esimerkiksi artiklassa mainittuja seikkoja.

Korkein oikeus katsoo, että myös tappoa koskevassa koko-naistörkeysarvostelussa tulee teon törkeyttä lisäävänä seikkana ottaa huomioon se, että teko on kohdistunut puolisoon ja kysymys on ollut lähisuhdeväkivallasta. Tässä tapauksessa asianomistaja on ollut A:n avopuoliso, mikä puoltaa rikoksen katsomista kokonaisuutena arvostellen törkeäksi.

A on vedonnut siihen, että hänen mielenterveytensä oli tekohetkellä heikentynyt. Korkein oikeus toteaa, että mielentilatutkimuksessa A:lla on todettu olevan mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöitä ja riippuvuus erilaisista päihteistä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lausunnossa on arvioitu, että päihtymystila oli heikentänyt A:n harkintakykyä ja myötävaikuttanut tekoon ryhtymiseen. A:n on katsottu olleen teon tehdessään syyntakeinen.

Korkein oikeus toteaa, että A:n verestä on teon jälkeen todettu useita huumausaineita ja huumausaineiksi luokiteltuja lääkeaineita. Päihteiden käytöstä johtuneelle oireilulle tai käyttäytymisen sääntelyn vaikeuksille ei voida antaa merkitystä kokonaistörkeysarvostelussa. Myöskään muilla A:lla todetuilla mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöillä ei ole merkitystä kokonaistörkeysarvostelussa.

Edellä mainittuja seikkoja punnittuaan Korkein oikeus katsoo, että tappo on ollut myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Näin ollen A on syyllistynyt hovioikeuden hänen syykseen lukeman tapon asemesta murhaan.

Rangaistuksen määrääminen

A on tuomittava rikoslain 21 luvun 2 §:n nojalla vankeuteen elinkaudeksi. Korkein oikeus hyväksyy alempien oikeusasteiden perustelut ehdollisen vankeusrangaistuksen määräämisestä täytäntöönpantavaksi.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siltä osin kuin A on tuomittu taposta, ja asia jätetään syyksilukemisen ja rangaistusseuraamuksen osalta käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mika Huovila, Mika Ilveskero (eri mieltä), Juha Mäkelä, Eva Tammi-Salminen ja Timo Ojala. Esittelijä Matti Pyöriä.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Ilveskero: Olen enemmistön kanssa samaa mieltä asian lopputuloksesta. Kuten enemmistö pidän A:n tekemää tappoa erityisen raa´alla tavalla tehtynä mutta toisin kuin enemmistö en pidä tappoa erityisen julmalla tavalla tehtynä.

Vaikka A:n teko on kohdistunut puolustuskyvyttömään uhriin ja vaikka A:n teko ei ole kestänyt erityisen lyhyttä aikaa, en katso teon olleen erityisen julma, kun A:n ei voida päätellä tarkoituksellisesti pitkittäneen tekoaan aiheuttaakseen B:lle tuskaa tai kärsimystä.

Otan tappoa koskevassa kokonaistörkeysarvostelussa huomioon teon erityisen raakuuden ja sen, että teko on kohdistunut puolustuskyvyttömään uhriin, että nukkumassa ollut B ei ole omalla toiminnallaan mitenkään myötävaikuttanut tekoon ja että uhri on ollut tekijän avopuoliso, minkä vuoksi katson kuten enemmistö, että tappo on ollut myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.