Presidentti Tatu Leppäsen puheenvuoro Turun hovioikeuden 400-vuotisjuhlassa 31.10.2023

Eders Excellens Riksmarskalken,

Kunnioitettu Turun hovioikeuden presidentti, Arvoisat presidentit, Ärade hovrättspresidenter,

Hyvät kollegat, bästa åhörare, 

On suuri etuoikeus ja kunnia saada lausua muutama sana tässä Turun hovioikeuden 400-vuotisjuhlassa. Det är en stor ära att få säga några ord i samband med dessa 400 års festligheter. 

Tuo satavuosien määrä on vaikuttava ja suurta kunnioitusta herättävä – harva instituutio Suomessa pääsee noin pysäyttävän korkeisiin lukemiin. Edustamani korkein oikeus on tässä katsannossa nuorukainen: pääsimme tämän saman lokakuun 1. päivänä vasta 105-vuoden ikään. Tällaisessa juhlapäivässä on historian havinaa, ellei suorastaan väkevää historian jylinää!

Aion puheessani käsitellä mennyttä, vähän tätä päivää ja hiukan tulevaakin. Näkökulmani on Turun hovioikeuden ja korkeimman oikeuden kohtalonyhteys ja yhteinen taival ylemmässä lainkäytössä. 

Hyvät kuulijat, 

Ollessani pikkupoika kotikaupungissani Hämeenlinnassa mielikuvitustani kiehtoi Hämeen Härkätie, maan valtaväylä 800-luvulta lähtien, jota pitkin rannikolle päin vietiin muun muassa turkiksia, ja sisämaahan taas aseita, koruja ja suolaa – tupakkirullaa unohtamatta. 1200-luvun lopulta lähtien Härkätie yhdisti kahta ruotsalaisten rakentamaa linnaa, tätä Turun linnaa, jossa nyt saamme upeaa iltajuhlaa viettää, ja Hämeen linnaa. 

Keskiajalla oikeudenkäyttö oli hyvin paikallista, käräjillä ja raadeissa tapahtuvaa riidanratkaisua – nykytermin voisi sanoa konfliktinratkaisua. Kuten esimerkiksi Anneli Kanto kuvaa mainiossa romaanissaan Rottien pyhimys, vallan keskukset olivat hyvin etäällä hämäläisen kylän arkisesta elämästä 1500-luvulla. Tämä koski niin Turun piispan kirkkohallintoa kuin Turun ja Hämeen linnan kruununhallintoakin, lähes saavuttamattoman etäällä Tukholmassa hallinneesta kuninkaasta puhumattakaan. Kuitenkin ainoa muutoksenhakuaste oikeudenkäytössä oli kuningas, johon saatettiin vedota vääryyksiksi koettuja päätöksiä vastaan. 

På 1600-talet, under Gustav II Adolfs tid, påbörjades reformeringen av statsförvaltningen – Sveriges stormaktskrig förutsatte nämligen en effektivisering av skatteuppbärningen. Samtidigt moderniserades domstolarna, och hovrätterna grundades, först Svea hovrätt i Stockholm år 1614, snart därefter år 1623 Åbo hovrätt i rikets östra del, och därefter i andra delar av riket. 

Som har sagts, Östersjön åtskilde inte rikets västra och östra del, utan förenade dem. Sjövägen var mycket snabbare än landsvägen; till exempel Tavastlands historiska Oxväg till inlandet var bara en svårgången vagnsväg. Även här kan vi se cirkeln slutas, när Östersjön snart är Natos innanhav. 

Näin itäiset käräjät saivat muutoksenhakuasteen suhteellisen lähelle Turkuun. Turun hovioikeuden ensimmäinen istunto pidettiin tasan 400 vuotta sitten juuri täällä Turun linnassa. Suomalainen lainkäyttö siis ammattimaistui samaan aikaan, kun Euroopassa riehui hirveä 30-vuotinen sota! Hallintoa ja tuomiovallan käyttöä ei tosin varsinaisesti erotettu toisistaan – kuluihan Montesquieun Lakien hengenkin ilmestymiseen vuonna 1748 vielä yli sata vuotta. 

Yksi ajatus hovioikeuksien perustamisessa oli, että valitusten loputon virta kuninkaalle päättyisi ja hän voisi keskittyä valtiollisiin asioihin. Näin ei tietenkään tapahtunut, vaan hovioikeuksien tuomioihin tyytymättömät vetosivat edelleen kuninkaaseen. Tarvittiin kolmas aste käsittelemään valitukset hovioikeuksista. Ruotsin korkeimman oikeuden Tukholmaan perusti Kustaa III vuonna 1789 – siis Ranskan suuren vallankumouksen vuotena. Se oli myös Suomen alueen korkein oikeus, mutta vain kahden vuosikymmenen ajan. 

Hävityn sodan jälkeen vuonna 1809 Suomen suuriruhtinaskunta liitettiin Venäjän keisarin imperiumiin. Ylintä lainkäyttöä suuriruhtinaskunnassa harjoitti keisarillisen Suomen senaatin oikeudellinen osasto, joka ei kuitenkaan ollut riippumaton tuomioistuin. Jäsenet nimitti keisari kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Senaatin työskentelyssä lainkäyttö ja hallinto sekoittuivat toisiinsa. Vasta Suomen itsenäistymisen ja sisällissodan jälkeen syksyllä 1918 saatiin aikaan riippumaton korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus, ja alkoi vähittäinen itsenäisen suomalaisen oikeusvaltion rakentaminen. 

Kaikkien näiden poliittisen kuohunnan vuosisatojen läpi Turun hovioikeus jatkoi järkähtämättä ylioikeuden lainkäyttötoimintaansa, Ruotsin vallan ajalta periytyvän oikeusjärjestyksen pohjalta vielä suuriruhtinaskunnan aikanakin. Land skall med lag byggas, todettiin jo vanhoissa Ruotsin maakuntalaeissa. Hovioikeuden tuomarit varjelivat laillisuutta. Sortovuosien aikana tämä ammattieettinen asenne muuntui henkilökohtaiseksi sankaruudeksi, josta he joutuivat myös hintaa maksamaan. Tällaiset esimerkit osoittavat meille, kuinka luja tuomarin sisäisen integriteetin on vaikeassakin yhteiskunnallisessa tilanteessa oltava. 

Hyvät kuulijat, siirryn nyt menneestä tähän päivään, 

Nykyisin Turun hovioikeus on yksi viidestä alueellisesta hovioikeudestamme, ja on helppo todeta, niistä vanhin ja kunnianarvoisin. Hovioikeus toimii eteläisen Länsi-Suomen ylioikeutena, ja sen päätehtävänä on käsitellä muutoksenhaut piirinsä käräjäoikeuksien ratkaisuista. Kaksi näistä käräjäoikeuksista on suuria ja kaksi pieniä, merkittäviä toki kaikki. 

Oikeusasteiden välinen työnjako on nykyisellään selvä. Oikeudenkäyntien painopisteen tulee olla käräjäoikeudessa. Hovioikeuden tehtävä on kontrolloida, asianosaisten vaatimusten ja niiden perusteiden pohjalta, käräjäoikeuden menettelyn ja ratkaisun oikeellisuus yksittäistapauksessa, sekä tehdä mahdollisesti tarvittavat korjaukset. Ainoa varsinainen muutoksenhakuaste on hovioikeus. Korkein oikeus toimii ennakkopäätöstuomioistuimena, joka valituslupajärjestelmän pohjalta ratkaisee pääosin asioita, joilla on yleisempää merkitystä tulevan oikeuskäytännön ohjaamisen tai yhtenäisyyden kannalta. 

Korkeimman oikeuden näkökulmasta katsottuna Turun hovioikeuden nykyinen lainkäyttö näyttäytyy laadukkaana ja toiminta positiivisella tavalla perinteitä kunnioittavalta. Rikkautena Turussa on mm. yhteys korkeatasoiseen oikeustieteelliseen tutkimukseen ja opetukseen, samoin kuin vahvat pohjoismaiset yhteydet. Monella maineikkaalla suomalaisella juristilla on ollut ja on ammatilliset juuret Turun tiedekunnassa ja hovioikeudessa. 

Samalla on selvää, että päivittäisessä oikeudenhoidon työssämme emme voi jäädä lepäämään perinteidemme laakereilla. Velvollisuus toiminnan kehittämiseen muun yhteiskunnan mukana koskee meitä kaikkia tuomioistuimissa. Erityisesti oikeudenkäyntien joutuisuudessa on paljon työtä tehtävänä. 

Hovioikeudet ovat suurimman menettelyuudistuksen kynnyksellä sitten 1990-luvun prosessiuudistusten. Toivottavasti lähitulevaisuudessa suullinen todistelu tallennetaan kuva- ja äänitallenteelle käräjäoikeudessa ja vastaanotetaan tallenteelta hovioikeudessa, samoin kuin korkeimmassa oikeudessa. Uudistuksen toteutuminen odottaa edelleen teknisen järjestelmän aikaansaamista. Uudistus ei vähennä vaan päinvastoin korostaa jutun hyvän aineellisen jäsentämisen ja jämäkän prosessinjohdon merkitystä. 

Turun hovioikeuden ja korkeimman oikeuden yhteistyö on ollut koko ajan hyvää, keskinäistä riippumattomuutta kunnioittavassa hengessä. Aivan erikseen täytyy mainita aktiivinen henkilövaihto: olemme saaneet hovioikeudesta erinomaisia esittelijöitä, jotka ovat sitten joidenkin vuosien jälkeen palanneet Turun suunnalle tuomarin tehtäviin. Tämä henkilökierto on varmasti hyödyttänyt kumpaakin tuomioistuinta. Ja onpa useampi korkeimman oikeuden jäsenkin tullut vuosien varrella Turun hovioikeudesta, palatakseen mahdollisesti hovioikeuden presidentiksi takaisin. Jokin Turussa houkuttelee palaamaan! 

Arvoisa presidentti Määttä, hyvät Turun hovioikeuden tuomarit ja koko henkilökunta, 

Korkeimman oikeuden ja omasta puolestani esitän lämpimät onnittelut huimaavan 400-vuotissaavutuksen johdosta! Voitte olla kiitollisia siitä, että saatte työskennellä näin hienossa instituutiossa, oikeuden ja vahvan suomalaisen oikeusvaltion puolesta joka ikinen arkinen työpäivä. Työnne merkitys on suuri. Toivotan hovioikeudelle parasta menestystä myös tulevaisuudessa sen kulkiessa kohti puolta vuosituhatta! Jag framför mina gratulationer och önskar hovrätten all framgång även under nästa århundrade!