Lausunto työryhmämietinnöstä koskien rikosoikeudellisten menettelyjen siirtämisestä annettua asetusta

Oikeusministeriölle

Oikeusministeriön lausuntopyyntö VN/26846/2024

Lausunto työryhmämietinnöstä koskien rikosoikeudellisten menettelyjen siirtämisestä annettua asetusta

1. Oikeusministeriö on pyytänyt lausuntoa työryhmämietinnöstä, joka sisältää ehdotuksen rikosoikeudellisten menettelyjen siirtämisestä annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2024/3011 täydentäväksi kansalliseksi lainsäädännöksi. Korkein oikeus esittää lausuntonaan seuraavan.

2. Mietinnön 1. lakiehdotuksen 3 luku koskee muutoksenhakua syyttäjän päätökseen, jolla pyyntö rikosoikeudellisen menettelyn siirtämisestä Suomeen on hyväksytty.  Lakiehdotuksen 10 §:n mukaan käräjäoikeuden on tutkittava edellytykset siirtämisen hyväksymiselle asiaan osallisen vaatimuksesta, joka on tehtävä 15 päivän kuluessa siitä, kun henkilö on vastaanottanut tiedon päätöksestä. Vaatimus on otettava viipymättä tuomioistuimessa käsiteltäväksi ja asia ratkaistava kiireellisesti. Lakiehdotuksen 11 §:n mukaan käräjäoikeuden päätökseen haetaan muutosta valittamalla korkeimpaan oikeuteen, jos korkein oikeus oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n nojalla myöntää valitusluvan. Lakiehdotuksen 12 §:n mukaan muutoksenhakuaika on seitsemän päivää käräjäoikeuden päätöksestä ja 13 §:n mukaan määräaika vastauksen antamiseen seitsemän päivää muutoksenhakuajan päättymisestä. Lakiehdotuksen 15 §:n 2 momentin mukaan korkeimman oikeuden on käsiteltävä asia kiireellisesti, ja asia on ratkaistava 20 päivän kuluessa vastauksen toimittamiseen varatun ajan päättymisestä. Kuten mietinnön perusteluissa todetaan, viimeksi mainittu säännös vastaa ns. EU-luovuttamislain (1286/2003) 41 §:n 2 momenttia.

3. Lakiehdotuksen 3 luvussa on kysymys asetuksen 17 artiklassa edellytetyistä tehokkaista oikeussuojakeinoista pyynnön vastaanottavassa valtiossa tehtävää rikosoikeudellisen menettelyn siirtämisen hyväksymispäätöstä vastaan. Määräaikoja korkeimmassa oikeudessa koskevien ehdotusten taustalla on kyseisen artiklan 2 kohdan säännös, jonka mukaan lopullinen päätös oikeussuoja­keinoista on tehtävä ”ilman aiheetonta viivytystä ja mahdollisuuksien mukaan 60 päivän kuluessa”. Kuten säännöksen sanamuodosta ilmenee ja mietinnön perusteluissakin todetaan, 60 päivän määräaika ei ole sitova, vaan kyseessä on ohjeellinen säännös siitä, missä ajassa lopullisen päätöksen antamiseen tulisi pyrkiä. Asetuksen sääntely poikkeaa tässä suhteessa olennaisesti ns. EAW-puitepäätöksen (2002/584/YOS) määräaikasääntelystä, jonka täytäntöönpanosta edellä mainitussa EU-luovuttamislain 41 §:n 2 momentissa ehdottomine määräaikoineen on kysymys.

4. Korkein oikeus katsoo edellä lausuttuun viitaten, ettei ehdotetun lain 15 §:n 2 momenttiin ole perusteltua ottaa EU-luovuttamislain 41 §:n 2 momentin viimeistä virkettä vastaavaa säännöstä ehdottomasta määräajasta, jossa korkeimman oikeuden on ratkaistava asia. Korkein oikeus kiinnittää huomiota siihen, ettei mietinnössä käräjäoikeudenkaan osalta ehdoteta säädettäväksi ehdottomasta määräajasta, jossa asia on ratkaistava, vaan ainoastaan velvollisuudesta ottaa asiaan osallisen vaatimus viipymättä käsiteltäväksi ja ratkaista asia kiireellisesti. Vastaavalla tavalla korkeimman oikeuden osalta olisi syytä säätää vain, että asia on käsiteltävä kiireellisesti. Lakiehdotuksen perusteluissa on sen sijaan perusteltua korostaa tarvetta koko tuomioistuinkäsittelyn ajan huolehtia asian käsittelystä sillä tavoin kiireellisenä, että asia voidaan mahdollisuuksien mukaan saada lopullisesti ratkaistuksi asetuksen ohjeistamassa 60 päivässä, vaikka käräjäoikeuden päätökseen haettaisiin muutosta korkeimmassa oikeudessa.