Presidentti Tatu Leppäsen puhe 21.8.2026 Vaasan hovioikeuden 250-vuotisjuhlassa Vaasassa
Arvoisa ministeri, presidentit, tuomarit ja hovioikeuden henkilökunta, hyvät kuulijat;
Ärade minister, presidenter, domare och hovrättens personal, bästa åhörare;
Minulla on mieluisa tehtävä tuoda korkeimman oikeuden tervehdys tähän Vaasan hovioikeuden hienoon juhlaan. Hovioikeus aloitti toimintansa päivälleen 250 vuotta sitten vuonna 1776. Vähän aikaisemmin Tukholman kuninkaanlinnassa oli järjestetty kuningas Kustaa III:n johdolla loisteliaat hovioikeuden vihkiäiset. On siis paikallaan, että myös tänään hovioikeutta juhlitaan arvokkain menoin, ensin jo aamupäivällä hovioikeuden upeassa talossa, Ruotsin kruununprinsessan läsnä ollessa.
Det är imponerande och aktningsvärt att en och samma samhälleliga institution har varit verksam redan i ett kvarts millennium utan avbrott. Vasa hovrätt inledde sin verksamhet i ett samhälle som såg mycket annorlunda ut än dagens samhälle. Det svenska riket, som styrdes av Gustav III som en upplyst envåldshärskare, var ett agrart ståndssamhälle. Inget separat Finland existerade, utan Vasa hovrätt var den ena av två högre rättsinstanser som grundats i den östra delen av riket. Åbo hovrätt hade grundats redan tidigare år 1623.
I och med att Vasa hovrätt grundades fick även de nordligare områdena av rikets östra del en besvärsinstans som fungerade närmare dessa områden. Detta effektiviserade rättsvården och upprätthållandet av samhällsfreden, såsom Iisa Vepsä i sin avhandling ”Oikeuden hakijat” har konstaterat. Vasa hovrätt kunde inleda sitt arbete på basis av 1734 års lag som ännu då var tämligen färsk. Vasa hovrätts då mycket omfattande domkrets blev sedermera mindre i och med grundandet av Viborgs hovrätt år 1839 och slutligen Rovaniemi hovrätt först år 1979.
Vaikka Kustaa III:lla oli valistuksen ajatuksia, on selvää, että tuomioistuinlaitoksemme ei rakenteellisesti 1700-luvulla täyttänyt nykyisiä oikeusvaltiollisia vaatimuksia. Lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovaltaa ei ollut erotettu toisistaan. Ylimpänä oikeusasteena toimi kuninkaan ja valtaneuvosten muodostama oikeusrevisio, kunnes itsenäinen Ruotsin korkein oikeus perustettiin vuonna 1789. Montesquieu oli kyllä jo julkaissut teoksensa Lakien henki vuonna 1748, mutta sen ajatukset etenivät varsin hitaasti tänne Pohjan perukoille – vaikkakin Pohjanmaalla erityisesti Anders Chydenius edisti liberaaleja aatteita.
Tilanne oli toinen esimerkiksi aivan samana vuonna 1776 perustetussa Amerikan Yhdysvalloissa, jonka valtiosääntöä elähdyttivät tuolloin Checks and Balances -ajattelu ja yksilöiden oikeuksia suojaava Bill of Rights. Täällä vastaavien periaatteiden toteutumista saatiin odottaa aina 1900-luvulle saakka.
Vielä 1800-luvulla ylin lainkäyttö Suomessa oli lähellä hallitsijaa, siis Venäjän tsaaria. Ylin oikeusaste oli keisarillisen senaatin oikeusosasto, jonka jäsenet tsaari nimitti kolmen vuoden määräajaksi. Onkin todettu, että alempien asteiden tuomarit olivat asemassaan riippumattomampia kuin ylimmän. Myös sortokausien laillisuustaistelun eturintamassa olivat hovioikeudet.
Tuomioistuintemme valtiosääntöinen asema vahvistui vasta 1900-luvulla itsenäisen Suomen hallitusmuodossa sekä lopulta vuosisadan lopulla Euroopan neuvostoon ja unioniin liittymisen sekä perustuslakiuudistusten myötä. Työtä perustuslakimme vahvistamisesta tässä suhteessa jatketaan edelleen parhaillaan työskentelevässä ns. Riippumattomuustyöryhmässä.
Todetuista ylätason havainnoista huolimatta on syytä painottaa tätä: Vaasan hovioikeuden, samoin kuin muiden tuomioistuinten työ oikeusturvan antamiseksi yksittäisille asianosaisille on jatkunut järkähtämättä laillisuuden, oikeuden ja totuuden pohjalta kaikkina näinä vuosisatoina. Presidentti Laukkanen puhui aamupäivällä ruotsalaisesta oikeusperinnöstä. Tuomarit ja muu henkilökunta ovat hoitaneet vastuullisia tehtäviään vakavasti ja huolellisesti. Tällä arkisella tasolla suomalainen laillisuus ja oikeus ovat toteutuneet ja jatkuneet läpi vuosikymmenien ja vuosisatojen.
Kun tutustuin vanhoihin tapausselostuksiin Vaasan hovioikeuden rikos- ja riitajutuista, mieleen tuli tuttuuden tunne: näin oikeudenhoito toimi ennen ja näin se pitkälti toimii tänäkin päivänä. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa tiedonantoratkaisut 1917 II 55 ja 1921 II 104, joissa senaatin oikeusosasto, vastaavasti korkein oikeus, pysytti Vaasan hovioikeuden ratkaisun irtaimen kauppaan liittyneessä asiassa; edellinen tapaus koski hevosenkeritsemiskonetta, jälkimmäinen 50 000 kiloa puolukkaa – siis edelleen hyvinkin ajankohtaista aihepiiriä!
Å andra sidan är det också mycket som har förändrats i hur domstolsväsendet och rättskipningen är organiserade. Hovrätterna har nuförtiden en allt tydligare ställning och uppgift i treinstanssystemet för våra allmänna domstolar. På den tiden då Vasa hovrätt grundades var tilliten till underrätternas verksamhet på en låg nivå och hovrätten hade många uppgifter i anslutning till övervakningen av underrätterna samt övrig justitieförvaltning. I allvarliga brottmål skulle underrätterna å tjänstens vägnar underställa sina avgöranden till hovrätten för fastställande.
I dag är situationen en helt annan. Antalet tingsrätter har minskat och deras yrkeskompetens håller en hög nivå. Även principiellt sett har aspekter på domstolsväsendets interna oberoende fått en framträdande roll under de senaste åren. Övervakningen av lägre domstolar innebär således i dagens läge främst ett gott samarbetsförhållande mellan domstolarna.
När det gäller den tredje rättsinstansen har denna positiva utveckling betytt att högsta domstolen har kunnat koncentrera sig på sin huvudsakliga uppgift, det vill säga att avgöra prejudikat av allmän betydelse. I och med systemet med besvärstillstånd är hovrätten de facto den sista rättsinstansen i sedvanliga ärenden. Detta framhäver den ansvarsfulla karaktären av hovrättens uppgift att säkerställa riktigheten av tingsrättens process och avgörande.
Oikeussuojan antamisen lisäksi hovioikeuksilla on ollut ja on merkittävä oikeuden kehittäjän tehtävä. Kehittäjän roolista on annettava juuri Vaasan hovioikeudelle erityinen tunnustus. Sillä on ollut merkittävä panos esimerkiksi ihmis- ja perusoikeuksien tulossa käytännön lainkäytössä sovellettavaksi oikeudeksi 1990-luvulla. Vaasan hovioikeuden panos on ollut keskeinen myös monissa prosessiuudistuksissa ja niiden jalkauttamisessa käytännön tuomioistuintyöhön.
Hyvät kuulijat! Valtavasti on tapahtunut siinä 250 vuodessa, jona Vaasan hovioikeus on toiminut. Ydin on kuitenkin säilynyt samana ja kirkkaana: oikeusturvan antaminen oikeutta hakeville.
Kun Vaasan hovioikeuden ja hovioikeuspiirin historiaa käy läpi, joutuu valitettavasti toteamaan, että myös toinen seikka näyttää pysyvältä: tuomioistuinten jatkuva resurssipula suhteessa työmäärään. Tämäkin näkökohta on jälleen valitettavan ajankohtainen.
Omissa silmissäni Vaasan hovioikeuden kuvaa leimaa ydintyössä ja muutoinkin oikeudellinen sivistys. Sitä ilmentävät esimerkiksi hovioikeuden jo varhainen oikeudellinen kirjasto, yhteistyö Vaasan juristikoulutuksen kanssa ja aktiiviset suhteet merenlahden yli Ruotsin oikeusyhteisöön. Myös oikeudellinen ruotsin kieli on säilynyt Vaasan hovioikeudessa elävänä työskentelykielenä.
Tuomioistuimen työn tekevät ihmiset – ainakin toistaiseksi. Vaasan hovioikeudella on ollut onni pitää palveluksessaan hyviä tuomareita ja muuta henkilökuntaa. Usea maineikas juristi on työskennellyt Vaasan hovioikeudessa. Myös korkein oikeus on saanut nauttia monien työpanoksesta heidän uransa jossakin vaiheessa.
Vaasan hovioikeuden arvoisa presidentti ja tuomarit, hyvä hovioikeuden henkilökunta; Omasta ja korkeimman oikeuden puolesta onnittelen 250 vuotta täyttävää Vaasan hovioikeutta. Jag vill både för min egen del och på högsta domstolens vägnar gratulera Vasa hovrätt på dess 250-årsjubileum. Toivotan edelleen menestystä työssänne kohti kolmea sataa vuotta!