KKO:2026:78

Tavanomainen metallinen ruokailuveitsi ei ollut rikoslain 21 luvun 6 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu teräase tai siihen rinnastettava hengenvaarallinen väline. Ks. KKO:2021:57 KKO:2021:38 KKO:2020:37 KKO:2010:36 KKO:2009:79 KKO:1996:65

RL 21 luku 6 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomio 21.3.2024 nro 24/112835

Syyttäjän vaadittua A:lle rangaistusta törkeästä pahoinpitelystä käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli lyönyt B:tä kerran ruokailuveitsellä rintakehän vasemmalle puolelle vartaloon. A:n menettelyn seurauksena B:lle oli aiheutunut vasemman kyljen tai kainalon seudulle noin 2 senttimetriä pitkä pistohaava, joka oli ulottunut syvälle olkapään seutuun. Veitsi oli käynyt rintaontelon puolella puhkaisten reiän keuhkopussiin. Veitsi oli aiheuttanut vasemmalle keuhkon alaosaan painottuvan ilmarinnan ja pienen veririnnan, rintaontelon seinämään pientä hematoomaa sekä keuhkoihin pienen repeämän.

Käräjäoikeus katsoi, että teossa käytetty metallinen ruokailuveitsi oli teräase tai vähintään siihen rinnastettava hengenvaarallinen väline. Laissa ei ollut säädetty veitselle mitään erityisiä laadullisia edellytyksiä, jotta sitä voitiin pitää teräaseena, kunhan siinä oli toisen vahingoittamiseen soveltuva terä. Ruokailuveitsen koko, muoto ja materiaali huomioon ottaen sillä kykeni riittävää voimaa käyttäen lävistämään ihmisen ihon ja kudokset, minkä vuoksi se soveltui toisen vakavaan vahingoittamiseen. Ruokailuveitsellä lyömällä oli myös aiheutettu B:lle potentiaalisesti hengenvaarallinen vamma. Teko oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä ottaen huomioon sen yllättävyys sekä se, ettei A ollut pyydettäessä soittanut paikalle apua.

Käräjäoikeus luki A:n syyksi törkeän pahoinpitelyn ja tuomitsi hänet sanotusta sekä muista hänen syykseen luetuista rikoksista yhteiseen vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Mika Koivunen ja lautamiehet.

Turun hovioikeuden tuomio 11.4.2025 nro 25/103867

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että hänen katsotaan syyllistyneen törkeän pahoinpitelyn asemesta pahoinpitelyyn.

Hovioikeus totesi, että törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistö koski kaikkein vahingollisimpia pahoinpitelytekoja ja näiden tekojen toteuttamisessa käytettäviä vaarallisimpia tekovälineitä. A:n käyttämä metallinen ruokailuveitsi oli melko tylppäkärkinen ruokailuväline. Asiassa ei ollut ilmennyt, että ruokailuveitsessä olisi ollut sellainen terävä terä, jollainen oli esimerkiksi leipäveitsessä tai puukossa. Ruokailuveitsi ei siten ollut erityisen vaarallinen. Hovioikeus katsoi, että teossa käytetty ruokailuveitsi ei ollut teräase tai teräaseeseen rinnastettava hengenvaarallinen väline.

Hovioikeus luki A:n syyksi pahoinpitelyn ja alensi hänelle tuomittua yhteistä vankeusrangaistusta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Tarja Huossa, Mika Mäkinen (eri mieltä) ja Elina Arnamo.

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Mäkinen ei olisi muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan kysymystä, oliko ruokailuveistä pidettävä rikoslain 21 luvun 6 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuna teräaseena tai siihen rinnastettavana hengenvaarallisena välineenä.

Syyttäjä vaati valituksessaan, että A:n syyksi luetaan pahoinpitelyn asemesta törkeä pahoinpitely ja hänelle tuomittua rangaistusta korotetaan.

A vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Alemmat oikeusasteet ovat katsoneet selvitetyksi, että A oli lyönyt B:tä kerran metallisella ruokailuveitsellä rintakehän vasemmalle puolelle siten, että B:lle oli aiheutunut kyljen tai kainalon seudulle syvä pistohaava. Ruokailuveitsi oli puhkaissut reiän B:n keuhkopussiin ja aiheuttanut tälle muun muassa ilmarinnan ja pienen veririnnan.

2. Käräjäoikeus on tuominnut A:n törkeästä pahoinpitelystä. Käräjäoikeuden mukaan teossa käytetty metallinen ruokailuveitsi oli teräase tai vähintään siihen rinnastettava hengenvaarallinen väline. Ruokailuveitsen koko, muoto ja materiaali huomioon ottaen sillä kykeni riittävää voimaa käyttäen lävistämään ihmisen ihon ja kudokset, ja sillä oli myös aiheutettu B:lle potentiaalisesti hengenvaarallinen vamma. Teko oli ollut myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

3. Hovioikeus on katsonut A:n syyllistyneen törkeän pahoinpitelyn asemesta pahoinpitelyyn. Hovioikeuden mukaan teossa käytetty metallinen ruokailuveitsi ei ollut teräase tai siihen rinnastettava hengenvaarallinen väline. Kysymys oli melko tylppäkärkisestä ruokailuvälineestä, jossa ei ollut terävää terää ja joka ei siten ollut erityisen vaarallinen.

Kysymyksenasettelu

4. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko kysymyksessä olevassa pahoinpitelyssä tekovälineenä käytetty metallinen ruokailuveitsi rikoslain 21 luvun 6 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu teräase tai siihen rinnastettava hengenvaarallinen väline.

Sovellettava säännös ja oikeusohjeet

5. Rikoslain 21 luvun 6 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan jos pahoinpitelyssä käytetään ampuma- tai teräasetta taikka muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä pahoinpitelystä.

6. Lain esitöissä on kysymyksessä olevasta ankaroittamisperusteesta esitetty, että mitä moninaisimmat välineet voivat olla hengenvaarallisia ja että esimerkiksi kiviä, laudanpätkiä, laukkuja tai useita kodin esineitä voidaan käyttää hengenvaarallisella tavalla. Rajaamalla peruste terä- ja ampuma-aseisiin ja niihin rinnastettaviin hengenvaarallisiin välineisiin on haluttu korostaa normia varsinaisten aseiden käytön suuremmasta tuomittavuudesta. (HE 94/1993 vp s. 96.)

7. Esitöissä ei ole tarkemmin määritelty, mitä teräaseella tässä yhteydessä tarkoitetaan. Niissä on kuitenkin todettu, että samaa sanamuotoa käytetään törkeän ryöstön (rikoslain 31 luvun 2 §) tunnusmerkistössä (HE 94/1993 vp s. 97). Törkeää ryöstöä koskevissa esitöissä (HE 66/1988 vp s. 99) esimerkkeinä teräaseista on mainittu tikarit, stiletit ja pistimet.

8. Törkeää ryöstöä koskeneessa ennakkopäätöksessään KKO 2021:38 (kohta 7) Korkein oikeus on todennut, että teräase voidaan yleiskielen mukaan ymmärtää aseeksi tai työkaluksi, jossa on terävä terä. Niin ikään törkeää ryöstöä koskeneessa ennakkopäätöksessään KKO 1994:73 Korkein oikeus on katsonut, että myös ankaroittamisperusteessa tarkoitettujen ampuma- ja teräaseiden on oltava hengenvaarallisia.

9. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä ankaroittamisperusteessa tarkoitettuna teräaseena on pidetty muun muassa pitkäteräistä veistä (KKO 1999:20), pihviveistä (KKO 2013:60), puukkoa (esim. KKO 2014:6), kääntöveistä (KKO 2017:66), mattoveistä (KKO 2020:33), leipäveistä (KKO 2020:91) ja keittiöveistä (esim. KKO 2022:73). Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2021:38 teräaseeksi katsottiin retkikirves, jonka hamarapuolella asianomistajaa oli lyöty ryöstön yhteydessä.

10. Teräaseeseen rinnastettavaksi hengenvaaralliseksi välineeksi on Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessä KKO 2020:37 katsottu ryöstörikoksen yhteydessä käytetty pohjaosastaan rikkonainen lasinen olutpullo. Korkein oikeus totesi, että tavallinen käyttöesine voi muokattuna olla rikoslain 31 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla hengenvaarallinen väline. Tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää, että välineen fyysiset ominaisuudet tehtyjen muutosten jälkeen rinnastuvat ampuma- tai teräaseeseen ja että välinettä käytetään ampuma- tai teräaseen tavoin väkivallan käyttöön. Sanotussa tapauksessa käytettyjen pohjastaan rikki olevien olutpullojen lasi oli ollut sahalaitainen ja pulloista toisessa oli ollut pidempi terävä uloke. Toisesta olutpullosta oli aiheutunut asianomistajalle sormeen runsaasti verta vuotava haava, mikä osoitti osaltaan välineen terävyyden. Rikotut lasipullot olivat siten fyysisiltä ominaisuuksiltaan rinnastuneet teräaseeseen. (KKO 2020:37, kohdat 11–12.)

11. Ampuma- tai teräaseeseen rinnastuvaksi hengenvaaralliseksi välineeksi Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä ei sen sijaan ole katsottu kumipamppua (KKO 1996:65), pesäpallomailaa tai vasaraa (KKO 2009:79), metallirunkoista tuolia (KKO 2010:36) taikka teleskooppipatukkaa (KKO 2021:57).

12. Rinnastettavuutta koskevassa tulkinnassa ratkaisevaa merkitystä ei ole annettu sille, onko välineillä aiheutettu tai voitu aiheuttaa toiselle hengenvaara, vaan säännöksessä tarkoitetun hengenvaarallisen välineen on lisäksi tullut olla nimenomaan ampuma- tai teräaseeseen rinnastettava (KKO 2009:79, kohta 5 ja KKO 2010:36, kohta 9). Rinnastettavuus edellyttää aseen kaltaisuudenkin lisäksi sitä, että kyseinen väline vastaa hengenvaarallisuudeltaan ampuma- tai teräasetta. Tähän rajanvetoon liittyvät lain esitöiden (HE 94/1993 vp s. 96) maininnat siitä, että mitä moninaisemmat välineet voivat olla hengenvaarallisia ja että esimerkiksi useita kodin esineitä voidaan käyttää hengenvaarallisella tavalla. (KKO 2021:57, kohdat 12–13.) Korkein oikeus toteaa, että välineen käyttötapa ei yksin riitä, vaan itse välineen tulee olla hengenvaarallinen.

Korkeimman oikeuden arviointi

13. Kuten edeltä ilmenee, oikeuskäytännössä teräaseeksi on vakiintuneesti katsottu vain sellainen väline, jossa on terävä terä.

Ks. kuva tekovälineen kaltaisesta metallisesta ruokailuveitsestä.

14. Nyt kysymyksessä olevassa pahoinpitelyssä on käytetty tekovälineenä tavanomaista tylppäkärkistä metallista ruokailuveistä, jossa on kahva ja kärjestä pyöristetty teräosa. Veitsen terä on esitetyn selvityksen mukaan ollut kärkeä kohti hieman suippeneva. Terän ei kuitenkaan ole selvitetty olleen terävä. Näin ollen kysymyksessä oleva ruokailuveitsi ei ole fyysisiltä ominaisuuksiltaan sellainen, että se voitaisiin katsoa teräaseeksi.

15. Arvioitaessa sitä, onko kysymys teräaseeseen rinnastettavasta hengenvaarallisesta välineestä, on tarkasteltava niitä välineen fyysisiä ominaisuuksia, jotka väitetysti tekevät siitä teräasetta vastaavalla tavalla erityisen vaarallisen. Käsillä olevassa asiassa kysymys on näiltäkin osin käytetyn ruokailuveitsen teräosan vaarallisuuteen liittyvästä arvioinnista.

16. Kuten edellä on todettu, arvioinnin kohteena olevan ruokailuveitsen terän ei ole selvitetty olleen terävä. Sanottu terä ei siten lähtökohtaisesti vastaa hengenvaarallisuudeltaan teräaseen terää. Kysymys on tavanomaisesta käyttöesineestä, jonka fyysisiä ominaisuuksia ei ole millään tavoin muokattu teräaseen kaltaisiksi. Teossa käytetty ruokailuveitsi ei siten rinnastu ominaisuuksiltaan teräaseeseen eikä se itsessään ole hengenvaarallinen. Merkitystä ei ole sillä, että käsillä olevassa asiassa asianomistajan kylkeen suunnattu isku on erityisesti sanotun lyönnin huomattavan voimakkuuden takia ollut potentiaalisesti hengenvaarallinen.

Johtopäätös

17. Korkein oikeus katsoo edellä lausutuilla perusteilla, että arvioitavana olevassa tapauksessa pahoinpitelyvälineenä käytettyä metallista ruokailuveistä ei voida pitää rikoslain 21 luvun 6 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuna teräaseena tai siihen rinnastettavana hengenvaarallisena välineenä. Koska törkeän pahoinpitelyn ankaroittamisperuste ei täyty, hovioikeuden tuomion lopputulosta ei ole aihetta muuttaa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mika Huovila, Lena Engstrand, Tuija Turpeinen, Pekka Pulkkinen ja Heli Melander. Esittelijä Sini Majlander.