KKO:2026:75

A oli yhdessä toisen henkilön kanssa yrittänyt tunkeutua sorkkarautaa käyttäen oven läpi kerrostalossa sijainneeseen B:n asuntoon sisälle. A:lla ja toisella henkilöllä oli mukanaan myös panostettu pitkäpiippuinen ampuma-ase ja ilmapistooli. B oli esitutkinnassa ilmoittanut, ettei hän vaadi asiassa rangaistusta.

Korkein oikeus katsoi ratkaisusta ilmenevillä perusteilla, että erittäin tärkeä yleinen etu vaati syytteen nostamista törkeästä kotirauhan rikkomisesta.

RL 24 luku 12 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte Oulun käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta muun ohella törkeästä kotirauhan rikkomisesta ja laittomasta uhkauksesta 14.12.2017, ryöstön yrityksestä 18.2.2018, törkeästä kotirauhan rikkomisesta ja törkeästä ryöstöstä 14.5.2019 ja ryöstöstä 4.6.2019.

Syytteen mukaan A oli 14.12.2017 yhdessä toisen henkilön kanssa rikkonut B:n kotirauhaa siten, että he olivat menneet tämän ovelle, soittaneet ovikelloa tarkoituksin tunkeutua sisälle asuntoon ja B:n onnistuttua sulkemaan oven sorkkarautaa käyttäen rikkoneet ovea tarkoituksin tunkeutua sisälle asuntoon. Vastaajat olivat varautuneet tekoa varten panostetulla pitkäpiippuisella ampuma-aseella, sorkkaraudalla ja ilmapistoolilla. Vastaajien tarkoituksena oli ollut kohdistaa B:hen väkivaltaa. B:llä oli ollut tekoon liittyneen omaisuuden vahingoittamisen vuoksi ollut perusteltu syy pelätä henkilökohtaisen turvallisuutensa olevan vaarassa. Kotirauhan rikkominen oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Vastaajat olivat teon yhteydessä oven avauduttua osoittaneet B:tä pitkäpiippuisella ampuma-aseella.

B ei ollut vaatinut asiassa rangaistusta tai esittänyt syyttämispyyntöä. Syyttäjä katsoi törkeän kotirauhan rikkomisen osalta, että erittäin tärkeä yleinen etu vaati syytteen nostamista, koska tekijät olivat varustautuneet tekoa varten ampuma-aseella ja heidän tarkoituksenaan oli ollut kohdistaa asianomistajaan väkivaltaa, missä tarkoituksessa he olivat määrätietoisesti pyrkineet pääsemään asuntoon. Teon toteuttamistapa huomioiden oli ilmeistä, että asianomistajan tuntema pelko oli vaikuttanut siihen, ettei tämä ollut esittänyt asiassa vaatimuksia.

Ryöstön yrityksessä 18.2.2018 A oli yhdessä muiden henkilöiden kanssa päässyt sisälle kyseisen syytekohdan asianomistajien asuntoon ja siellä väkivaltaa käyttäen sekä sillä uhaten yrittänyt anastaa näiltä rahaa.

Törkeässä ryöstössä ja törkeässä kotirauhan rikkomisessa 14.5.2019 A oli yhdessä muiden henkilöiden kanssa tunkeutunut kyseisten syytekohtien asianomistajan asuntoon ja uhaten käyttää väkivaltaa anastanut tältä irtainta omaisuutta.

Ryöstössä 4.6.2019 A oli yhdessä muiden henkilöiden kanssa väkivaltaa käyttäen ja sillä uhaten anastanut kyseisen syytekohdan asianomistajalta rahaa ja irtainta omaisuutta tämän asunnolla.

Käräjäoikeuden tuomio 8.8.2023 nro 23/129603

Käräjäoikeus totesi törkeän kotirauhan rikkomisen 14.12.2017 syyteoikeuden osalta, että kyseessä oli ollut menettely, jossa kaksi henkilöä oli tullut asianomistajan kerrostaloasunnon oven taakse mukanaan muun muassa panostettu ampuma-ase ja he olivat tuossa yhteydessä rikkoneet asunnon ovea. Menettely oli ollut vakavaa ja omiaan aiheuttamaan pelkoa paitsi asianomistajassa niin myös taloyhtiön muissa asukkaissa. Syyttäjällä oli siten syyteoikeus erittäin tärkeän yleisen edun perusteella.

Käräjäoikeus luki A:n syyksi ne rikokset, joista hänelle oli vaadittu rangaistusta.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Suvi Morko ja lautamiehet.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 1.11.2024 nro 24/138165

A vaati hovioikeudessa muun ohella, että syyte törkeästä kotirauhan rikkomisesta 14.12.2017 hylätään puuttuvan syyteoikeuden vuoksi.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun syyteoikeuden osalta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Maarit Tukiainen ja Timo Lahdenperä sekä asessori Heidi Karjalainen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna kysymykseen, onko erittäin tärkeä yleinen etu vaatinut syytteen nostamista törkeästä kotirauhan rikkomisesta 14.12.2017.

A vaati valituksessaan, että syyte törkeästä kotirauhan rikkomisesta 14.12.2017 hylätään.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Syyttäjä on nostanut A:ta vastaan syytteen 14.12.2017 tehdystä törkeästä kotirauhan rikkomisesta. Asianomistaja B ei ole esittänyt syyttämispyyntöä, mutta syyttäjä on katsonut, että erittäin tärkeä yleinen etu on vaatinut syytteen nostamista tästä huolimatta. Alemmat oikeusasteet ovat katsoneet, että syyttäjällä on ollut syyteoikeus tämän rikoksen osalta.

2. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko erittäin tärkeä yleinen etu vaatinut syytteen nostamista kysymyksessä olevasta törkeästä kotirauhan rikkomisesta.

Syyttäjän syyteoikeus kotirauharikoksissa

3. Rikoslain 24 luvun 12 §:n 1 momentin mukaan syyttäjä ei saa nostaa syytettä muun muassa kotirauhan rikkomisesta tai törkeästä kotirauhan rikkomisesta, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi taikka ellei erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista.

4. Säännöstä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 184/1999 vp s. 38) on katsottu erittäin tärkeän yleisen edun voivan olla käsillä esimerkiksi silloin, kun joku on toistuvasti syyllistynyt mainittuihin rikoksiin tai johonkin niistä, mutta joko painostamalla, uhkailemalla tai rahalla saanut asianomistajan tai -omistajat luopumaan syytteestä. Asianomistajan syytemonopolia ei voitaisi yleensä syrjäyttää silloin, kun harkittavina ovat suhteellisen lievät rikokset. Säännöksessä on ollut tarkoitus nostaa kynnys asianomistajan syytemonopolin syrjäyttämiseen varsin korkealle ja asettaa syyteharkinnassa asianomistajan edulle suuri paino yleisen edun tärkeyttä arvioitaessa.

5. Oikeuskäytännössä on eräiden muiden rikosten kohdalla kiinnitetty erittäin tärkeän yleisen edun vaatimuksen arvioinnissa huomiota rikosten laatuun ja määrään sekä siihen, liittyykö rikokseen tai sen teko-olosuhteisiin seikkoja, jotka ovat estäneet asianomistajaa ilmoittamasta rikosta syytteeseen pantavaksi (KKO 2010:1, kohta 4 sekä siinä viitatut ratkaisut).

Arviointi tässä asiassa

6. Korkein oikeus toteaa, että asianomistajan suhtautumiselle on tarkoitettu antaa asianomistajan syytemonopolin arvioinnissa suuri painoarvo. Asiassa ei kuitenkaan ole esitetty selvitystä siitä, miksi B ei ole ilmoittanut kysymyksessä olevaa rikosta syytteeseen pantavaksi tai että se olisi johtunut sellaisista syistä tai olosuhteista, joille olisi annettava merkitystä syyttäjän syyteoikeutta arvioitaessa. Näin ollen syyttäjän syyteoikeutta ei voida tässä asiassa perustaa asianomistajan suhtautumisen syihin liittyviin näkökohtiin.

7. Korkein oikeus toteaa lain esitöistäkin käyvän edellä todetulla tavalla ilmi, että asianomistajan yksinomaista oikeutta ilmoittaa rikos syytteeseen ei voida yleensä syrjäyttää silloin, kun arvioitavana ovat suhteellisen lievät rikokset. Toisenlaiseen arvioon voi sitä vastoin olla aihetta varsinkin silloin, kun törkeä kotirauhan rikkominen on ollut lajissaan tavanomaista vakavampi.

8. A on 14.12.2017 yhdessä toisen henkilön kanssa ensin soittanut B:n ovikelloa. B:n onnistuttua sulkemaan oven he ovat sorkkarautaa käyttäen rikkoneet ovea tarkoituksenaan tunkeutua sisälle asuntoon. Vastaajat ovat sorkkaraudan lisäksi varustautuneet tekoa varten panostetulla pitkäpiippuisella ampuma-aseella ja ilmapistoolilla. Vastaajien tarkoituksena on katsottu olleen kohdistaa B:hen väkivaltaa. Lisäksi B:llä on katsottu olleen tekoon liittyneen omaisuuden vahingoittamisen vuoksi perusteltu syy pelätä henkilökohtaisen turvallisuutensa olevan vaarassa. Teko on siten täyttänyt kummatkin rikoslain 24 luvun 2 §:ssä säädetyt kotirauhan rikkomisen ankaroittamisperusteet. Korkein oikeus katsoo, että A:n teko 14.12.2017 on ollut lajissaan niin vakava, että sen voidaan katsoa puoltavan sitä, että erittäin tärkeä yleinen etu vaatii syytteen nostamista ja siten syyttäjän itsenäistä syyteoikeutta.

9. Tässä asiassa rikoksen laadun arvioinnin osalta on lisäksi otettava huomioon, että B:n asunto on sijainnut kerrostalossa, joten teon voidaan katsoa olleen omiaan aiheuttamaan häiriötä, pelkoa ja turvattomuuden tunnetta saman kerrostalon muiden asukkaiden keskuudessa. Teon vaikutusten ulottuminen tällä tavoin laajempaan henkilöpiiriin kuin yksinomaan sen varsinaiseen kohteeseen on syyttäjän itsenäisen syyteoikeuden puolesta puhuva seikka.

10. Teon yhteydessä on käytetty ampuma-asetta B:n uhkaamiseen tavalla, joka on täyttänyt laittoman uhkauksen tunnusmerkistön. Vaikka samassa yhteydessä tehty virallisen syytteen alainen teko ei sinänsä itsessään anna syyttäjälle syyteoikeutta tuossa yhteydessä tehdystä asianomistajarikoksesta, se voidaan kuitenkin ottaa huomioon syyttäjän syyteoikeutta arvioitaessa, jotta samassa yhteydessä tehdyt teot tulevat rangaistusvastuun toteuttamisen kannalta kokonaisuutena arvioitavaksi. Tässä asiassa samassa yhteydessä tehty laiton uhkaus puoltaa syyttäjän itsenäistä syyteoikeutta.

11. Erittäin tärkeää yleistä etua arvioitaessa on otettava huomioon myös rikosten määrä. Merkityksellisiä voivat tällöin olla sekä vastaajan aiemmat samankaltaiset rikokset että käsiteltävässä asiassa esillä olevat vastaavan kaltaiset rikokset.

12. A on ollut tässä asiassa syytettynä ja hänet on tuomittu 14.12.2017 tehtyjen rikosten lisäksi useasta muusta varsin samantyyppisestä rikoksesta. A on helmikuussa 2018 syyllistynyt törkeän ryöstön yritykseen, toukokuussa 2019 törkeään kotirauhan rikkomiseen ja törkeään ryöstöön sekä kesäkuussa 2019 ryöstöön. Kaikissa näissä rikoksissa A on päästyään asianomistajan asuntoon tehnyt tälle väkivaltaa tai uhannut sillä anastaakseen tämän rahoja tai irtainta omaisuutta. Kysymys ei sinänsä ole ollut täysin yhtäjaksoisesta rikossarjasta, vaan tekojen välillä on osin kulunut pitkähkö aika. Tässä asiassa käsiteltävinä olleiden tekojen muodostama kokonaisuus puoltaa syyttäjän itsenäistä syyteoikeutta.

13. Korkein oikeus katsoo, että edellä selostetut syyteoikeutta puoltavat seikat ovat kokonaisuutena arvioituna niin painavia, että erittäin tärkeä yleinen etu on vaatinut syytteen nostamista. Näin ollen syyttäjällä on ollut syyteoikeus törkeän kotirauhan rikkomisen 14.12.2017 osalta, vaikka asianomistaja B ei ole ilmoittanut tekoa syytteeseen pantavaksi.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Kirsti Uusitalo, Mika Ilveskero, Jussi Tapani ja Kaarlo Hakamies. Esittelijä Kristian Sjöblom.