KKO:2026:74

Kysymys siitä, oliko asiassa tutkintavankeuslain 2 luvun 1 §:n 3 momentissa tarkoitettua poikkeuksellisen painavaa syytä tutkintavangin sijoittamiselle poliisin säilytystilaan yli seitsemän vuorokauden ajaksi.

TutkintavankeusL 2 luku 1 § 3 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Oulun käräjäoikeuden vangitsemispäätös 14.4.2025 nro 25/267

Käräjäoikeus katsoi rikoskomisarion vangitsemisvaatimuksesta ilmenevillä perusteilla asiassa olevan todennäköiset syyt epäillä A:ta törkeästä varkaudesta, väärennyksestä ja räjähderikoksesta. Ainakin kolme tekijää olivat räjäyttäneet pankkiautomaatin, saaneet haltuunsa automaatin rahalippaan ja anastaneet siellä olleet rahat, alustavan arvion mukaan yli 40 000 euroa. Teossa käytetty ajoneuvo oli myöhemmin samana päivänä havaittu huoneistohotellin parkkipaikalta. Epäiltyjen huoneistoon oli tehty kotietsintä ja sieltä oli tavattu A ja kaksi kanssaepäiltyä. Huoneistosta oli löydetty käteistä rahaa yli 44 000 euroa sekä kauppakuitti, josta ilmeni teossa käytettyjen välineiden osto. Valvontakameratallenteelta oli käynyt ilmi, kun A ja kanssaepäilty olivat ostaneet kuitissa luetellut tuotteet. Yhdestä epäiltyjen käytössä olleesta ajoneuvosta oli löytynyt kolme paria suomalaisia rekisterikilpiä, joiden epäiltiin olevan väärennettyjä.

Käräjäoikeus totesi esitutkinnan olevan edelleen kesken, ja että A:ta kanssaepäiltyineen tultiin vielä kuulemaan. Teon toteuttamiseen käytettyä välineistöä oli kateissa. Asiaan epäiltiin liittyvän vielä tavoittamatta olevia henkilöitä, ja sen selvittäminen vaati kansainvälistä viranomaisyhteistyötä. A:lla olisi vapaana ollessaan mahdollisuus vaikeuttaa asian selvittämistä hävittämällä todistusaineistoa tai vaikuttamalla asiaan osallisten kertomaan. Käräjäoikeuden mukaan asiassa oli ilmeinen sotkemisvaara.

Käräjäoikeus määräsi A:n vangittavaksi ja passitti hänet erillään pitämiseksi ja rikosten selvittämiseksi Oulun poliisivankilaan ja viimeistään 21.4.2025 siirrettäväksi Oulun vankilaan tai muuhun Rikosseuraamuslaitoksen osoittamaan vankilaan. Käräjäoikeus määräsi lisäksi, ettei A saanut olla muiden vankien kanssa yhteydessä, eikä hän saanut pitää yhteyttä vankilan ulkopuolella oleviin henkilöihin lukuun ottamatta hänen avopuolisoaan, puolustajaansa ja kotimaansa suurlähetystöä.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Tuija Matero.

Käräjäoikeuden päätös sijoittamisesta poliisin säilytystilaan 21.4.2025 nro 25/281

Rikoskomisario vaati, että A:n sijoittamista Oulun poliisilaitoksen poliisivankilaan jatketaan 21.–28.4.2025 väliseksi ajaksi.

A vastusti vaatimusta.

Käräjäoikeus totesi, että tutkintavankeuslaki oli erittäin tiukka poliisin säilytystilassa pitämisen osalta. Rikoskomisarion esittämien rikosten selvittämiseen liittyvien seikkojen perusteella A:n sijoittamiselle poliisivankilaan oli kuitenkin edelleen olemassa perusteet. Käräjäoikeus katsoi rikoskomisarion vaatimuksesta ilmenevillä perusteilla, että asiassa oli käsillä poikkeuksellisen painavat rikosten esitutkintaan ja sotkemisvaarasta aiheutuvat erillään pitämiseen liittyvät syyt. Käräjäoikeus piti myös esitettyä seitsemän vuorokauden pidentämistä säilytysaikaan kohtuullisena.

Käräjäoikeus salli A:n sijoittamisen edelleen poliisivankilaan ja määräsi, että A oli viimeistään 28.4.2025 siirrettävä Oulun vankilaan tai muuhun Rikosseuraamuslaitoksen osoittamaan vankilaan.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Annamari Tuomivaara.

Rovaniemen hovioikeuden päätös 25.4.2025 nro 1029 1177

A kanteli hovioikeuteen ja vaati, että hänet määrätään välittömästi siirrettäväksi Oulun vankilaan taikka muuhun Rikosseuraamuslaitoksen osoittamaan vankilaan.

Hovioikeus hylkäsi kantelun.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pasi Oikkonen, Janne Mononen ja Teemu Saukkoriipi.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että hovioikeuden sekä käräjäoikeuden päätökset kumotaan ja hänet siirretään välittömästi Rikosseuraamuslaitoksen osoittamaan vankilaan.

Rikoskomisario vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Käräjäoikeus on 14.4.2025 rikoskomisarion vaatimuksesta vanginnut A:n todennäköisin syin epäiltynä törkeästä varkaudesta, väärennyksestä ja räjähderikoksesta. A on sijoitettu hänen erillään pitämiseksi ja rikosten selvittämiseksi Oulun poliisivankilaan, josta hänet tuli viimeistään 21.4.2025 siirtää Rikosseuraamuslaitoksen osoittamaan vankilaan. Käräjäoikeus on 21.4.2025 rikoskomisarion vaatimuksesta jatkanut tutkintavankeuslain 2 luvun 1 §:n 3 momentin nojalla A:n pitämistä poliisin säilytystilassa 28.4.2025 saakka. Käräjäoikeus on katsonut, että asiassa oli poikkeuksellisen painavat rikosten esitutkintaan ja niin sanotusta sotkemisvaarasta aiheutuvat A:n erillään pitämiseen liittyvät syyt poliisivankilaan sijoittamisen jatkamiselle seitsemää vuorokautta pidemmäksi ajaksi.

2. A on kannellut hovioikeuteen ja vaatinut, että hänet määrätään heti siirrettäväksi Oulun vankilaan taikka muuhun Rikosseuraamuslaitoksen osoittamaan vankilaan. Hovioikeus on hylännyt kantelun.

Asian tutkimisen edellytykset

3. A:n sijoittaminen poliisin säilytystilaan on päättynyt 25.4.2025. Vaikka sijoittamista koskevan päätöksen lopputulokseen ei voida enää vaikuttaa, Korkein oikeus voi antaa lausunnon päätöksen perusteiden lainmukaisuudesta (ks. KKO 2020:66, kohdat 13–14).

Kysymyksenasettelu

4. Korkeimmassa oikeudessa on arvioitavana se, onko A:n pitämiselle poliisin säilytystilassa yli seitsemän vuorokauden ajan ollut tutkintavankeuslain 2 luvun 1 §:n 3 momentissa säädettyä poikkeuksellisen painavaa syytä.

Sovellettava säännös ja esityöt

5. Tutkintavankeuslain 2 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan rikoksen johdosta vangittu henkilö on viipymättä vietävä syyteasiaa käsittelevää tuomioistuinta lähimpänä sijaitsevaan tutkintavankilana toimivaan vankilaan tai erityisestä syystä muuhunkin tutkintavankilana toimivaan vankilaan.

6. Pykälän 3 momentin mukaan vangitsemisesta päättävä tuomioistuin voi pakkokeinolain 2 luvun 9 §:ssä tarkoitetun pidättämiseen oikeutetun virkamiehen tai syyttäjän esityksestä päättää, että tutkintavanki sijoitetaan poliisin ylläpitämään tutkintavankien säilytystilaan, jos se on välttämätöntä tutkintavangin erillään pitämiseksi, turvallisuussyistä tai rikoksen selvittämiseksi. Tutkintavankia ei saa tällöinkään pitää poliisin säilytystilassa seitsemää vuorokautta pidempää aikaa, ellei siihen ole poikkeuksellisen painavaa, tutkintavangin turvallisuuteen, rikoksen esitutkintaan tai pakkokeinolain 2 luvun 5 §:n 1 momentin 2 b kohdassa tarkoitetusta vaarasta aiheutuvaa, erillään pitämiseen liittyvää syytä.

7. Mainitussa 3 momentissa viitatun pakkokeinolain 2 luvun 5 §:n 1 momentin 2 b kohdan mukaan rikoksesta todennäköisin syin epäilty saadaan säädetyin edellytyksin pidättää, jos on syytä epäillä, että hän vaikeuttaa asian selvittämistä hävittämällä, turmelemalla, muuttamalla tai kätkemällä todistusaineistoa taikka vaikuttamalla todistajaan, asianomistajaan, asiantuntijaan tai rikoskumppaniinsa (sotkemisvaara).

8. Tutkintavankeuslain 2 luvun 1 §:n 3 momenttia on muutettu 1.1.2019 voimaan tulleella lailla 103/2018. Lainmuutoksella aikaa, jonka tutkintavankia voidaan pitää poliisin ylläpitämässä säilytystilassa, lyhennettiin neljästä viikosta seitsemään päivään. Lainmuutokseen johtaneessa hallituksen esityksessä todetaan, että kansainväliset valvontaelimet ja eduskunnan oikeusasiamies ovat toistuvasti arvostelleet Suomea siitä, että tutkintavankeja säilytetään poliisin tiloissa. Esitutkinnan selvittämisvastuun ja vastuun tutkintavangin olosuhteista ja säilyttämisestä tulisi olla eri viranomaistahoilla painostamis- ja lahjomisvaaran estämiseksi. Poliisivankiloiden säilytystilojen olosuhteet, niissä tarjolla olevat mahdollisuudet sellin ulkopuolella järjestettävään toimintaan ja ulkoiluun sekä terveydenhuoltopalvelut ovat puutteelliset. Poliisivankiloita ei ole suunniteltu vapautensa menettäneiden pitkäaikaiseen säilyttämiseen. (HE 252/2016 vp s. 6 ja 26.) Tutkintavankien poliisivankiloissa säilyttämisen vähentämiseksi tutkintavangin säilytysaikaa poliisivankilassa esitettiin lyhennettäväksi siten, että tutkintavanki olisi siirrettävä tutkintavankilaan aiempaa nopeammin. Pidemmän aikavälin tavoitteeksi on todettu tutkintavankien siirtäminen vankilaan heti vangitsemisoikeudenkäynnin jälkeen. (HE 252/2016 vp s. 30.)

9. Tutkintavankeuslain 2 luvun 1 §:n 3 momentin perusteluiden mukaan seitsemää vuorokautta pidempi säilyttäminen poliisin säilytystilassa tulisi kysymykseen ainoastaan joissakin, harvoissa ja poikkeuksellisissa tilanteissa, kun siihen olisi tutkintavangin turvallisuuteen tai erillään pitämiseen liittyvä painava syy. Erillään pitämiseen liittyvä painava syy olisi olemassa säännöksen mukaan ainoastaan tilanteessa, jossa vankilaan sijoittamiseen liittyisi pakkokeinolain 2 luvun 5 §:n 1 momentin 2 b kohdassa tarkoitettu esitutkinnan vaikeuttamisvaara. (HE 252/2016 vp s. 50.)

10. Tutkintavankeuslain 2 luvun 1 §:n 3 momenttia täsmennettiin eduskuntakäsittelyssä lakivaliokunnan ehdotuksesta niin, että tutkintavankia saa säilyttää poliisin säilytystilassa seitsemää vuorokautta pidempään myös, jos siihen olisi poikkeuksellisen painava rikoksen esitutkintaan liittyvä syy. Tämä koskisi esimerkiksi tilanteita, joissa esitutkinta olisi niin keskeneräinen, että tutkintavangin siirtäminen kaukana sijaitsevaan vankilaan vaarantaisi koko esitutkinnan. Säännöksen soveltamisen kannalta merkityksellisiä voivat olla myös esimerkiksi järjestäytynyttä rikollisuutta ja ihmiskauppaa koskevat tilanteet. Säännös voisi soveltua tilanteisiin, joissa on kyse laajasta rikoskokonaisuudesta, jossa on useita epäiltyjä ja paljon yhteydenpitorajoituksia. (LaVM 10/2017 vp s. 6 ja 9.)

Oikeudellisen arvioinnin lähtökohdat

11. Korkein oikeus toteaa, että tutkintavankeuslain 2 luvun 1 §:ssä asetetaan portaittain tiukentuvia vaatimuksia tutkintavangin sijoittamiselle. Pykälän 1 momentissa todetun pääsäännön mukaan rikoksen johdosta vangittu henkilö on viipymättä vietävä tutkintavankilana toimivaan vankilaan. Tästä pääsäännöstä voidaan poiketa vain 3 momentissa säädetyin edellytyksin. Tutkintavangin poliisin säilytystilaan sijoittamisen edellytyksenä on sijoittamisen välttämättömyys laissa mainittujen perusteiden turvaamiseksi. Jos vielä seitsemän vuorokauden sijoitusaika ylitetään, edellytetään lisäksi poikkeuksellisen painavaa laissa mainittuihin perusteisiin liittyvää syytä.

12. Korkein oikeus toteaa, että mainitun säännöksen tulkinnassa on otettava huomioon ne edellä kohdassa 8 kuvatut syyt ja tavoitteet, joita lakia muutettaessa on esitetty poliisin säilytystilaan sijoittamisen enimmäisajan lyhentämisen perusteeksi. Erityinen merkitys on periaatteellisilla ongelmilla, jotka liittyvät esitutkinnan suorittamiseen ja tutkintavangin säilyttämiseen saman viranomaistahon vastuulla. Korkein oikeus katsoo, että kynnys seitsemän vuorokauden ylittävälle sijoittamiselle on edellä todetun perusteella erittäin korkea ja se tulee kyseeseen vain harvoissa ja poikkeuksellisissa tilanteissa.

13. Korkein oikeus toteaa, että tutkintavankeuslain 2 luvun 1 §:n 3 momentissa viitattu pakkokeinolain 2 luvun 5 §:n 1 momentin 2 b kohdassa tarkoitettu niin sanottu sotkemisvaara on edellytyksenä jo rikoksesta todennäköisin syin epäillyn vangitsemiselle. Selvää on, että vangitsemisen perusteeksi riittävä sotkemisvaara ei tällöin itsessään riitä perusteeksi sijoittaa tutkintavanki yli seitsemän vuorokauden ajaksi poliisin säilytystilaan, vaan tämä edellyttää merkittävästi korkeamman vaatimuksen, poikkeuksellisen painavan syyn täyttymistä. Poikkeuksellisen painavaa syytä arvioitaessa huomiota on kiinnitettävä siihen, minkälaisella painoarvolla sotkemisvaara yksittäisessä tapauksessa ilmenee. Tässä arvioinnissa merkitystä voi olla muun muassa esitutkinnan vaiheella ja sillä, onko epäillyllä liityntää järjestäytyneeseen rikollisuuteen.

14. Säilyttämisajan pidentämistä koskevan vaatimuksen esittäjän velvollisuutena on vedota niihin konkreettisiin seikkoihin, joiden perusteella hän katsoo poikkeuksellisen painavan syyn olevan käsillä (ks. KKO 2022:4, kohta 7).

Asiassa esitetty selvitys

15. Rikoskomisario on vangitun sijoittamispaikan määräajan pidentämistä koskevan vaatimuksensa perusteina vedonnut siihen, että asian esitutkinta oli kesken ja asiassa oli edelleen merkittävä sotkemisvaara. Esitutkinnan perusteella kyse oli ulkomaisesta järjestäytyneestä rikollisryhmästä, jonka tavoite oli saada haltuunsa merkittävä rikoshyöty pankkiautomaatteja räjäyttämällä ja tämän jälkeen poistua maasta. A oli kiistänyt syyllistyneensä tutkittaviin rikoksiin, eikä hän ollut esitutkinnassa tai vangitsemista koskevassa istunnossa ottanut kantaa vaatimuksessa esitettyihin, hänen syyllisyyttään tukeviin seikkoihin. Rikoksissa käytettyjä tekovälineitä oli edelleen kateissa ja epäiltiin, että asiaan liittyi muitakin henkilöitä, joiden henkilöllisyys ei ollut vielä selvillä. A:n katsottiin voivan vaikeuttaa esitutkintaa viestimällä kanssaepäiltyjen kanssa esitutkinnasta ja pyrkiä vaikeuttamaan kateissa olevien tekovälineiden löytymistä. Oulun vankilassa kolmen samaan rikosasiaan liittyvän epäillyn eristäminen oli erittäin haastavaa eikä vankila voinut taata, että yhteydenpidon rajoitukset toteutuvat lain edellyttämällä tavalla.

16. Rikoskomisario on lisäksi vedonnut siihen, että tapauksen esitutkinta oli hyvin haastavaa ja asiassa tuli valmistella kuulusteluja, joissa todistelua ja muita asioita käydään epäillyn kanssa läpi. Kuulusteluissa oli käytettävä puolan kielen tulkkeja, jotka olivat erittäin työllistettyjä ja heidän saamisensa kuulusteluihin oli erittäin vaikeaa. Oulun poliisivankilassa epäiltyjä voitiin kuulla tarvittaessa samaan aikaan, mikä ei onnistunut Oulun vankilassa. Tämä nopeutti asian esitutkintaa. Tutkintavangin edun mukaista oli, että Oulun poliisivankilassa hänelle sallittu yhteydenpito lähiomaiseen voitiin toteuttaa paremmin, koska poliisi vastasi yhteydenpidon valvonnasta.

17. A on vastustanut vaatimusta katsoen, että esitetyt perusteet koskivat seikkoja, joiden perusteella poliisin olisi helpompi toteuttaa esitutkintaa ja jotka säästäisivät poliisin aikaa. Asiassa ei ollut esitetty laissa tarkoitettua poikkeuksellisen painavaa syytä poliisivankilaan sijoittamisen jatkamiselle.

Korkeimman oikeuden arviointi

18. Korkein oikeus toteaa, että vaikka esitutkinnan perusteella kyse on ollut järjestäytyneestä ulkomaisesta rikollisryhmästä, rikoksista epäiltynä on ollut vain kolme henkilöä. Korkein oikeus katsoo, että tätä ei ole pidettävä poikkeuksellisena tai edes suurena epäiltyjen määränä. Epäillyn rikoskokonaisuuden ei muutoinkaan ole selvitetty olleen erityisen laaja, vaikka tekoihin olisi mahdollisesti liittynyt joitakin muitakin henkilöitä. Näillä perusteilla esitutkinnan suorittamiseen tai yhteydenpitorajoitusten toteutumisen turvaamiseen ei ole liittynyt tavanomaisesta olennaisesti poikkeavia vaikeuksia. Korkein oikeus katsoo myös, ettei yhteydenpitorajoitusten mahdollisesti tehokkaammaksi koettu valvonta poliisin toimesta poliisivankilassa voi itsessään perustella sijoittamisen jatkamista poliisivankilassa seitsemää vuorokautta pidempään.

19. Sotkemisvaaraan liittyvää poikkeuksellisen painavaa syytä arvioitaessa on otettava huomioon, että A:n yhteydenpitoa muihin kuin pakkokeinolain 4 luvun 1 §:n 3 momentissa tarkoitettuihin tahoihin oli rajoitettu. Rikosten kohteena olevaa omaisuutta ja tekovälineitä oli tavattu jo esitutkinnan alkuvaiheessa epäiltyjen hallusta. Tekoon liittyvän välineistön ja vaatetuksen osittainen kadoksissa oleminen ei ole tässä tapauksessa olennaisesti lisännyt sotkemisvaaran painoarvoa.

20. Esitutkinnan on esitetty olleen alkuvaiheessa ja lisäkuulusteluille on katsottu olleen vielä tarvetta. Korkein oikeus katsoo, että esitutkintaviranomaisen toiminnan sujuvoituminen tai muukaan helpottuminen ei tue poikkeuksellisen painavan syyn edellytyksen täyttymistä. Asiassa ei ole ilmennyt, että epäiltyjen sijoittaminen vankilaan vaarantaisi koko esitutkinnan.

21. A:n ja kanssaepäiltyjen on todettu olleen vaitonaisia kuulusteluissa. Yli seitsemän vuorokautta kestävän poliisivankilassa pitämisen edellytykset on erityisesti painostamis- ja lahjomisvaaran ehkäisemiseksi säädetty vain harvoin ja poikkeuksellisesti täyttyviksi. Painostamisvaara korostuu erityisesti tilanteessa, jossa epäillyn oikeutta vaieta pyrittäisiin käyttämään perusteena pidemmälle sijoittamiselle poliisin säilytystilaan. Korkein oikeus katsoo, että A:n vaikenemiselle ei siten voida antaa merkitystä poikkeuksellisen painavaa syytä arvioitaessa.

22. Korkein oikeus katsoo vaatimuksen tueksi esitettyjä seikkoja kokonaisuutena arvioiden, että asiassa ei ole esitetty sellaisia poikkeuksellisia esitutkintaan tai sotkemisvaaraan liittyviä syitä, jotka täyttäisivät tutkintavankeuslain 2 luvun 1 §:n 3 momentissa säädetyn poikkeuksellisen painavan syyn edellytyksen. A:n määräämiselle pidettäväksi poliisin säilytystilassa yli seitsemän vuorokauden ajan ei siten ole ollut laillisia perusteita.

Päätöslauselma

A:n pitämiselle poliisin säilytystilassa yli seitsemän vuorokauden ajan ei ole ollut laillisia edellytyksiä.

A:n sijoittamista koskeva hovioikeuden päätöksen lopputulos ei ole enää voimassa. Näin ollen lausunnon antaminen A:n muutoksenhakemuksen perusteella raukeaa enemmälti.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ari Kantor, Lena Engstrand, Juha Mäkelä, Tuija Turpeinen ja Pasi Pölönen. Esittelijä Peter Huhanantti.