KKO:2026:71

Syyttäjä oli ilmoittanut peruuttavansa käräjäoikeudessa vireillä olleen syytteen ja aikovansa tehdä päätöksen syytetoimien siirtämisestä toiseen Euroopan unionin jäsenvaltioon. Vastaaja oli vastustanut syytteen peruuttamista ja vaatinut käsittelyn jatkamista käräjäoikeudessa tai peruutetun syytteen hylkäämistä tuomiolla. Käräjäoikeus jätti syyteasian käsittelyn sillensä ja ilmoitti, ettei ratkaisuun saanut hakea muutosta valittamalla.

Korkein oikeus katsoi, että vastaajalla oli oikeus hakea valittamalla muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun jättää syyteasia sillensä. Vastaajan tyytymättömyyden ilmoitus tuli sen vuoksi hyväksyä.

OK 25 luku 1 § 2 mom

OK 25 luku 9 § 1 mom

ROL 1 luku 12 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden päätös 19.6.2025 nro 25/105832 syyteasian jättämisestä sillensä, Helsingin käräjäoikeuden päätös 30.6.2025 nro 25/2608 tyytymättömyyden ilmoituksen hylkäämisestä ja Helsingin hovioikeuden päätös 11.12.2025 nro 1015 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa syyteasian sillensä jättämisen osalta käräjätuomari Outi Holmström ja lautamiehet ja tyytymättömyyden ilmoituksen hylkäämisen osalta käräjätuomari Holmström sekä hovioikeudessa hovioikeudenneuvokset Maria Ahlström ja Salla Vaahtera sekä asessori Julia Heino.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjille myönnettiin valituslupa.

Syyttäjät vaativat valituksessaan, että hovioikeuden päätös tyytymättömyyden ilmoituksen hyväksymisestä kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden päätöksen varaan.

A vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Syyttäjä on 18.9.2017 nostanut A:ta ja kanssavastaajaa vastaan syytteen muun muassa viidestä Suomessa ja Ranskassa tehdystä törkeästä ihmiskaupasta. Käräjäoikeus on 20.9.2017 määrännyt A:n poissaolevana vangittavaksi. Syyttäjä on antanut A:sta eurooppalaisen pidätysmääräyksen ja vaatinut tämän luovuttamista Suomeen syytetoimia varten. A on otettu kiinni marraskuussa 2023 Ranskassa, missä on aloitettu häntä kohtaan esitutkinta ja käsitelty luovuttamisasiaa useamman kerran. Käräjäoikeuden antamaa haastetta ei ole annettu A:lle laissa säädetyllä tavalla tiedoksi. Ranska on esittänyt pyynnön syytetoimien siirrosta Suomesta Ranskaan.

2. Syyttäjä on 19.12.2024 ilmoittanut käräjäoikeudelle peruuttavansa syytteen ja aikovansa tehdä päätöksen syytetoimien siirtämisestä Ranskaan. Asianomistajat ovat ilmoittaneet hyväksyvänsä syytteen peruuttamisen.

3. A on vastustanut syytteen peruuttamista ja vaatinut asian käsittelyn jatkamista käräjäoikeudessa. Siltä varalta, että syytteen peruuttaminen hyväksyttäisiin, A on sen sillensä jättämisen sijasta vaatinut syytteen hylkäämistä heti tuomiolla. Syytteen peruuttamiselle esillä olevassa tilanteessa ei ollut laissa säädettyjä edellytyksiä, ja joka tapauksessa vastaajalla oli oikeus vaatia peruutetun syytteen hylkäämistä tuomiolla.

4. Käräjäoikeus on 19.6.2025 antamallaan päätöksellä jättänyt syyteasian sillensä. Käräjäoikeus on katsonut, että esillä olleissa olosuhteissa syyttäjällä oli oikeus peruuttaa syyte A:n vastustamisesta huolimatta eikä A:lla ollut oikeutta vaatia peruutetun syytteen hylkäämistä tuomiolla. Syytteen nostamisen jälkeen oli ilmennyt, että samoihin tosiseikkoihin perustuvaa rikosasiaa tutkittiin Ranskassa ja asiassa oli esitetty pyyntö syytetoimien siirtämisestä Ranskaan, minkä perusteella syyttäjällä olisi ollut oikeus jättää syyte nostamatta. Käräjäoikeus on katsonut, että oikeudenkäynti Suomessa oli tarkoitukseton eikä oikeudenkäynnin jatkamiselle käräjäoikeudessa ollut tosiasiallisia edellytyksiä. Käräjäoikeuden mukaan tilanne rinnastui syytteen peruuttamiseen oikeudenkäynnin edellytysten puuttumisen vuoksi. Käräjäoikeus on muutoksenhakuohjauksessaan todennut, että päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

5. Käräjäoikeus on 30.6.2025 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n tyytymättömyyden ilmoituksen sillensä jättämistä koskevaan päätökseen. Käräjäoikeus on katsonut, ettei kysymyksessä ollut sellainen lopullinen päätös, johon asianosainen voisi hakea muutosta valittamalla. A:n muutoksenhakuoikeus tuli turvatuksi sillä, että mahdollinen syytetoimien siirtämispäätös oli myöhemmin mahdollista saattaa käräjäoikeuden käsiteltäväksi.

6. A:n kantelusta hovioikeus on kumonnut käräjäoikeuden 30.6.2025 antaman päätöksen ja hyväksynyt A:n tyytymättömyyden ilmoituksen. Hovioikeus on todennut, ettei lakiin sisältynyt nimenomaista kieltoa hakea valittamalla muutosta sillensä jättämistä koskevaan päätökseen. Hovioikeuden mukaan sillensäjättämispäätös oli tässä tapauksessa asian lopullinen päätös. Kun käräjäoikeus oli hyväksynyt syytteen peruuttamisen vastoin A:n vastustamista ja jättänyt syyteasian sillensä, A:lla oli intressi hakea ratkaisuun muutosta.

Kysymyksenasettelu

7. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A:lla ollut oikeus hakea valittamalla muutosta kysymyksessä olevaan syytteen sillensä jättämistä koskevaan käräjäoikeuden päätökseen ja onko hänen tyytymättömyyden ilmoituksensa tullut hyväksyä.

Arvioinnin lähtökohdat

8. Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun haetaan hovioikeudelta valittamalla. Pykälän 2 momentin mukaan käräjäoikeuden tuomioon ja lopulliseen päätökseen sekä samassa yhteydessä tehtyyn muuhun ratkaisuun saa hakea muutosta valittamalla, jollei muutoksenhakua ole erikseen kielletty. Pykälän 3 momentin mukaan käräjäoikeuden oikeudenkäynnin aikana tekemään ratkaisuun saa hakea muutosta valittamalla vain, jos se on nimenomaisesti sallittu. Saman luvun 9 §:n 1 momentin mukaan jos tyytymättömyyttä ilmoitetaan ratkaisuun, johon ei saa hakea muutosta, ei ilmoitusta hyväksytä.

9. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetussa laissa ei ole säädetty muutoksenhausta syytteen sillensä jättämistä koskeviin päätöksiin. Kyseisen lain 12 luvun 1 §:n viittaussäännöksen nojalla edellä mainitut oikeudenkäymiskaaren yleiset muutoksenhakua koskevat säännökset tulevat siten muutoksenhaussa noudatettaviksi.

10. Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 1 §:ssä ei ole nimenomaisesti säädetty asian sillensä jättämistä koskevan päätöksen muutoksenhakukelpoisuudesta, eikä tästä ole mainintoja myöskään säännöksen esitöissä (HE 33/1997 vp s. 49–50), jossa säännöksen on todettu asiallisesti vastaavan aiemmin voimassa ollutta lakia. Aiemmin voimassa olleessa oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 2 §:n 1 momentissa (1064/1991) samoin kuin sitä edeltäneessä säännöksessä (661/1978) käytettiin voimassa olevan säännöksen lopullista päätöstä koskevan ilmauksen sijasta ilmausta päätöksestä, jolla asia on jätetty tutkimatta. Säännöksen esitöissä (HE 184/1977 vp s. 15) on kuitenkin säännöksen ilmaisusta huolimatta todettu muutoksenhakuoikeuden niin kanteen tutkimatta jättämisen kuin sillensä jättämisen osalta määräytyvän samalla tavoin. Korkein oikeus katsoo, että aiemmin voimassa olleen säännöksen sanamuodosta tai esityölausumista ei voida tehdä johtopäätöksiä muutoksenhakuoikeudesta syytteen sillensä jättämistä koskevaan päätökseen.

11. Korkein oikeus ei ole antanut ratkaisuja muutoksenhakuoikeudesta syytteen sillensä jättämistä koskevan päätöksen osalta. Korkein oikeus on kuitenkin valittajan poissaolotilanteissa tapahtunutta hovioikeusvalituksen sillensä jättämistä koskevassa viimeaikaisessa ratkaisukäytännössään katsonut, että valittajan oikeussuojan tarve hovioikeuden sillensäjättämispäätöksen yhteydessä puoltaa vahvasti tällaisen päätöksen valituskelpoisuutta ja että hovioikeuden päätökseen valituksen sillensä jättämisestä on mainituissa tilanteissa voitu hakea muutosta valittamalla (ks. esim. KKO 2020:47 ja KKO 2022:40).

12. Laissa ei ole nimenomaisesti säädetty, että muutoksenhaku valittamalla syytteen sillensä jättämistä koskevaan käräjäoikeuden päätökseen olisi säännönmukaisesti kielletty. Arvioitaessa muutoksenhakuoikeutta sillensä jättämistä koskevaan päätökseen Korkein oikeus on kohdassa 11 todetusti kiinnittänyt huomiota siihen, ovatko ratkaisun vaikutukset asianosaisen kannalta sellaiset, että hänellä on tarvetta muutoksenhakuun. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on tältä osin vakiintuneesti katsottu, että muutoksenhakuoikeuden käyttäminen edellyttää oikeussuojan tarvetta eli muutoksenhakuintressiä. Muutoksenhaun kohteena olevan ratkaisun tulee olla valittajalle vastainen, ja valittajan tulee vaatia siihen sellaisia muutoksia, jotka objektiivisesti arvioiden tulevat hänen omaksi edukseen. (Ks. KKO 2021:46, kohta 4 ja siinä mainitut ratkaisut.)

13. Asian sillensä jättäminen käräjäoikeudessa merkitsee kyseisen asian käsittelyn päättymistä ilman aineellista ratkaisua. Sillensä jättämistä koskeviin päätöksiin ei yleensä liity oikeusvoimavaikutusta, joka estäisi laittamasta asiaa uudelleen vireille, jolloin asianosaisella ei ole asiassa yleensä muutoksenhakuintressiä. Tämä puoltaa sitä usein noudatettua tulkintaa, että sillensä jättämistä koskevaan päätökseen ei pääsääntöisesti olisi muutoksenhakuoikeutta.

14. Korkein oikeus kuitenkin katsoo, että syytteen sillensäjättämispäätöksen valituskelpoisuutta arvioitaessa on otettava huomioon, että syytteen peruuttamisesta johtuva sillensäjättämispäätös voi tulla tehtäväksi monenlaisissa tilanteissa, minkä vuoksi tällaisen päätöksen tosiasiallinen luonne lopullisena päätöksenä sekä sen tosiasialliset oikeusvaikutukset ja asianosaisen tarve muutoksenhaulle voivat merkittävästi vaihdella. Ratkaisu syytteen sillensäjättämispäätöksen valituskelpoisuudesta onkin siten viime kädessä tehtävä tapauskohtaisesti perustuslain 21 §:n valossa ja ottamalla erityisesti huomioon asianosaisen oikeussuojan tarpeeseen perustuva muutoksenhakuintressi kyseisessä asiassa.

Asian arviointi

15. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 12 §:n 1 momentin mukaan jos syytteen nostamisen jälkeen ilmenee seikka, jonka perusteella syyttäjällä olisi ollut oikeus jättää syyte luvun 7 tai 8 §:n taikka muun vastaavan lainkohdan nojalla nostamatta, hän voi peruuttaa syytteensä. Mainitut pykälät eivät koske syytteen peruuttamista sillä perusteella, että syytetoimia on pyydetty siirrettäväksi toiseen valtioon. Lain 1 luvun 12 §:n 2 momentin mukaan syyttäjä ei kuitenkaan voi peruuttaa syytettään, jos rikosasian vastaaja sitä vastustaa. Saman luvun 15 §:n 3 momentin mukaan syyte on rikosasian vastaajan vaatimuksesta hylättävä tuomiolla, jos asianomistaja ei syyttäjän peruutettua syytteen ota sitä ajaakseen.

16. Tässä tapauksessa syyttäjä on käräjäoikeudessa ilmoittanut peruuttavansa syytteen, jotta syytetoimet voidaan siirtää Ranskaan. Asianomistajat ovat hyväksyneet syytteen peruuttamisen. A on puolestaan vastustanut syytteen peruuttamista ja syyteasian jättämistä sillensä vaatien syytteen hylkäämistä tuomiolla. A:n mukaan syytteessä kuvatusta teosta odotettavissa oleva rangaistus olisi Ranskassa huomattavasti Suomessa määrättävää rangaistusta ankarampi.

17. Korkein oikeus toteaa, että käräjäoikeuden arvioitavana on ollut se, onko syyttäjällä ollut esillä olleessa tilanteessa oikeus peruuttaa syyte ja johtaako syytteen peruuttaminen asian jättämiseen sillensä vai onko syyte tullut A:n vaatimalla tavalla syytteen peruuttamisen vuoksi hylätä tuomiolla. Käräjäoikeuden ratkaisu on tässä tapauksessa johtanut vastoin A:n vaatimusta syyteasian käsittelyn päättymiseen käräjäoikeudessa ilman aineellista ratkaisua. Korkein oikeus katsoo, että A:lla on ilmeinen oikeudellinen tarve hakea muutosta käräjäoikeuden päätökseen ja saattaa syytteen peruuttamista ja syyteasian sillensä jättämistä koskeva kysymys hovioikeuden arvioitavaksi.

18. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:lla on oikeus hakea valittamalla muutosta käräjäoikeuden tässä asiassa antamaan päätökseen. A:n tyytymättömyyden ilmoitus tulee siten hyväksyä. Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei ole aihetta muuttaa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Kirsti Uusitalo, Eva Tammi-Salminen, Tuija Turpeinen ja Heli Melander. Esittelijä Anssi Rantala.