KKO:2026:66

Tieosakas oli käyttänyt yksityistietä tilapäisesti tavalla, joka huomattavasti poikkesi siitä, mikä oli otettu huomioon tieyksikköjä määrättäessä. Yksityistien tiekunta oli tilapäisen tienkäytön perusteella määrännyt tieosakkaalle käyttömaksun. Ratkaisustaan ilmenevin perustein Korkein oikeus katsoi, että käyttömaksun määrääminen ei edellyttänyt maksun perustumista tienkäytöstä aiheutuneiden ylimääräisten tienpitokustannusten kattamiseen. Tiekunnalla oli ollut yksityistielain 39 §:n 4 momentin mukainen peruste käyttömaksun määräämiselle. Kanne tiekunnan päätöksen julistamisesta pätemättömäksi hylättiin.

Kysymys myös siitä, oliko tiekunnalla hoitokunnan edustamana oikeus hakea muutosta moitekanteen johdosta annettuun hovioikeuden tuomioon, kun tiekunnan kokous ei ollut tehnyt päätöstä muutoksen hakemisesta.

YksityistieL 39 § 4 mom

Asian aikaisempi käsittely

Tiekunnan päätös

A:n yksityistien tiekunta oli vuosikokouksessaan 26.4.2022 määrännyt tieosakkaalle B huomattavasti yksiköinnistä poikkeavan liikenteen perusteella 7 776 euron käyttömaksun. Käyttömaksun määrääminen oli perustunut siihen, että B oli kevään 2021 jälkeen ajattanut omistamalleen kiinteistölle 600 maanajokuormaa.

Kanne ja vastaus Kanta-Hämeen käräjäoikeudessa

B vaati moitekanteessaan tiekunnan päätöksen julistamista pätemättömäksi tai päätöksen muuttamista siten, että hänelle määrätty käyttömaksu poistetaan.

Tiekunta vaati, että moitekanne hylätään.

Käräjäoikeuden tuomio 29.9.2023 nro 1012 9328

Käräjäoikeus totesi riidattomaksi, että B:lle oli määrätty tieyksiköt maa- ja metsätalouskäytön perusteella ja että B oli ajattaessaan maa-ainesta ajalla 15.9.–2.11.2021 käyttänyt tietä tilapäisesti tavalla, joka huomattavasti poikkesi siitä, mitä oli otettu huomioon hänelle tieyksikköjä määrättäessä. Tiekunnalla oli siten ollut oikeus määrätä B:lle käyttömaksu tämän tilapäisen tienkäytön perusteella. Käyttömaksun määrääminen ei edellyttänyt tiekunnan näyttävän, että tie oli vaurioitunut tilapäisen käytön johdosta. Myöskään tiekunnan varallisuusasemalla ei ollut käyttömaksun määräämisen edellytysten kannalta merkitystä.

Siltä osin kuin B oli kertonut parantaneensa tietä käyttömaksua vastaavasti sopimatta asiasta tiekunnan kanssa käräjäoikeus totesi, että tieosakas ei voi tiekuntaa sitovasti itse päättää, miten hän täyttää velvoitteensa tiekuntaa kohtaan.

Käyttömaksun määrääminen ei siten ollut lainvastaista eikä loukannut B:n oikeutta tai tieosakkaiden yhdenvertaisuutta.

Käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että B olisi ajattanut maa-ainesta enemmän kuin 500 kuormaa, minkä perusteella laskettuna käyttömaksun määrä olisi 6 480 euroa. Käräjäoikeus muutti tiekunnan kokouksen päätöstä siten, että B:lle määrätyn käyttömaksun määrä alennettiin 6 480 euroon.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Minna Vuolinko ja maaoikeusinsinööri Mikko Tamminen.

Turun hovioikeuden tuomio 13.2.2025 nro 77

B valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus totesi, että yksityistielain 39 §:n 4 momentin mukaisen käyttömaksun määrääminen tilapäisen tienkäytön perusteella perustui oletukseen siitä, että tien lisääntyneestä käytöstä aiheutui lisääntyneitä kunnossapitokustannuksia. Siten käyttömaksun oli perustuttava lisääntyneisiin kunnossapitokustannuksiin.

Hovioikeus katsoi näytetyksi, että tie oli ollut B:n ajojen ja hänen suorittamiensa kunnostustoimenpiteiden jälkeen vähintään samassa kunnossa kuin se oli ollut ennen ajoja. Tiekunta ei ollut näyttänyt, että sille olisi aiheutunut ajoista ylimääräisiä kunnossapitokustannuksia. Sillä, oliko B sopinut tekemistään kunnostustoimenpiteistä tiekunnan kanssa, ei ollut arvioinnissa merkitystä. Hovioikeus siten katsoi, ettei B:lle määrätty käyttömaksu ollut perustunut hänen ajojensa aiheuttamien ylimääräisten tienpitoon liittyvien kustannusten kattamiseen, joten se oli ollut lakiin perustumaton.

Hovioikeus totesi lisäksi, että B:lle määrätty käyttömaksu oli lähes yhtä suuri kuin tieosakkaiden maksamat tiemaksut yhteensä. Ottaen huomioon B:lle määrätyn käyttömaksun suuruus suhteessa tieosakkaiden maksamiin tiemaksuihin ja se, ettei käyttömaksu ollut perustunut B:n ajojen aiheuttamiin ylimääräisiin kustannuksiin, käyttömaksun määrääminen oli käytännössä tarkoittanut kustannusten siirtämistä painotetusti B:n vastattavaksi. Siten päätös oli loukannut myös tieosakkaiden yhdenvertaisuutta.

Hovioikeus julisti tiekunnan päätöksen B:lle määrätystä käyttömaksusta pätemättömäksi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Tarja Huossa ja Vilja Hahto sekä asessori Timo Paara.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Tiekunnalle myönnettiin valituslupa.

Tiekunta vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion varaan.

B vaati vastauksessaan, että valitus jätetään tutkimatta tai hylätään.

Tiekunta ja B antoivat pyydetyt lausumat.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. B on A:n yksityistien tiekunnan tieosakas, jolle on määrätty tieyksiköt hänen omistamansa kiinteistön maa- ja metsätalouskäytön perusteella. Korkeimmassa oikeudessa on riidatonta, että B on ajalla 15.9.–2.11.2021 ajattanut omistamalleen kiinteistölle maa-ainesta yhteensä 500 kuormaa ja käyttänyt siten tietä tilapäisesti tavalla, joka huomattavasti poikkeaa siitä, mikä oli otettu huomioon tieyksikköjä määrättäessä. Tiekunta on määrännyt B:lle tieyksiköinnistä huomattavasti poikkeavan liikenteen perusteella 7 776 euron käyttömaksun.

2. B on moittinut tiekunnan kokouksen päätöstä käräjäoikeudessa. Käräjäoikeus on pitänyt käyttömaksun määräämistä koskevaa päätöstä perusteiltaan lain mukaisena, mutta alentanut käyttömaksun määrän 6 480 euroon. B:n valitettua hovioikeuteen hovioikeus on julistanut tiekunnan päätöksen B:lle määrätystä käyttömaksusta pätemättömäksi.

3. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys ensin siitä, onko tiekunnan valitus jätettävä tutkimatta tai hylättävä sillä perusteella, että tiekunnan hoitokunnalla ei ole ollut toimivaltaa päättää muutoksen hakemisesta hovioikeuden tuomioon. Siinä tapauksessa, että valitusta ei jätetä tutkimatta tai mainitulla perusteella hylätä, asiassa on kysymys siitä, oliko tiekunta voinut määrätä B:lle käyttömaksun.

Hoitokunnan toimivalta päättää muutoksenhausta

4. Korkein oikeus toteaa, että hoitokunnalla on yksityistielain 56 §:n 2 momentin nojalla kelpoisuus edustaa tiekuntaa tuomioistuimessa. Tätä B ei ole kiistänytkään, eikä tältä kannalta siis ole estettä tiekunnan valituksen tutkimiselle. Sen sijaan B on väittänyt hoitokunnan ylittäneen toimivaltansa hakiessaan muutosta hovioikeuden tuomioon ilman, että tiekunnan kokous on päättänyt muutoksen hakemisesta.

5. Yksityistielain 58 §:n 1 momentin mukaan tieosakkaat päättävät tienpidosta ja muista tiekuntaa koskevista asioista tiekunnan kokouksessa. Tiekunnan kokouksessa on pykälän 4 momentin 6 kohdan mukaan päätettävä tiemaksujen maksuunpanoluettelon ja käyttömaksun perusteiden sekä tarvittaessa käyttömaksujen vahvistamisesta.

6. Yksityistielain 56 §:n 1 momentin mukaan tiekunnan teiden tienpidosta ja tiekunnan hallinnosta sekä niiden asianmukaisesta järjestämisestä tiekunnan antamien ohjeiden mukaisesti huolehtii toimitsijamies tai hoitokunta. Pykälän 3 momentin 5 kohdan mukaan toimitsijamiehen ja hoitokunnan on määrättävä käyttömaksu vahvistettujen perusteiden ja kysymyksessä olevan kuljetuksen mukaisesti sekä momentin 6 kohdan mukaan huolehdittava tie- ja käyttömaksujen perimisestä.

7. Korkein oikeus toteaa, että kun kysymys on tiekunnan kokouksen päätöstä koskevasta moitekanteesta, tilanne on yleensä se, että tiekunta oikeudenkäynnissä vastaajana puolustaa tiekunnan kokouksessa tehtyä päätöstä. Korkein oikeus katsoo, että jo moiteoikeudenkäynnin luonteesta johtuu, että hoitokunnalla on toimivalta päättää tiekunnan prosessitoimista oikeudenkäynnissä ainakin siltä osin kuin niillä tähdätään siihen, että moitekanteen kohteena oleva tiekunnan kokouksen päätös pysyy voimassa. Tästä seuraa vastaavasti, että hoitokunnalla on toimivalta päättää muutoksen hakemisesta ratkaisuun, jolla moitekanne on hyväksytty.

8. Edellä todetun perusteella Korkein oikeus katsoo, että A:n yksityistien hoitokunta on ollut toimivaltainen päättämään muutoksenhausta Korkeimpaan oikeuteen ilman tiekunnan kokouksen päätöstä. Tiekunnan valitusta ei tämän vuoksi ole aihetta jättää tutkimatta tai hylätä B:n esittämän toimivallan puuttumista koskevan väitteen johdosta.

Käyttömaksun määrääminen

Sovellettavat säännökset ja arvioinnin lähtökohdat

9. Yksityistielain 24 §:n 1 momentin mukaan tie on pidettävä tieosakkaiden liikennetarpeen edellyttämässä kunnossa pitäen silmällä muun ohella sitä, että kunnossapidosta ei aiheudu tieosakkaalle kohtuuttomia kustannuksia. Lainkohdan esitöiden mukaan kustannusten kohtuullisuutta olisi arvioitava erityisesti suhteessa suoritettaviin toimenpiteisiin ja niiden tarpeeseen. Kohtuullisuutta olisi kuitenkin viime kädessä arvioitava kokonaisharkinnalla ottaen huomioon esimerkiksi tienkäytön määrä ja laatu sekä tieosakkaiden yhteinen tai tiekunnan varallisuusasema. (HE 147/2017 vp s. 58.)

10. Lain 34 §:n mukaan yksityistiehen tieoikeuden saanut on velvollinen tieosakkaana osuutensa mukaan osallistumaan kyseisen yksityistien tienpitoon. Tienpitovelvollisuus ja siitä aiheutuvat kustannukset jaetaan lain 35 §:n 1 momentin mukaan tieosakkaiden kesken tieyksikköjen perusteella. Tieyksiköt vahvistetaan tieosakkaiden kesken tieyksikkölaskelmassa. Tienpitovelvollisuus jaetaan ja tieyksiköt lasketaan tieosakkaiden kesken sen hyödyn mukaan, jonka tien kullekin osakkaalle katsotaan tuottavan. Hyötyä arvioitaessa otetaan huomioon tieosakkaan tiedossa oleva tien käytön määrä ja laatu koko yksityistien pituudelta kuluvalla hetkellä ja tulevaisuudessa sekä tieosakkaan mahdollisesta elinkeinon harjoittamisesta johtuva tien käyttö. Edelleen lain 37 §:n mukaan tieyksiköiden perusteella määrätään tiemaksut, jotka peritään tieosakkailta tienpitoon liittyvien kustannusten kattamiseksi.

11. Yksityistielain 39 §:ssä säädetään siitä, milloin tieosakkaiden osallistuminen tienpidon kustannuksiin voidaan järjestää tiemaksujen sijaan käyttömaksuilla. Jos tieosakas käyttää tietä tilapäisesti tavalla, joka huomattavasti poikkeaa siitä, mikä on otettu huomioon tieyksikköjä määrättäessä, tällaista tilapäistä tienkäyttöä varten voidaan pykälän 4 momentin mukaan määrätä arvioitua tien käyttöä vastaava käyttömaksu. Maksu voidaan määrätä takautuvasti enintään kolmen vuoden ajalta määräämisajankohdasta lukien.

12. Lainkohdan esitöiden mukaan lähtökohtana on, että kun tieosakkaan kiinteistön käyttö muuttuu toisenlaiseksi, hänelle tulee määrätä uudet tieyksiköt. Tieosakkaan tienkäyttö voi kuitenkin muuttua myös tilapäisesti esimerkiksi ryhdyttäessä myymään kiviainesta tai ruokamultaa tien vaikutuspiiristä, mikä saattaa rasittaa tietä ja lisätä tien kunnossapitokustannuksia ennakoimattomalla tavalla. Tällaisia tieosakkaan tilapäisiä kuljetuksia varten voitaisiin määrätä tiemaksun lisäksi käyttömaksu. Maksun suuruuden tulisi vastata arvioitua tien tilapäistä käyttöä eli se olisi sellainen, jonka mukaan tieyksiköt määrättäisiin, jos tilapäinen tien käyttö olisi pysyvää. (HE 147/2017 vp s. 68.)

13. Tien kuntoon panemisesta aiheutuneiden kustannusten korvaamisesta säädetään yksityistielain 43 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan tieosakas on velvollinen korvaamaan tien kuntoon panemisesta aiheutuvat lisäkustannukset, jos hän on käyttänyt tietä tavalla, jota ei ole otettu huomioon tieyksikköjä määrättäessä ja joka on huomattavasti lisännyt tien kulumista tai vaurioittanut sitä.

14. Tienpitovelvollisuus ja tiemaksut jakautuvat siten tieosakkaiden kesken tieyksiköiden perusteella, jotka lasketaan tien kullekin osakkaalle tuottaman hyödyn mukaan. Hyöty puolestaan määräytyy tien käytön määrän ja laadun perusteella. On selvää, että mitä enemmän tietä käytetään, sitä enemmän se rasittuu ja sitä enemmän aiheutuu kunnossapitokustannuksia. Tästä huolimatta tiemaksujen ja käyttömaksujen jakamisen perusteena on lain mukaan hyöty, joka lasketaan tien käytön mukaan.

15. Käyttömaksun määrääminen tieosakkaalle tilapäisen tienkäytön perusteella on lain 39 §:n 4 momentin sanamuodosta ilmenevällä tavalla harkinnanvaraista. Korkein oikeus toteaa, että tällaista käyttömaksua määrättäessä tulee pyrkiä takaamaan yksityistielain yhtenä tavoitteena oleva tieosakkaiden yhdenvertainen kohtelu. Mainitun säännöksen sanamuodon ja lain esitöiden perusteella käyttömaksun määrääminen ei edellytä, että tien kunnossapitokustannusten näytetään kasvaneen. Sen sijaan sääntelyn tarkoituksena on, että käyttömaksu määrätään samoin perustein kuin tiemaksu olisi määrätty, jos kysymys olisi pysyvästä muutoksesta tienkäyttöön. Käyttömaksukin perustuu siten edellä todettuun tienkäytön tuottamaan hyötyyn. Tätä tulkintaa tukee myös se, että yksityistielain 43 § mahdollistaa käyttömaksun määräämisestä riippumattoman korvausvelvollisuuden määräämisen siinä tapauksessa, että tien käyttö ennakoimattomalla tavalla on huomattavasti lisännyt tien kulumista tai vaurioittanut sitä.

16. Edellä selostetun perusteella Korkein oikeus katsoo, että käyttömaksun määrääminen ei edellytä sen näyttämistä, että tien kunnossapitokustannukset ovat lisääntyneet. Käyttömaksu voidaan määrätä, kun tieosakas on lain 39 §:n 4 momentissa säädetyin tavoin käyttänyt tietä tavalla, joka huomattavasti poikkeaa siitä, mikä on otettu huomioon tieyksikköjä määrättäessä.

Korkeimman oikeuden arviointi

17. Tässä asiassa on riidatonta, että B on käyttänyt tietä tavalla, joka on huomattavasti poikennut siitä, mikä oli otettu huomioon tieyksikköjä määrättäessä. Kysymys on ollut yksityistielain 39 §:n 4 momentissa tarkoitetusta tienkäytöstä, josta tiekunnalla on ollut oikeus määrätä B:lle käyttömaksu.

18. B on vedonnut siihen, että käyttömaksun määrääminen oli tieosakkaiden yhdenvertaisuuden vastaista. Käyttömaksun alkuperäinen määrä oli lähes vastannut kaikkien tieosakkaiden vuoden 2022 tie- ja perusmaksuja. Korkein oikeus toteaa, että B:n tienkäyttö on asiassa esitetyn selvityksen perusteella nyt kysymyksessä olevalla ajanjaksolla lähes vastannut kaikkien tieosakkaiden yhteenlaskettua vuotuista tienkäyttöä. Tiekunnalla on siten ollut perusteet katsoa, että käyttömaksun perusteena olleen tilapäisen tienkäytön tulee vaikuttaa myös B:n maksuvelvollisuuteen vastaavassa suhteessa. Korkein oikeus katsoo, että käyttömaksun määrääminen ei ole loukannut tieosakkaiden yhdenvertaisuutta tai asettanut B:tä perusteetta huonompaan asemaan muihin tieosakkaisiin verrattuna.

19. B on vedonnut myös siihen, että hän oli tehnyt tielle kunnossapitotoimenpiteitä. Lisäksi B:n mukaan maanajojen jälkeen tiellä oli toimitettu katselmus, jossa yksityistien hoitokunnan puheenjohtaja oli todennut kaiken olevan kunnossa. Korkein oikeus toteaa, että katselmuksessa tehdyistä havainnoista tai päätöksistä ei ole esitetty tarkempaa selvitystä. B ei toisaalta ole edes väittänyt, että katselmuksessa olisi nimenomaisesti päätetty tai sovittu siitä, että B:n tekemien kunnossapitotoimien vuoksi käyttömaksua ei määrätä. B:n esittämät seikat eivät siten ole estäneet käyttömaksun määräämistä.

20. Vielä B on katsonut, että käyttömaksun määrääminen oli kohtuutonta, sillä tie oli hänen ajojensa jälkeen ollut tieosakkaiden liikennetarpeen edellyttämässä kunnossa eikä ajoista ollut aiheutunut kunnossapitotarpeen lisääntymistä. Korkein oikeus viittaa edellä kohdissa 15–16 todettuun siitä, ettei käyttömaksun määrääminen edellytä kunnossapitokustannusten lisääntymistä, vaan käyttömaksu määrätään tien lisääntyneestä käytöstä saatavan hyödyn perusteella. Käyttömaksun määräämistä tilanteessa, jossa välittömän kunnossapitotarpeen ei ole näytetty lisääntyneen, ei siten ole lähtökohtaisesti syytä pitää kohtuuttomana. B:lle määrätty käyttömaksu on perustunut selvitettyyn maanajojen määrään, eikä asiassa ole ilmennyt perusteita pitää maksua kohtuuttomana.

21. Edellä selostetun perusteella tiekunnalla on ollut oikeus määrätä B:lle käyttömaksu. Asiassa ei ole esitetty sellaisia seikkoja, joiden perusteella käyttömaksun määräämistä voitaisiin pitää tieosakkaiden yhdenvertaisuutta loukkaavana tai muuten yksityistielain vastaisena. Asiassa ei siten ole perusteita julistaa tiekunnan päätöstä pätemättömäksi, ja hovioikeuden tuomio tulee kumota. Käyttömaksun määrää ei ole aihetta arvioida toisin kuin käräjäoikeus.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. Asia jätetään käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Tuomo Antila, Kirsti Uusitalo, Juha Mäkelä ja Timo Ojala. Esittelijä Elina Elo.