KKO:2026:65

A oli työskennellyt maansiirtokoneiden myynnistä ja vuokrauksesta vastuussa olevana piiripäällikkönä B Oy:ssä. A oli eräässä konekaupassa ottanut vaihdossa vastaan työkoneen, joka ei ollut asiakkaan omaisuutta, sekä merkinnyt kauppasopimukseen koneen yksilöintitiedot osittain virheellisesti ja osittain puutteellisesti. Tämän menettelyn perusteella A:ta vastaan oli nostettu syyte tuottamuksellisesta rahanpesusta, minkä jälkeen B Oy oli irtisanonut A:n työsopimuksen. Syyte oli sittemmin hylätty lainvoimaiseksi jääneellä tuomiolla.

Kysymys siitä, oliko B Oy:llä ollut A:n menettelyn perusteella työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 1 momentissa (127/2019) tarkoitettu asiallinen ja painava syy A:n työsopimuksen irtisanomiseen.

TSL 7 luku 2 § 1 mom (127/2019)

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

A oli työskennellyt piiripäällikkönä maansiirtokoneiden kauppaa ja vuokrausta harjoittavassa B Oy:ssä. Hänen työsuhteensa oli alkanut 3.9.2008. Piiripäällikkönä hän oli vastannut alueensa konemyynnistä ja -vuokrauksesta varsin itsenäisesti. A:n työntekovelvoite oli päätetty 2.11.2020, kun B Oy oli tullut tietoiseksi A:han kohdistuneesta, 6.3.2018 tehtyyn konekauppaan liittyneestä rikosepäilystä. A:n menettelyyn kyseisessä konekaupassa perustuva syyte tuottamuksellisesta rahanpesusta oli tullut vireille 5.2.2021. B Oy oli tämän jälkeen kuulemistilaisuudessa 1.4.2021 irtisanonut A:n työsuhteen päättymään 1.10.2021. Irtisanomisilmoituksessa irtisanomisen perusteeksi oli yksilöity muun ohella A:han kohdistettu rikossyyte. Syyte tuottamuksellisesta rahanpesusta oli hylätty 24.5.2021 annetulla ja lainvoimaiseksi tulleella tuomiolla.

Kanne ja vastaus Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa

A vaati kanteessaan, että B Oy velvoitetaan suorittamaan hänelle työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaisena korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 18 kuukauden palkkaa vastaava määrä korkoineen.

A katsoi, ettei B Oy:llä ollut ollut työsopimuslain 7 luvun 1 §:n (55/2001) ja 2 §:n 1 momentin (127/2019) mukaista asiallista ja painavaa perustetta työsopimuksen irtisanomiseen. Rikokseen perustuvaa irtisanomisperustetta ei ollut ollut olemassa työsuhteen päättyessä 1.10.2021, sillä rikosasian syyte oli tullut lainvoimaisesti hylätyksi jo tätä ennen.

B Oy ei ollut antanut A:lle varoitusta ja mahdollisuutta korjata irtisanomisilmoituksessa yksilöityä menettelyään ennen työsopimuksen irtisanomista. Yhtiö oli lisäksi laiminlyönyt selvittää, olisiko irtisanominen ollut vältettävissä sijoittamalla A muihin tehtäviin.

B Oy vaati, että kanne hylätään.

Yhtiöllä oli ollut asiallinen ja painava peruste irtisanoa A:n työsopimus A:han kohdistuneen tämän työtehtävien hoitamiseen liittyneen vakavan rikosepäilyn ja syytteen vuoksi. Epäilty rikos oli liittynyt A:n tekemään konekauppaan, jossa A oli ottanut vastaan koneen tietoisena siitä, että talousvaikeuksissa ollut vastapuoli ei ollut omistanut luovuttamaansa konetta, ja varmistumatta koneen omistuksesta. Lisäksi A oli kirjannut kauppasopimukseen kaupan tiedot väärin ja puutteellisesti. Käräjäoikeus oli rikosasiaa koskevassa tuomiossaan katsonut A:n toimineen ilmeisen huolimattomasti muttei rikollisesti. Tapauksesta oli kuitenkin aiheutunut B Oy:lle merkittävää taloudellista vahinkoa sekä ainakin potentiaalisesti mainehaittaa.

Rikosoikeudellisesta arvioinnista riippumatta A oli rikosepäilyyn liittyvässä tapahtumainkulussa menetellyt vähintään ilmeisen huolimattomasti taloudellisesti merkittävimpien ydintyötehtäviensä hoitamisessa, millä perusteella asiassa oli ollut irtisanomisperuste. B Oy:llä ei ollut ollut velvollisuutta odottaa rikosasian lainvoimaista ratkaisua ennen A:n työsopimuksen irtisanomista.

Irtisanomisen perusteena ollut menettely oli ollut niin vakava työsuhdevelvoitteiden rikkomus, ettei B Oy:ltä ollut kohtuudella voitu edellyttää sopimussuhteen jatkamista. Tämän vuoksi varoitus- ja uudelleensijoittamismenettelyä ei ollut ollut tarpeen noudattaa.

Käräjäoikeuden tuomio 15.3.2023 nro 1008 6390

Käräjäoikeus totesi irtisanomisen perusteeksi esitetyn rikossyytteen liittyneen 6.3.2018 tehtyyn konekauppaan, jossa A oli ottanut asiakkaalta vaihdossa vastaan koneen, jota asiakas ei ollut omistanut vaan joka oli ollut rahoitusyhtiön omaisuutta. A oli hyväksynyt koneen vaihtokoneeksi, vaikka oli tiennyt, ettei se ollut asiakkaan omaisuutta. A oli merkinnyt kauppasopimukseen koneen mallin ja valmistenumeron virheellisesti ja jättänyt sopimukseen kirjaamatta koneen rekisterinumeron.

Asiassa esitetyn näytön perusteella yhtiössä oli ollut vallitsevana ja tavanomaisena käytäntönä vastaanottaa konekaupassa vaihtokone, johon tyypillisesti oli kohdistunut rahoitusvelkaa. A:lla oli kuitenkin ollut B Oy:n ohjeistuksen ja käytäntöjen mukainen velvollisuus tarkistaa koneen omistajuus ennen vaihtokoneen hyväksymistä kaupassa. Tästä huolimatta A oli hyväksynyt koneen vaihdossa, vaikka oli tiennyt sen olleen rahoitusyhtiön omaisuutta, ja luottaen asiakkaan sanaan jättänyt tarkistamatta koneen omistajuuden siirtymisen rahoitusyhtiöltä asiakkaalle.

A oli lisäksi merkinnyt kauppakirjaan koneen valmistenumeron ja mallin väärin sekä jättänyt rekisterinumeron merkitsemättä. Tämä oli aiheuttanut sen, että vaihtokoneen omistajuutta ei ollut tavanomaisten käytäntöjen mukaisesti voitu B Oy:n myynnin tuessa varmistaa.

Vaikka näyttöä ei ollut esitetty siitä, että kysymys olisi ollut tahallisesta menettelystä tai nimenomaisesta pyrkimyksestä peittää vaihtokoneen omistajuus, menettely osoitti A:ssa joka tapauksessa ilmeistä huolimattomuutta. A:n menettely kokonaisuutena 6.3.2018 tehdyn kaupan osalta oli ollut omiaan horjuttamaan B Oy:n luottamusta A:han työntekijänä.

Vaikka syyte oli A:n osalta sittemmin hylätty, käräjäoikeus katsoi, että A oli tietoisena oikeustoimen puutteista tehnyt kauppaa tahon kanssa, jonka menettelyn oli kysymyksessä olevassa kaupassa katsottu täyttäneen törkeän kavalluksen tunnusmerkistön. A:n menettelyn huolimattomuutta korosti se, että kauppa oli ollut taloudellisesti varsin merkittävä, koska vaihtokoneen arvonlisäveroton hyvitysarvo oli ollut 60 000 euroa ja koko liiketoimen arvonlisäveroton arvo 281 000 euroa. Lisäksi B Oy oli joutunut hyvittämään rikoksen kohteena olleesta koneesta toiselle asiakkaalle 25 000 euroa, kun edelleen myyty kone oli haettu pois ja palautettu oikealle omistajalleen.

Käräjäoikeus katsoi, että A:n menettely kysymyksessä olevassa konekaupassa osoitti huomattavaa huolimattomuutta ja piittaamattomuutta B Oy:n eduista ja ohjeistuksesta. Ottaen huomioon erityisesti A:n pitkä kokemus, osaamistausta ja työtehtävien taloudellinen vastuullisuus A:n menettelyn kokonaisuus oli ollut omiaan heikentämään ja horjuttamaan B Oy:n luottamusta A:han työntekijänä.

Käräjäoikeus totesi johtopäätöksenään, että A:n menettely osoitti varsin vakavaa piittaamattomuutta työnantajan ohjeistuksesta ja käytännöistä, minkä vuoksi oli uskottavaa, että B Oy:n luottamus työntekijäänsä oli merkittävästi horjunut ottaen erityisesti huomioon A:n työtehtävien itsenäisyys ja taloudellinen vastuullisuus. Tämän perusteella työsuhteen jatkaminen oli ollut mahdotonta rikosasian lopputuloksesta riippumatta. Pelkän väitteen varaan oli jäänyt, että irtisanomisen todellinen syy olisi ollut B Oy:n pyrkimys päästä A:sta eroon tämän johtohenkilöihin kohdistaman arvostelun tai whistle blowing -ilmoitukseen osallistumisen perusteella. Asiassa oli ollut työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 1 momentin (127/2019) mukaiset asialliset ja painavat perusteet päättää A:n työsuhde irtisanomalla.

Irtisanomisen perusteena oli ollut niin vakava rikkomuskokonaisuus, että B Oy:ltä ei ollut voitu kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista. Asiassa ei näin ollen ollut ollut työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 5 momentin (55/2001) nojalla velvollisuutta antaa varoitusta tai selvittää mahdollisuutta sijoittaa A uudelleen ennen työsuhteen päättämistä.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Hanna Liippo.

Turun hovioikeuden tuomio 5.11.2024 nro 639

A valitti hovioikeuteen ja toisti kanteensa.

Hovioikeus katsoi, että pelkkä syytteeseen vetoaminen ei tässä tapauksessa ollut voinut riittää irtisanomisperusteeksi, kun olosuhteiden perusteella ei ollut ollut selvää, että A olisi syyllistynyt rikokseen. Syyte olikin sittemmin hylätty. B Oy:llä ei näin ollen ollut ollut perustetta A:n työsopimuksen päättämiseen syyteasian perusteella.

Hovioikeus arvioi rikossyytteessä tarkoitettua kauppaa myös siltä kannalta, oliko A menetellyt siinä työnantajan ohjeistuksen vastaisesti. Hovioikeus katsoi jääneen näyttämättä, että A:n menettely hyväksyä vaihtokoneeksi rahoitusleasingillä hankittu kone olisi ollut tapahtuma-aikaan yhtiön ohjeistuksen ja käytännön vastainen. Näytön perusteella A:n toimintatapa oli vastannut muiden piiripäälliköiden tapaa siltä osin kuin asiakkaan ilmoitukseen esimerkiksi vaihtokoneiden omistajuudesta oli luotettu ja tiedot kirjattu tämän mukaisesti kauppasopimuksiin. A:n ei ollut näytetty toimineen tahallaan virheellisesti ja yhtiössä yleisesti noudatetun käytännön vastaisesti.

A oli menetellyt huolimattomasti sopimukseen liittyvien seikkojen selvittämisessä ja kirjaamisessa, mutta kysymyksessä ei ollut sellainen vakava työsuhteen olennaisena pidettäviin velvollisuuksiin kohdistuva laiminlyönti tai rikkomus, jonka perusteella työnantaja voisi irtisanoa työntekijän varoitusta antamatta.

Hovioikeus katsoi, että B Oy:llä ei ollut ollut työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 1 momentissa (127/2019) edellytettyä asiallista ja painavaa perustetta A:n työsuhteen päättämiseen. Hovioikeus velvoitti B Oy:n maksamaan A:lle korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 15 kuukauden palkkaa vastaavan määrän.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kari Lahdenperä, Vilja Hahto ja Timo Paara.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

B Oy:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna kysymykseen, oliko B Oy:llä ollut työsopimuslain mukainen peruste A:n työsopimuksen irtisanomiseen.

B Oy vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.

A vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. A on työskennellyt B Oy:ssä piiripäällikkönä vastaten alueensa konemyynnistä ja -vuokrauksesta. A on 6.3.2018 myynyt C Oy:lle työkoneen ja ottanut C Oy:ltä vaihtokoneena vastaan Liebherr-merkkisen koneen. C Oy ei ole omistanut mainittua konetta, vaan se on ollut rahoitusyhtiön omaisuutta, mistä A on ollut tietoinen. A on luottanut C Oy:tä edustaneen henkilön sanaan siitä, että tämä huolehtii asian kuntoon ennen kauppaa, eikä ole ennen kauppaa tarkistanut koneen omistajuutta. Lisäksi A on merkinnyt kauppasopimukseen kyseisen koneen mallin ja valmistenumeron virheellisesti ja jättänyt sopimukseen kirjaamatta koneen rekisterinumeron. Hän on 25.1.2019 myynyt Liebherr-koneen eteenpäin toiselle yhtiölle. Kone on sittemmin haettu pois sen ostaneelta yhtiöltä ja palautettu oikealle omistajalle.

2. Asiassa on myöhemmin aloitettu esitutkinta. B Oy:n tultua tietoiseksi A:han kohdistuneesta rikosepäilystä A:n työntekovelvoite on päätetty 2.11.2020. Syyttäjä on nostanut 5.2.2021 syytteen C Oy:n toimitusjohtajaa vastaan törkeästä kavalluksesta ja tähän liittyen A:ta vastaan tuottamuksellisesta rahanpesusta. B Oy on 1.4.2021 pidetyssä kuulemistilaisuudessa irtisanonut A:n työsopimuksen päättymään 1.10.2021. Irtisanomisilmoituksessa irtisanomisperusteeksi on ilmoitettu muun ohella se, että A:ta vastaan tuottamuksellisesta rahanpesusta nostettu syyte teki työsuhteen jatkamisen mahdottomaksi ottaen huomioon A:n työn luonne sekä siihen kuuluvat tehtävät ja vastuut. Käräjäoikeus on 24.5.2021 antamallaan tuomiolla tuominnut C Oy:n toimitusjohtajan rangaistukseen törkeästä kavalluksesta, mutta hylännyt A:ta vastaan nostetun syytteen tuottamuksellisesta rahanpesusta. Tuomio on saanut A:n osalta lainvoiman 23.6.2021.

3. Tässä asiassa A on käräjäoikeudessa vaatinut, että B Oy velvoitetaan suorittamaan hänelle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Käräjäoikeus on tuomiossaan katsonut, että B Oy:llä oli ollut asiallinen ja painava peruste irtisanoa A:n työsopimus, ja hylännyt A:n vaatimuksen. A:n valitettua hovioikeuteen hovioikeus on katsonut, että irtisanominen oli ollut perusteeton. Hovioikeus on velvoittanut B Oy:n suorittamaan A:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä.

Kysymyksenasettelu

4. Korkeimmassa oikeudessa on B Oy:n valituksen perusteella kysymys siitä, onko B Oy:llä ollut lainmukainen peruste A:n työsopimuksen irtisanomiseen. Mikäli työsopimuksen irtisanomiseen lähtökohtaisesti katsotaan olleen tällainen peruste, kysymys on myös siitä, olisiko A:lle tullut ennen irtisanomista varoituksella antaa mahdollisuus korjata menettelynsä ja olisiko B Oy:n tullut selvittää, olisiko irtisanominen vältettävissä sijoittamalla A muuhun työhön.

Sovellettavat säännökset

5. Työsopimuksen irtisanomisperusteista säädetään työsopimuslain 7 luvussa. Luvun 1 § (55/2001) on aikaisemmin sisältänyt irtisanomisperusteita koskevan yleissäännöksen, jonka mukaan työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä. Pykälä on kumottu 1.1.2026 voimaan tulleella lailla 1390/2025. Työntekijän henkilöön liittyvistä irtisanomisperusteista säädetään luvun 2 §:ssä, jota on muutettu edellä mainitulla lailla. Lain voimaantulosäännöksen 2 momentin mukaan työntekijän irtisanomiseen yksinomaan sellaisen menettelyn takia, joka on tapahtunut ennen lain voimaantuloa, sovelletaan työsopimuslain 7 luvun 2 §:ää sellaisena kuin se oli muutoslain voimaan tullessa. Tässä asiassa sovelletaan siten työsopimuslain 7 luvun 2 §:n säännöksiä sellaisina kuin ne olivat voimassa 31.12.2025 saakka.

6. Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 1 momentin (127/2019) mukaan työntekijästä johtuvana tai hänen henkilöönsä liittyvänä asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voidaan pitää muun ohella työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on kokonaisarvioinnissa otettava huomioon työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden lukumäärä sekä työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan.

7. Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 3 momentin (55/2001) mukaan työntekijää, joka on laiminlyönyt työsuhteesta johtuvien velvollisuuksiensa täyttämisen tai rikkonut niitä, ei kuitenkaan saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä. Saman pykälän 4 momentin (55/2001) mukaan työnantajan on ennen irtisanomista selvitettävä, olisiko irtisanominen vältettävissä sijoittamalla työntekijä muuhun työhön. Pykälän 3 ja 4 momentissa säädettyä ei kuitenkaan pykälän 5 momentin (55/2001) mukaan tarvitse noudattaa, jos irtisanomisen perusteena on niin vakava työsuhteeseen liittyvä rikkomus, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista.

8. Työsopimuslain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä on 7 luvun 2 §:n 1 momentin osalta lausuttu, että työntekijästä johtuvana tai hänen henkilöönsä liittyvänä asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voidaan pitää muun ohella sellaista työsopimuksesta johtuvien velvoitteiden vakavaa laiminlyöntiä tai rikkomista, joka vaikuttaa niin vakavalla tavalla sopijapuolten keskinäiseen asemaan sopimussuhteessa, että sopimussuhteen jatkamiselle ei ole edellytyksiä. Työsopimuksen irtisanomiseen oikeuttavana perusteena voisi olla myös työntekijän muussa laissa kuin työsopimuslaissa säädettyjen velvoitteiden rikkominen tai laiminlyönti, jos sillä olisi vakava vaikutus työsuhteeseen. Jos työntekijä on työ- tai vapaa-aikana syyllistynyt sellaiseen rikokseen, jonka vuoksi hänen ja työnantajan välinen luottamussuhde horjuu vakavalla tavalla, työnantajalla olisi peruste irtisanoa työsopimus. Perusteen asiallisuuden ja painavuuden arvioinnissa merkitystä olisi muun muassa rikoksen laadulla, vakavuudella ja siitä tuomittavalla rangaistuksella sekä toisaalta työntekijän työtehtävien laadulla ja hänen asemallaan työnantajan organisaatiossa. Irtisanomisperusteen riittävyyttä olisi arvioitava kaikkien tapauksessa ilmenevien seikkojen kokonaisharkinnalla. (HE 157/2000 vp s. 97–98.)

Aikaisempi oikeuskäytäntö

9. Korkein oikeus ei ole aikaisemmin antanut ennakkopäätöstä työsopimuksen irtisanomisperusteen arvioimisesta tilanteessa, jossa irtisanomisen perusteeksi on esitetty työntekijään kohdistunut rikosepäily tai -syyte, mutta syyte on sittemmin lainvoimaisesti hylätty. Tällaista tilannetta oikeudellisesti arvioitaessa voidaan kuitenkin antaa merkitystä seuraaville Korkeimman oikeuden ratkaisuille, joissa on arvioitu työntekijän rikollista tai epärehellistä menettelyä työsopimuksen päättämisperusteena.

10. Ratkaisu KKO 2012:89 on koskenut tapausta, jossa lennolla matkustamohenkilökunnan esimiehenä toiminut purseri oli lentoyhtiön työohjeiden vastaisesti ottanut koneesta mukaansa matkustajatarjoiluun tarkoitettuja alkoholijuomia sekä laiminlyönyt tehdä Tullihallituksen määräysten ja yhtiön ohjeiden mukaisen tullausilmoituksen mukanaan tuomistaan savukkeista. Korkeimmassa oikeudessa oli ratkaistavana kysymys siitä, oliko työnantajalla ollut työsopimuslain 8 luvun 1 §:ssä tarkoitettu erittäin painava syy työsopimuksen purkamiseen vai oikeus työsopimuksen irtisanomiseen. Korkein oikeus katsoi työnantajalla olleen oikeus työsopimuksen irtisanomiseen mutta ei sen purkamiseen.

11. Mainitun ratkaisun perusteluissa Korkein oikeus on todennut (kohdat 10 ja 11), että työsopimuksen päättämisperusteiden arviointi edellyttää kokonaisharkintaa, jossa kiinnitetään huomiota muun muassa sopimusrikkomuksen vakavuuteen ja vaikutuksiin, työn luonteeseen ja sen mahdollisiin erityispiirteisiin sekä työntekijän ja työnantajan asemaan. Myös työntekijän epärehellisyys ja siitä johtuva luottamuspula ovat syitä, joiden merkitystä työsopimuksen päättämisen perusteena on arvioitava kokonaisharkintaa käyttäen. Kokonaisharkinnassa teon laatua ja vakavuutta arvioitaessa on merkitystä muun muassa työntekijän asemalla ja tehtävillä työnantajan organisaatiossa. Myös työnantajan antamat ohjeet ja varoitukset vaikuttavat sen arviointiin, onko rikkomusta pidettävä työnantajan kannalta olennaisena.

12. Ratkaisussa KKO 2016:62 on ollut kysymys työsopimuksen päättämisperusteiden arvioinnista tilanteessa, jossa myyjänä työskennellyt työntekijä oli kirjannut hävikkituotteiksi kaksi hedelmää mutta ei ollut jättänyt tuotteita työnantajan toimintaohjeiden mukaisesti hävitettäviksi. Hedelmät oli poistumistarkastuksessa löydetty työntekijän hallusta, ja työnantaja oli purkanut työsopimuksen epärehellisyyden ja toimintaohjeiden vastaisen toiminnan vuoksi. Korkein oikeus katsoi työntekijän rikkoneen työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavia velvoitteita. Rikkomusta ei kuitenkaan pidetty kokonaisuutena arvostellen niin vakavana, että työnantajalla olisi ollut oikeus purkaa työsopimus tai irtisanoa se ilman varoitusta.

13. Ratkaisun KKO 2020:74 kohteena ollessa tapauksessa kaupungin palveluksessa ollut taloussihteeri oli tuomittu ehdolliseen vankeusrangaistukseen vapaa-aikanaan tekemästään törkeästä kavalluksesta, johon hän oli syyllistynyt luottamusasemassa eräässä ammattiyhdistyksessä. Korkeimmassa oikeudessa oli riidatonta, että työnantajalla oli lähtökohtaisesti ollut työsopimuslaissa tarkoitettu peruste taloussihteerin työsopimuksen irtisanomiseen, ja ratkaistavana oli kysymys siitä, oliko työnantajalla ollut velvollisuus selvittää mahdollisuuksia sijoittaa taloussihteeri muuhun työhön. Korkein oikeus katsoi, että taloussihteerin syyksi luettu menettely muodosti niin vakavan työsuhteeseen liittyvän rikkomuksen, että työnantajalta ei voitu kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista.

14. Korkein oikeus on viimeksi mainitussa ratkaisussa todennut arvioinnin yleisinä lähtökohtina (kohta 13), että irtisanomisperusteen ja sopimussuhteen jatkamisen kohtuullisuuden arviointi perustuu kokonaisharkintaan. Harkinnassa on kiinnitettävä erityistä huomiota työntekijän ja työnantajan olosuhteisiin, luottamussuhteen vahingoittumisen syyhyn, työntekijän työtehtävien laatuun ja hänen asemaansa työnantajan organisaatiossa. Kun työntekijän ja työnantajan välisen luottamussuhteen vahingoittumisen syy on ollut työntekijän rikollinen menettely, arvioinnissa on annettava merkitystä myös esimerkiksi rikoksen vakavuudelle, laadulle ja toteuttamistavalle.

Arvioinnin lähtökohdat

15. Korkein oikeus toteaa, että arvioitaessa irtisanomisperusteena työntekijän menettelyä, johon kohdistuu rikosepäily, olennaista ei ole työntekijän menettelyn rikosoikeudellinen arviointi vaan työsopimusoikeudellinen arviointi siitä, täyttyvätkö tilanteessa työsopimuslaissa säädetyt työsopimuksen irtisanomisen perusteet. Tämä arviointi on kokonaisharkintaa, jossa on kiinnitettävä huomiota muun ohella työntekijän työtehtävien laatuun ja hänen asemaansa työnantajan organisaatiossa sekä työntekijän velvollisuuksien vastaisen menettelyn laatuun, vakavuuteen ja toteuttamistapaan.

16. Koska työsopimuksen irtisanomisen edellytykset arvioidaan edellä lausutuin tavoin työsopimusoikeudellisesta lähtökohdasta, rikosprosessissa noudatettava syyttömyysolettama ei estä työnantajaa reagoimasta työsopimusoikeudellisin keinoin työntekijän menettelyyn rikosprosessin ollessa vireillä. Työnantajalla ei toisin sanoen ole velvollisuutta odottaa, että rikosasia päättyy lainvoimaiseen ratkaisuun, ennen kuin hän irtisanoo työsopimuksen työntekijän menettelyn perusteella.

17. Edellä todetusta seuraa myös, että yksinomaan se seikka, että työntekijään kohdistettu syyte on sittemmin lainvoimaisesti hylätty, ei sellaisenaan osoita, että työntekijän rikolliseksi epäillyn menettelyn perusteella tapahtunut irtisanominen olisi ollut perusteeton. Irtisanomiseen on voinut syytteen hylkäämisestä huolimatta olla työsopimuslain mukaiset edellytykset erityisesti tilanteessa, jossa työntekijän on sinänsä näytetty menetelleen velvollisuuksiensa vastaisesti mutta samaa menettelyä koskeva syyte on rikosoikeudellisen arvioinnin perusteella hylätty. Selvää on, että työnantajan on irtisanomisperusteen olemassaoloa koskevassa riita-asiassa kyettävä näyttämään toteen irtisanomisperusteeksi ilmoittamansa työntekijän velvollisuuksien vastainen menettely.

Arviointi tässä asiassa

18. B Oy on Korkeimmassa oikeudessa vedonnut irtisanomisperusteena A:ta vastaan nostettuun syytteeseen sekä syytteen perusteena olleeseen A:n menettelyyn ja sen aiheuttamaan luottamuspulaan.

19. A on vastannut alueellaan piiripäällikkönä koneiden myynnistä ja vuokrauksesta. Hän on riidattomasti työskennellyt varsin itsenäisesti. A:n työtehtäviin on kuulunut muun ohella asiakkaiden tarpeiden ja rahoitusvaihtoehtojen kartoittaminen, kaupassa mahdollisesti vaihdossa vastaanotettavan koneen hyvitysarvon ja varastoarvon määrittäminen, katelaskelmien ja sopimusasiakirjojen laatiminen sekä varastossa olleiden koneiden mahdollisimman tuottavasta realisoinnista huolehtiminen. A:n työtehtävien huomattavaa taloudellista merkitystä osoittaa esimerkiksi irtisanomisen perusteena olleen 6.3.2018 tehdyn konekaupan kokonaisarvo 281 000 euroa. Konekauppojen taloudellinen arvo on ollut myös A:lle itselleen merkityksellinen, sillä hänen palkkansa on suurelta osin perustunut konekaupoista saatavaan provisioon. Korkein oikeus katsoo, että kysymys on vastuullisesta tehtävästä, joka on edellyttänyt yhtäältä korostunutta huolellisuutta ja toisaalta vaatinut tavanomaista suurempaa luottamusta työnantajan ja työntekijän välillä.

20. A:n on epäilty syyllistyneen 6.3.2018 tekemänsä konekaupan yhteydessä tuottamukselliseen rahanpesuun, ja tätä koskeva syyte on nostettu ennen työsopimuksen irtisanomista. Tuottamuksellisesta rahanpesusta voidaan tuomita enimmillään kahden vuoden vankeusrangaistus, joten kysymys on lähtökohtaisesti vakavasta teosta. Epäilty rikos on liittynyt A:n keskeisten työtehtävien hoitoon B Oy:n toiminnassa, ja A:n menettelystä on selvitetty aiheutuneen B Oy:lle 25 000 euron vahinko, kun B Oy on joutunut maksamaan koneesta hyvityksen yhtiölle, jolle A oli koneen myynyt. Korkein oikeus toteaa, että A:ta koskeneesta rikosepäilystä, joka on johtanut syytteen nostamiseen, on voinut saada sellaisen kuvan, että B Oy:n toiminnassa voi harjoittaa rahanpesua tai joka tapauksessa taloudellisesti huomattavan arvokkaissa konekaupoissa jättää varmistumatta liiketoimen kohteena olevien koneiden omistussuhteista ja kirjata keskeiset koneen yksilöintitiedot virheellisesti ja puutteellisesti. Menettely on selvästi ollut omiaan aiheuttamaan B Oy:lle mainehaittaa. A:n menettely on ollut hänen työsopimussuhteeseensa liittyvien velvollisuuksien vastainen ja yhtiön näkökulmasta moitittava ja haitallinen, eikä irtisanomisperusteen olemassaoloa arvioitaessa ole olennaista merkitystä sillä, mihin lopputulokseen menettelyn rikosoikeudellinen arviointi on johtanut.

21. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan B Oy:n piiripäälliköiden keskuudessa ei ole ollut epätavanomaista hyväksyä vaihtokoneeksi rahoitusleasingillä hankittu kone. Asiassa on kuitenkin selvitetty, että noudatetun käytännön mukaisesti A:n olisi tullut tarkistaa koneen omistajuuden siirtyminen rahoitusyhtiöltä asiakkaalle ennen kaupantekoa. Pitkäaikaisen asiakkaan sanaan luottaminen tai käytäntö ei ole vapauttanut A:ta velvollisuudesta varmistua vaihtokoneen omistajuudesta. A:n kauppakirjaan kirjaamat virheelliset ja puutteelliset tiedot vaihtokoneesta ovat yksittäin tarkasteltuna vähäisiä virheitä, mutta ne ovat mahdollistaneet sen, ettei koneen omistukseen liittyvää ongelmaa ole B Oy:n myynnin tuessa voitu huomata. Näin ollen A:n menettelyä ei voida pitää pelkästään vähäisenä huolimattomuutena.

22. A on ennen irtisanomistaan työskennellyt B Oy:n palveluksessa noin 13 vuoden ajan, ja asiassa on riidatonta, että hän on ollut tuloksekas myyjä. Lisäksi hän on ennen irtisanomiseen johtaneita tapahtumia suorittanut työtehtävänsä moitteetta.

23. Kun otetaan erityisesti huomioon A:n vastuullinen asema sekä hänen menettelynsä moitittavuus, Korkein oikeus katsoo menettelyn perustellusti horjuttaneen A:n ja B Oy:n välistä luottamussuhdetta. Syytteen hylkääminen lainvoimaiseksi jääneellä tuomiolla ei ole vähentänyt menettelyn moitittavuutta työsuhteeseen olennaisesti vaikuttaneiden velvoitteiden vakavana rikkomisena. Kun A:n menettely ja sen huolimattomuus on ollut B Oy:n tiedossa jo ennen rikosprosessin lainvoimaista ratkaisua, B Oy:llä ei ole ollut velvollisuutta odottaa rikosasian ratkaisemista lainvoimaisella tuomiolla. Syytteen hylkääminen ei ole myöskään edellyttänyt irtisanomisen peruuttamista.

24. Korkein oikeus katsoo edellä kuvattuja seikkoja kokonaisuutena arvioituaan, että B Oy:llä on ollut asiallinen ja painava syy A:n työsopimuksen irtisanomiseen. Asiassa ei ole selvitetty, että irtisanomisen taustalla olisi todellisuudessa ollut muita, epäasiallisia perusteita, kuten osallistuminen B Oy:n emoyhtiölle tehtyyn ilmoitukseen yhtiön johtamisesta, tai että A:ta olisi irtisanomisen yhteydessä kohdeltu epätasapuolisesti muihin työntekijöihin verrattuna.

25. Korkein oikeus katsoo edellä todetun perusteella ja ottaen erityisesti huomioon A:n työtehtävien itsenäisyyden ja niihin liittyvän vastuun taloudellisesti merkittävistä liiketoimista, että A:n menettelyä on pidettävä niin vakavana työsuhteeseen liittyvänä rikkomuksena, että B Oy:ltä työnantajana ei ole voitu kohtuudella edellyttää työsuhteen jatkamista. Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 5 momentin (55/2001) nojalla B Oy:n ei siten ole tarvinnut ennen irtisanomista varoituksella antaa A:lle mahdollisuutta korjata menettelynsä eikä selvittää, olisiko irtisanominen vältettävissä sijoittamalla A muuhun työhön.

26. B Oy:llä on näin ollen ollut lainmukainen peruste A:n työsopimuksen irtisanomiseen. A:n vaatimus työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä maksettavasta korvauksesta on siten hylättävä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. B Oy vapautetaan velvollisuudesta suorittaa A:lle korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä.

Asia jätetään käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ari Kantor, Tuomo Antila, Jussi Tapani, Alice Guimaraes-Purokoski ja Pasi Pölönen. Esittelijä Elina Elo.