KKO:2026:64

A oli ryhtynyt koiriensa avulla jäljittämään karhua riistan ruokintapaikalta saatuaan ensin riistakamerasta kuvan karhusta mainitulla ruokintapaikalla.

Korkein oikeus katsoi, että karhun metsästyksessä oli käytetty pyyntimenetelmänä kiellettyä ihmisen perustamaa ravintoon perustunutta karhun houkutinta. A oli syyllistynyt törkeään metsästysrikokseen.

RL 48 a luku 1 §

RL 48 a luku 1 a §

MetsästysL 33 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Kymenlaakson käräjäoikeuden tuomio 9.2.2024 nro 24/106187

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli tahallaan metsästänyt karhua käyttämällä ravintohoukutinta. A oli havainnut karhun riistakamerassa riistan ruokintapaikalla. Hän oli lähtenyt jäljittämään karhua ruokintapaikalta koiriensa kanssa ja tehnyt ilmoituksen karhusta karhujahdista vastaavalle metsästyksen johtajalle, jotta muut voivat liittyä karhujahtiin. A oli neuvonut toisen koiran ohjaajan karhun jäljille. Karhu oli sitten kaadettu.

Käräjäoikeus katsoi, että karhun metsästyksessä oli käytetty ihmisen perustamaa karhun houkutinta. A:n menettelyn seurauksena oli tapettu karhu ja tekoa oli myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

Käräjäoikeus luki A:n syyksi törkeän metsästysrikoksen ja tuomitsi hänet tästä 8 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Lisäksi A määrättiin 2.2.2029 päättyvään metsästyskieltoon.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Jaana Kumpumäki.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 30.10.2024 nro 24/137861

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus totesi asiassa olevan riidatonta, ettei ruokintapaikkaa ollut perustettu karhun houkuttelemiseksi vaan osana pienpetohanketta. Metsästyslain esityölausumiin viitaten hovioikeus katsoi, että lain tarkoituksena oli kieltää ravintohoukuttimien käyttö kattavasti karhun metsästyksessä. Tunnusmerkistön täyttyminen kuitenkin edellytti, että houkuttimen nimenomaisena tarkoituksena oli karhun houkuttelu. Koska ruokintapaikkaa ei ollut perustettu karhun houkuttelun tarkoituksessa, hovioikeus katsoi, ettei menettely täyttänyt törkeän metsästysrikoksen tunnusmerkistöä, vaikka karhun jäljittäminen oli aloitettu ruokintapaikalta. Näin ollen hovioikeus hylkäsi syytteen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lasse Tamminen, Tiina Pirinen ja Marleena Tuikkala. Esittelijä Betelhem Haka.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa.

Syyttäjä vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja A tuomitaan käräjäoikeudessa syyksi luetun menettelyn mukaisesti rangaistukseen törkeästä metsästysrikoksesta ja määrätään metsästyskieltoon.

A vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A on osallistunut metsästyslain nojalla myönnetyllä poikkeusluvalla tapahtuneeseen karhun metsästykseen. A on havainnut karhun riistan ruokintapaikalla olleesta riistakamerasta saamastaan kuvasta. Hän on tehnyt ilmoituksen karhusta muille seurueeseen kuuluneille metsästäjille jahdin aloittamiseksi. A on lähtenyt jäljittämään karhua koiriensa avulla ruokintapaikalta. Metsästys on päättynyt siihen, että toinen seurueeseen kuulunut metsästäjä on ampunut karhun.

2. Käräjäoikeus on katsonut, että metsästyksessä oli käytetty metsästyslain 33 §:n 2 momentin 3 kohdassa kiellettyä karhun houkutinta ja että A oli syyllistynyt törkeään metsästysrikokseen. Hovioikeus on hylännyt syytteen katsottuaan metsästysrikoksen tunnusmerkistön edellyttävän, että haaskan tai houkuttimen nimenomaisena tarkoituksena on karhun houkuttelu sen avulla. Tässä tapauksessa oli riidatonta, että ruokintapaikkaa ei ollut perustettu karhun houkuttelemiseksi. A:n menettely ei siten täyttänyt törkeän metsästysrikoksen tunnusmerkistöä.

3. Korkeimman oikeuden ratkaistavana on, onko A syyllistynyt törkeään metsästysrikokseen. Erityisesti kysymys on siitä, onko karhun metsästyksessä käytetty kiellettynä pyyntimenetelmänä ihmisen perustamaa ravintoon tai hajuun perustuvaa karhun houkutinta.

Sovellettavat säännökset ja esityölausumat

4. Rikoslain 48 a luvun 1 §:n 1 kohdan mukaan metsästysrikoksesta tuomitaan muun ohella se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta oikeudettomasti metsästää käyttäen metsästyslaissa kiellettyä pyyntivälinettä tai pyyntimenetelmää. Luvun 1 a §:n 5 kohdan mukaan rikoksentekijä on tuomittava törkeästä metsästysrikoksesta muun muassa silloin, jos metsästysrikoksessa tapetaan karhu ja teko on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

5. Karhu (ursus arctos) on Euroopan unionin luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun neuvoston direktiivin (92/43/ETY, luontodirektiivi) liitteessä IV mainittu yhteisön tärkeänä pitämä eläinlaji, joka edellyttää tiukkaa suojelua. Luontodirektiivin sääntely on saatettu osaksi metsästyslakia. (HE 312/2014 vp s. 2.) Karhu on metsästyslain 37 §:n 3 momentin nojalla aina rauhoitettu, mutta Suomen riistakeskus voi lain 41 ja 41 a §:n perusteella myöntää luvan poiketa sen rauhoituksesta.

6. Kiellettyjä pyyntimenetelmiä koskevan metsästyslain 33 §:n 2 momentin 3 kohdan a alakohdan mukaan karhun metsästyksessä ei saa käyttää haaskaa eikä ihmisen perustamaa ravintoon tai hajuun perustuvaa karhun houkutinta.

7. Metsästyslain 33 §:n muuttamiseen johtaneiden esitöiden mukaan hovioikeuskäytännössä oli katsottu rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen nojautuen, että metsästysasetuksessa olleen ravintoon liittyvän houkuttimen käyttöä koskevan kiellon rikkominen täytti vain metsästysrikkomuksen tunnusmerkistön, mikä ei ollut lainsäätäjän alun perin tarkoittama tulkinta. Metsästyslain pyyntivälineitä ja pyyntimenetelmiä koskevaa sääntelyä oli siksi tarkoitus muuttaa niin, että karhun metsästys millä tahansa ihmisen luomalla ravintohoukuttimella voitaisiin tulkita metsästysrikokseksi. Metsästyslain 33 §:n 2 momenttiin siirrettiin karhun metsästystä koskevat rajoitukset metsästysasetuksesta, jonka sanamuoto kuitenkin muotoiltiin uudelleen. (HE 312/2014 vp s. 1–3.)

8. Poikkeusluvalla sallittu karhunmetsästys tapahtuu pääasiassa seuruemetsästyksenä pysäyttäviä koiria käyttämällä. Esitöiden mukaan karhun metsästyksessä on kiellettyä käyttää haaskaa tai mitä tahansa ihmisen perustamaa houkutinta, joka perustuu hajuun tai karhun ravintoon, jos tarkoituksena on karhun houkuttelu sen avulla. Tällaisina pidettiin muun muassa eräitä viljelykasveja ja haaskoja. Laajaa tulkintaa pidettiin välttämättömänä, sillä karhun ravinnoksi kelpaavat laajasti eläimet, kasvit ja tuotteet joko jalostamattomina tai jalostettuina. Lisäksi karhun metsästyksessä ei saa käyttää erilaisia luonnollisia ja keinotekoisia hajuja. Toisaalta tulkinnasta katsottiin perustelluksi rajata pois se, että haaskan tai houkuttimen käyttäminen ei ole tarkoituksellista. (HE 312/2014 vp s. 2.)

9. Esitöissä on edelleen todettu, että luonnon itsensä luoma ravinnonlähde ei kuitenkaan ole kielletty, koska karhut tankkaavat runsaasti ravintoa talvehtimista varten ja ne ovat kaiken aikaa jonkin ravintolähteen läheisyydessä tai kulkemassa sellaista etsien. Tämän vuoksi on tärkeää, että ainoastaan metsästäjän tarkoituksella hyödyntämät haaskat sekä ihmisen tarkoituksella perustamat houkuttimet ovat kiellettyjä. Lain muutoksen arvioitiin selkeyttävän metsästysrikoksen tulkintaa ja ankaroittavan kiellon rikkomisesta seuraavaa rangaistusta. (HE 312/2014 vp s. 3.)

10. Myös maa- ja metsätalousvaliokunta katsoi lakiehdotuksesta antamassaan mietinnössä, että haaskojen tai ihmisen perustamien ravintoon tai hajuun perustuvien ravintohoukuttimien käyttö karhun metsästyksessä tulee kieltää kattavasti. Tarkoituksena ei ollut kieltää esimerkiksi supikoirien haaskametsästystä, mutta haaskan tai ihmisen perustaman ravintohoukuttimen hyväksikäyttö karhun metsästyksessä on edelleen kiellettyä. Metsästysrikokseen syyllistyminen edellyttää, että teko on tehty tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta. Tämä merkitsee, että metsästysrikokseen ei syyllisty, jos metsästäjä ei olisi tietoinen haaskasta tai ihmisen perustamaan ravintoon taikka hajuun perustuvasta houkuttimesta eikä hänen syykseen voitaisi lukea törkeää huolimattomuutta tarkoittavaa huolellisuusvelvoitteen rikkomista. Siten esimerkiksi tilanteessa, jossa karhu ammutaan luontaisesti kuolleen tai suurpedon tappaman eläimen muodostaman haaskan lähettyviltä, eikä metsästäjä ole hyödyntänyt haaskaa metsästyksessä tunnusmerkistön edellyttämällä tavalla, metsästäjä ei syyllistyisi metsästysrikokseen. Vaikka luontaisilta haaskoilta pyynti ei ole niin tehokasta kuin tehdyiltä haaskoilta pyynti, se kuitenkin tehostaa pyyntiä. Luontaisten haaskojen käytön salliminen voisi myös synnyttää kannusteen myötävaikuttaa ”luontaisten haaskojen” syntymiseen, ja toimintaa voitaisiin tehdä laittomasti niin, etteivät valvontaviranomaiset pystyisi osoittamaan sitä. (MmVM 33/2014 vp s. 3.)

Korkeimman oikeuden tulkinta ”karhun houkuttimen” kielletystä käyttämisestä

11. Edellä kohdassa 5 todetulla tavalla karhu on rauhoitettu ja tiukasti suojeltu laji, jolloin sen metsästyksessä kiellettyjä pyyntimenetelmiä koskevaa sääntelyä on perusteltua tulkita ottaen huomioon tämä lähtökohta. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate kuitenkin edellyttää, että rangaistussäännösten tulkinnan lähtökohtana on lakitekstin yleiskielinen tai juridistekninen merkitys, eikä lain kirjaimen ulkopuolelle menevä analogiapäätelmään turvautuva laajentava tai täydentävä tulkinta ole sallittu. Korkein oikeus on useissa ratkaisuissaan katsonut käsitteiden tulkinnan olevan välttämätöntä ja oikeutettua yksittäisiä rikostunnusmerkistöjä sovellettaessa edellyttäen, että tulos on sopusoinnussa tunnusmerkistöstä ilmenevän, rangaistusuhalla tavoitellun suojan tarkoituksen kanssa ja että lopputulos on kohtuudella tekijän ennakoitavissa (ks. esim. KKO 2025:10, kohta 7 ja siinä viitattu käytäntö).

12. Korkein oikeus toteaa, ettei käsitteellä ”karhun houkutin” ole tiettyä juridisteknistä merkitystä. Yleiskielisesti tulkittuna epäselvyyttä ei lähtökohtaisesti liity siihen, mitä metsästyslain 33 §:n 2 momentin 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetaan ihmisen perustamalla ravintoon tai hajuun perustuvalla houkuttimella. Sen sijaan säännöksen määritelmäosa ”karhun houkutin” on mahdollista ymmärtää sekä siten, että mainittu houkutin on jo alun perin tarkoitettu karhun houkutteluun, että siten, että se tosiasiassa houkuttelee karhua, vaikkei sillä olisikaan sellaista nimenomaista tai alkuperäistä tarkoitusta.

13. Metsästyslain esityölausumien eräiden luonnehdintojen on mahdollista ymmärtää tukevan sitä käsitystä, että metsästyslaissa karhun houkuttimella tarkoitetaan nimenomaan karhun houkuttelemiseksi alun perin perustettua houkutinta.

14. Metsästyslain 33 §:n 2 momentin 3 kohdan a alakohtaa säädettäessä tarkoituksena on kuitenkin ollut kieltää karhun metsästyksessä kattavasti aiempaa oikeustilaa vastaten karhun kaikenlainen ravinnolla houkuttelu. Tarkoituksena on ollut estää tiukasti suojellun karhun metsästyksen tekeminen liian tehokkaaksi rajoittamalla sallittuja pyyntimenetelmiä. Haaskan käyttäminen on kielletty karhun metsästyksessä riippumatta tällaisen ravintohoukuttimen syntytavasta tai aiotusta muusta käyttötarkoituksesta. Esitöissä on myös korostettu teon rangaistavuuden kannalta sen merkitystä, onko metsästäjä tietoinen karhua houkuttelevasta asiasta, ja tämän tiedon hyödyntämistä metsästyksessä (kohta 10 edellä). Merkille on myös pantava, että puheena oleva metsästyslain ruotsinkielinen säännös puhuu vain houkuttimesta (”lockbete”), ei karhun houkuttimesta. Nämä seikat puoltavat siten vahvasti tulkintaa, jonka mukaan ”karhun houkuttimen” määritelmän täyttymisen kannalta ratkaisevaa merkitystä ei ole sillä, minkä eläimen houkutteluun ihmisen perustaman ravintoon tai hajuun perustuvan houkuttimen alkuperäinen käyttötarkoitus on liittynyt. Olennaista sitä vastoin on, että metsästämään ryhtyvä tietoisesti käyttää hyväkseen sanotunlaista houkutinta esimerkiksi siten, että karhun jäljittäminen aloitetaan tällaiselta houkuttimelta.

15. Korkein oikeus katsoo, että edellä kohdan 14 mukainen tulkinta kielletystä pyyntimenetelmästä karhun metsästyksessä eli ”karhun houkuttimesta” on kohdan 13 mukaista vaihtoehtoista tulkintaa paremmin sopusoinnussa tunnusmerkistöstä ilmenevän suojan tarkoituksen eli karhun suojelun kanssa. Lisäksi se on ”karhun houkuttimen” yleiskielen merkityksen mukainen ja kohtuudella metsästämään ryhtyvän ennakoitavissa. Näin ollen mainittu tulkinta on perusteltua ottaa asian arvioinnin lähtökohdaksi.

Tämän asian arviointi

16. Korkein oikeus toteaa, että syytteessä mainittu pienpetojen ruokintapaikka on ollut ihmisen perustama ravintoon tai hajuun perustuva houkutin, jonka tarkoitus on alkuaankin ollut houkutella eläimiä.

17. Metsästyslain 2 §:n mukaista metsästystä on muun muassa pyyntitarkoituksessa tapahtuva riistaeläimen jäljittäminen. A on lähtenyt jäljittämään metsästyslain 5 §:ssä tarkoitettua riistaeläintä eli karhua koiriensa kanssa riistan ruokintapaikalta ilmoitettuaan karhuhavainnoista tätä ennen muille seurueen metsästäjille. A on siten tällä menettelyllään laissa tarkoitetuin tavoin metsästänyt karhua.

18. A on hyödyntänyt ruokintapaikan karhua tosiasiassa houkuttelevaa vaikutusta karhun metsästyksessä, kun hän on ilmoittanut ruokintapaikalla olleesta riistakamerasta saamistaan karhun kuvista metsästyksenjohtajalle muiden liittymiseksi jahtiin sekä lähtemällä karhun jäljitykseen ruokintapaikalta. A on näin menettelemällä käyttänyt tahallisesti riistan ruokintapaikkaa karhun houkuttimena sen metsästyksessä tavalla, jota on pidettävä metsästyslain 33 §:n 2 momentin 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla kiellettynä.

19. A on siten rikoslain 48 a luvun 1 §:n 1 kohdan vastaisesti tahallaan metsästänyt käyttäen metsästyslaissa kiellettyä pyyntimenetelmää. Karhun tappaminen kiellettyä pyyntimenetelmää käyttäen täyttää mainitun luvun 1 a §:n 5 kohdan mukaisen metsästysrikoksen ankaroittamisperusteen.

20. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2013:57 (kohta 6) todetuin tavoin kokonaisarvostelusäännöksen sanamuodosta ilmenee, että pelkästään törkeän tekomuodon jonkin ankaroittamisperusteen täyttyminen ei riitä rikoksen katsomiseen kokonaisuutena arvostellen törkeäksi. Joissain tapauksissa rikoksen ankaroittamisperusteen ilmenemistapa saattaa kuitenkin olla niin vahingollinen tai vaarallinen, että se jo sellaisenaan antaa aiheen arvioida rikoksen myös kokonaisuutena arvostellen törkeäksi.

21. Korkein oikeus toteaa, että kokonaistörkeyttä vastaan puhuu osittain se, että karhun metsästykseen on ollut poikkeuslupa.

22. Karhun metsästyksessä on kuitenkin käytetty kiellettyä pyyntimenetelmää. Vaikka A ei ole itse ampunut karhua, hän on jo karhua jäljittäessään ryhtynyt metsästyslaissa tarkoitetulla tavalla metsästämään ja hänen toimintansa on ollut metsästyksen alullepanijana ja kielletyn pyyntimenetelmän hyödyntäjänä keskeinen. Ottaen lisäksi huomioon hänen menettelynsä moitittavuus, tekoa on pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

Syyksi lukeminen

23. A:n syyksi luetaan käräjäoikeuden hänen syykseen lukema törkeä metsästysrikos.

Seuraamusten määrääminen

24. Rikoslain 48 a luvun 1 a §:n mukaan rikoksentekijä on tuomittava törkeästä metsästysrikoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

25. Käräjäoikeus on tuominnut A:n törkeästä metsästysrikoksesta kahdeksan kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Syyttäjä ei ole hakenut hovioikeudelta muutosta käräjäoikeuden tuomitsemaan rangaistukseen. Kun rikos on tehty syyskuussa 2022, ei rikosasian käsittelyn kesto ole ollut A:n vetoamalla tavalla sillä tavoin pitkä, että rangaistusta olisi mainitulla perusteella aihetta alentaa. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että A on tuomittava käräjäoikeuden tuomitsemaan kahdeksan kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

26. Rikoslain 48 a luvun 6 §:n 1 momentin nojalla törkeästä metsästysrikoksesta tuomittava on samalla määrättävä metsästyskieltoon vähintään kolmeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Käräjäoikeus on määrännyt A:n metsästyskieltoon ajaksi, jonka kesto vastaa lähes viittä vuotta. Korkein oikeus katsoo, että asiassa ei ole aihetta määrätä tätä lyhyempää metsästyskieltoa. A on siten määrättävä metsästyskieltoon, jonka kokonaiskesto vastaa käräjäoikeuden määräämää metsästyskieltoa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan.

A:n syyksi luetaan rikoslain 48 a luvun 1 a §:n ja metsästyslain 33 §:n 2 momentin 3 kohdan a alakohdan nojalla törkeä metsästysrikos (tekoaika 3.9.2022). A tuomitaan törkeästä metsästysrikoksesta 8 kuukauden vankeusrangaistukseen. Vankeusrangaistus on ehdollinen.

Ehdollisen vankeuden koeaika on alkanut käräjäoikeuden tuomion antamisesta 9.2.2024. Koeaika on keskeytynyt hovioikeuden tuomion johdosta 30.10.2024, ja se alkaa uudelleen Korkeimman oikeuden tuomion antamisesta ja päättyy 27.6.2027.

Ehdollinen rangaistus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön, jos tuomittu koeaikana tekee rikoksen, josta hänet olisi tuomittava ehdottomaan vankeusrangaistukseen tai yhdistelmärangaistukseen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä.

A määrätään rikoslain 48 a luvun 6 §:n nojalla kestoltaan käräjäoikeuden määräämän mittaiseen metsästyskieltoon. A on ollut määrättynä metsästyskieltoon 9.2.2024–30.10.2024. Näin ollen Korkeimman oikeuden tuomion antamispäivästä uudelleen alkava metsästyskielto päättyy 20.12.2030. Metsästyskortti on luovutettava riistanhoitoyhdistykselle.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Timo Ojala, Alice Guimaraes-Purokoski, Pasi Pölönen ja Kaarlo Hakamies. Esittelijä Juhana Moilanen.