KKO:2026:61

A oli ollut vapautensa menettäneenä tapon yrityksestä epäiltynä ja sittemmin tuomittuna. Myöhemmin syyte tapon yrityksestä oli hylätty ja A oli tuomittu muista rikoksista vankeusrangaistukseen, josta vapaudenmenetysaika oli vähennetty. Valtiokonttori oli myöntänyt A:lle korvausta vapaudenmenetyksen aiheuttamasta kärsimyksestä tutkintavankeusajalta sillä perusteella, että vapaudenmenetys oli kestänyt kauemmin kuin ajan, jonka jälkeen hänet olisi päästetty tuomittua vankeusrangaistusta suorittaessaan ehdonalaiseen vapauteen.

Korvaukseen oikeuttavaa vapaudenmenetystä kyseisessä tilanteessa arvioitaessa ei voitu tämän lisäksi ottaa huomioon, että vankeusrangaistusta suorittava voidaan jo ennen ehdonalaista vapauttamista mahdollisesti sijoittaa valvottuun koevapauteen.

L syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta 1 §

Asian tausta ja käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

A oli ollut vapautensa menettäneenä 1.10.2020–3.6.2021 tapon yrityksestä epäiltynä ja sittemmin tuomittuna. Myöhemmin syyte tapon yrityksestä oli hylätty ja A oli tuomittu muista rikoksista yhden vuoden kahden kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen, josta sanottu vapaudenmenetysaika oli vähennetty.

Valtiokonttori oli A:n hakemuksesta myöntänyt tälle muun ohella korvausta vapaudenmenetyksestä aiheutuneesta kärsimyksestä sillä perusteella, että A oli ollut vapautensa menettäneenä 34 päivää kauemmin kuin ajan, jonka jälkeen hänet olisi päästetty tuomittua vankeusrangaistusta suorittamasta ehdonalaiseen vapauteen. Valtiokonttori oli hylännyt A:n vaatimuksen saada tämän lisäksi korvausta sillä perusteella, että hänet olisi vankeusrangaistusta suorittaessaan jo ennen ehdonalaista vapauttamista sijoitettu valvottuun koevapauteen.

Kanne ja vastaus Satakunnan käräjäoikeudessa

A vaati kanteessaan muun ohella, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänelle aiheettomasta vapaudenmenetyksestä aiheutuneesta kärsimyksestä 20 440 euroa korkoineen sillä perusteella, että hänet olisi vankeusvankina jo ennen ehdonalaista vapauttamista sijoitettu valvottuun koevapauteen, jonka edellytykset olisivat täyttyneet mutta jota koskevat säännökset eivät hänen ollessaan tutkintavankina olleet tulleet sovellettaviksi.

Valtio katsoi, ettei asiassa valvottua koevapautta koskevilta osin ollut kysymys tilanteesta, joka oikeuttaisi korvaukseen syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetun lain (jäljempänä syyttömästi vangitulle maksettavasta korvauksesta annettu laki) perusteella, ja vastusti vaatimusta.

Käräjäoikeuden tuomio 4.5.2023 nro 1009 9873

Käräjäoikeus katsoi, ettei A:lla ollut oikeutta vaatimaansa lisäkorvaukseen syyttömästi vangitulle maksettavasta korvauksesta annetun lain nojalla.

Käräjäoikeus katsoi, että mainitussa laissa ei ollut nimenomaista säännöstä, jonka nojalla A:lla voisi olla oikeus saada kysymyksessä olevaa korvausta, eikä tilanne rinnastunut niihin tapauksiin, joissa korvausta oli oikeuskäytännössä tuomittu kyseisen lain nojalla. Lisäksi käräjäoikeus totesi, että valvottua koevapautta koskevat säännökset eivät perustaneet vangille subjektiivista oikeutta päästä koevapauteen, vaan kysymys oli rikoslain 2 c luvun 8 §:n mukaisesta harkinnanvaraisesta asiasta, joka edellytti valvotusta koevapaudesta annetun lain 3 §:ssä säädettyjen edellytysten täyttymistä. Vaikka valvotusta koevapaudesta annetussa laissa säädetyt edellytykset täyttyisivät, viranomaiselle jäi vielä koevapauden tarkoituksenmukaisuuteen liittyvää harkintavaltaa. A:n edellytykset päästä valvottuun koevapauteen olisivat tulleet arvioitavaksi siinä vaiheessa, kun hän olisi saanut mahdollisen tuomion ja muuttunut vankeusvangiksi.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteen kysymyksessä olevalta osin.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Riikka Sandholm.

Vaasan hovioikeuden tuomio 28.5.2024 nro 203

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus totesi, että Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2002:86 perusteella vangitun vapauttamiseen liittyvä harkinnanvaraisuus ei sinänsä ollut este korvauksen myöntämiselle. Kyseisessä ratkaisussa vanki oli ollut jo suorittamassa rangaistustaan vankeusvankina, eikä ollut ollut tutkintavanki kuten A. Erona oli lisäksi se, että vaikka ehdonalaiseen vapauteen päästäminen oli ennen harkinnanvaraista, säännöksiin sisältyi kiinteät vapauttamisajankohdat, kun taas valvottuun koevapauteen sijoittamisen ajankohta oli aikaisinta mahdollista ajankohtaa lukuun ottamatta harkinnanvarainen. Hovioikeus katsoi, ettei tästä syystä voitu riittävällä tavalla varmistua siitä, oliko hylätyn syytteen käsittelystä aiheutunut A:lle vahinkoa enempää kuin oli asiassa myönnetty.

Hovioikeus ei kysymyksessä olevalta osin muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Hagar Nordström ja Eerika Hirvelä sekä asessori Pauli Kataja.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A toisti valituksessaan vaatimuksensa lisäkorvauksesta.

Valtio vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A on ollut kiinniotettuna, pidätettynä ja vangittuna 1.10.2020–3.6.2021 ensin tapon yrityksestä epäiltynä ja 5.1.2021 jälkeen siitä käräjäoikeudessa tuomittuna.

2. Hovioikeus on hylännyt syytteen tapon yrityksestä ja tuominnut A:n muista rikoksista yhden vuoden kahden kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen, josta edellä mainittu vapaudenmenetysaika on vähennetty.

3. Valtiokonttori on syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetun lain (jäljempänä syyttömästi vangitulle maksettavasta korvauksesta annettu laki) nojalla myöntänyt A:lle muun ohella korvausta edellä mainitusta vapaudenmenetyksestä aiheutuneesta kärsimyksestä sillä perusteella, että A on ollut tutkintavankeudessa vapautensa menettäneenä 34 päivää kauemmin kuin ajan, jonka jälkeen hänet olisi päästetty tuomittua vankeusrangaistusta suorittaessaan ehdonalaiseen vapauteen.

4. A on tämän lisäksi vaatinut korvausta vapaudenmenetyksen aiheuttamasta kärsimyksestä kuudelta kuukaudelta vedoten siihen, että ilman aiheetonta tutkintavankeutta hänet olisi tuomittua vankeusrangaistusta suorittaessaan jo kuusi kuukautta ennen ehdonalaista vapauttamista sijoitettu valvottuun koevapauteen.

5. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko syyttömästi vangitulle maksettavasta korvauksesta annetun lain mukaan korvaukseen oikeuttavaa vapaudenmenetystä edellä kuvatussa tilanteessa arvioitaessa otettava huomioon, että vankeusrangaistusta suorittava voidaan ennen ehdonalaista vapauttamista sijoittaa valvottuun koevapauteen.

Syyttömästi epäiltynä vapautensa menettäneelle aiheutuneen vahingon korvaamisesta

6. Syyttömästi vangitulle maksettavasta korvauksesta annetun lain 1 §:n 1 momentissa säädetään rikoksesta epäiltynä pidätetyn tai vangitun oikeudesta saada vapauden menetyksen johdosta valtiolta korvaus, jos esitutkinta lopetetaan nostamatta syytettä (1 kohta), syyte jätetään sikseen tai hylätään (2 kohta), hänen on todettu syyllistyneen rikokseen, mutta on ilmeistä, että tämän syyksilukemisen perusteella häntä ei olisi voitu pidättää tai vangita (3 kohta) tai pidättämiseen tai vangitsemiseen ei ole ollut laillisia edellytyksiä (4 kohta). Lain 4 §:n 1 momentin mukaan laissa tarkoitettuna korvauksena maksetaan hyvitys muun ohella kärsimyksestä.

7. Oikeutta lain 1 §:ssä tarkoitettuun korvaukseen ei lain 2 §:n mukaan ole, jos asianhaarat ovat sellaiset, että korvauksen maksamista ei olisi pidettävä kohtuullisena. Tästä on lain esitöissä (HE 187/1973 vp s. 32) mainittu esimerkkinä se tilanne, että koko tutkintavankeusaika on vähennetty tuomitusta vankeusrangaistuksesta.

8. Oikeuskäytännössä sitä, milloin kysymys on syyttömästi vangitulle maksettavasta korvauksesta annetun lain nojalla korvattavasta vapauden menettämisestä, on lain keskeinen tarkoitus huomioon ottaen tulkittu laajasti ja sanottua lakia sovellettu muissakin kuin siinä nimenomaisesti säädetyissä tilanteissa (ks. esim. KKO 2008:10, kohta 5 ja siinä mainitut ratkaisut). Harkittaessa syyttömästi vangitulle myönnettävän korvauksen edellytyksiä ehdonalaisen vapauden merkitystä on oikeuskäytännössä arvioitu niin, että vaikka aiheettomaksi osoittautunut vapaudenmenetys olisi muodollisesti vähennetty kokonaisuudessaan tuomitusta vankeusrangaistuksesta, korvattavaksi on katsottu vahinko siltä osin kuin aiheeton vapaudenmenetysaika on ylittänyt tuomitun vankeusrangaistuksen vankilassa suoritettavan osuuden (ks. KKO 2002:86 ja KKO 2010:4).

9. Ennakkopäätöksessä KKO 2002:86 on lisäksi katsottu, että vaikka ehdonalaiseen vapauteen päästäminen oli tuolloin voimassa olleen rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain 2 luvun 13 §:stä (506/1988) ja sen nojalla annetusta oikeusministeriön määräyksestä ilmenevällä tavalla harkinnanvaraista, ei korvauksen tuomitsemiselle ollut estettä, koska asiassa esitetyn perusteella voitiin pitää selvänä, että tuomittu olisi päässyt ehdonalaiseen vapauteen ehdonalaisen vapauttamisen edellytyksenä olleen määräosan suoritettuaan.

10. Korkein oikeus ei sen sijaan ole antanut ennakkopäätöstä siitä, miten mahdollisuus tulla sijoitetuksi valvottuun koevapauteen ennen ehdonalaista vapauttamista vaikuttaa sen arviointiin, mitä on pidettävä syyttömästi vangitulle maksettavasta korvauksesta annetun lain nojalla korvattavana aiheettomana vapaudenmenetyksenä.

Ehdonalaisesta vapaudesta ja valvotusta koevapaudesta

11. Rikoslain 2 c luvun 5 §:n 1 momentin mukaan ehdonalainen vapauttaminen tarkoittaa ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitun vangin päästämistä suorittamaan loppuosa rangaistuksesta vapaudessa. Pykälän 2 momentin pääsäännön mukaan määräaikaista vankeusrangaistusta suorittava päästetään ehdonalaiseen vapauteen, kun hän on suorittanut rangaistuksestaan kaksi kolmasosaa tai puolet.

12. Rikoslain 2 c luvun 8 §:n mukaan vanki voidaan sijoittaa vankilan ulkopuolelle teknisin välinein ja muulla tavoin valvottuun koevapauteen aikaisintaan kuusi kuukautta ennen ehdonalaista vapauttamista. Valvotun koevapauden käyttöön ottamiseen johtaneen hallituksen esityksen perusteluissa (HE 262/2004 vp s. 33) todetuin tavoin valvottua koevapautta koskevien säännösten eräänä tarkoituksena on ollut korvata aiemmin voimassa olleet ehdonalaisen vapauttamisen aikaistamista koskevat säännökset.

13. Valvotun koevapauden täytäntöönpanosta säädetään valvotusta koevapaudesta annetussa laissa. Valvotun koevapauden tarkoituksena on lain 2 §:n 1 momentin mukaan suunnitelmallisella ja asteittaisella vapauttamisella ylläpitää ja edistää vangin valmiuksia sijoittua yhteiskuntaan. Valvotun koevapauden sisältönä on pykälän 2 momentin mukaan koevapauteen sijoitetulle rangaistusajan suunnitelmassa määrätty velvollisuus pysyä asunnossaan, osallistua hänelle määrättyyn toimintaan ja noudattaa muita sanotussa laissa säädettyjä velvollisuuksia. Valvottu koevapaus voidaan panna täytäntöön muussakin sopivassa paikassa, johon koevapauteen sijoitettu hoidon, kuntoutuksen tai muun vastaavan syyn perusteella sijoitetaan.

14. Valvottuun koevapauteen sijoittamisen edellytyksistä säädetään rikoslain 2 c luvun 8 §:n ohella valvotusta koevapaudesta annetun lain 3 §:ssä. Vangin valvottuun koevapauteen sijoittaminen edellyttää vangin erilaisten suostumusten lisäksi muun muassa, että koevapaus edistää vankeuslain 4 luvun 6 §:n mukaisen rangaistusajan suunnitelman toteutumista, että vangin käyttäytymisestä rangaistusaikana sekä hänen henkilöstään ja rikollisuudestaan saatujen tietojen perusteella koevapauden ehtojen noudattamista voidaan pitää todennäköisenä ja että vangilla on käytössään koevapauden täytäntöönpanoon soveltuva asunto tai muu paikka. Valvotusta koevapaudesta annetussa laissa säädetään yksityiskohtaisesti muun muassa valvotun koevapauden edellytysten selvittämisestä ja valvotun koevapauden valmistelusta samoin kuin koevapauteen sijoitetun velvollisuuksista ja niiden noudattamisen valvonnasta.

Korkeimman oikeuden arviointi ja johtopäätös

15. Korkein oikeus toteaa, että valvottu koevapaus eroaa sisältönsä puolesta ehdonalaisesta vapaudesta. Valvotussa koevapaudessa rangaistustaan suorittavan vapautta voidaan luonnehtia selvästi rajoitetummaksi kuin ehdonalaiseen vapauteen päästetyn. Yksin tällaiset erot vapauden rajoittamisessa eivät kuitenkaan merkitse, etteikö mahdollisuutta tulla sijoitetuksi valvottuun koevapauteen voitaisi ottaa huomioon syyttömästi vangitulle maksettavasta korvauksesta annettua lakia sovellettaessa.

16. Toisaalta valvottuun koevapauteen sijoittamisen edellytykset eroavat merkittävästi ehdonalaisen vapauttamisen edellytyksistä. Kuten ratkaisusta KKO 2002:86 ilmenee, tuolloin lakiin sisältyneen ehdonalaisen vapauttamisen harkinnanvaraisuuden ei sinänsä ole katsottu estävän korvauksen tuomitsemista syyttömästi vangitulle maksettavasta korvauksesta annetun lain nojalla. Ehdonalaiseen vapauteen liittyvä harkinnanvaraisuus on kuitenkin jo kyseistä ennakkopäätöstä annettaessa ollut vakiintuneen soveltamiskäytännön vuoksi tosiasiassa sangen rajoitettua, ja nykyisin selkeänä pääsääntönä on ehdonalainen vapauttaminen lain mukaisten vankeusrangaistuksen määräosien tultua suoritetuksi. Valvottuun koevapauteen sijoittamiseen liittyvä harkinnanvara on sen sijaan huomattavan laaja. Harkinnanvaraisuus koskee sekä valvottuun koevapauteen sijoittamista ylipäätään että mahdollisen sijoittamisen ajankohtaa ja sisältöä.

17. Valvottuun koevapauteen sijoittamista koskevassa harkinnassa merkityksellistä on muun muassa, miten valvottu koevapaus edistää vankeuslain 4 luvun 6 §:n mukaisen vangille laadittavan rangaistusajan suunnitelman toteutumista. Tilanteessa, jossa syyttömästi rikoksesta epäillyn aiheettomaksi osoittautuneen vapaudenmenetyksen vähentäminen muusta rikoksesta tuomittavasta vankeusrangaistuksesta johtaa siihen, ettei viimeksi mainittua vankeusrangaistusta ryhdytä suorittamaan, vankeuslain mukainen rangaistusajan suunnitelma ei tule lainkaan laadittavaksi. Korkein oikeus katsoo, että tällöin ei ole mahdollista riittävän luotettavasti arvioida rikoksesta epäillyn edellytyksiä päästä valvottuun koevapauteen eikä siihen sijoittamisen ajankohtaa.

18. Johtopäätöksenään Korkein oikeus katsoo edellä koevapauden harkinnanvaraisuudesta lausuttuun nähden, että syyttömästi vangitulle maksettavasta korvauksesta annetun lain mukaan korvaukseen oikeuttavaa vapaudenmenetystä käsillä olevassa tilanteessa arvioitaessa ei voida ottaa huomioon sitä, että vankeusrangaistusta suorittava voidaan jo ennen ehdonalaista vapauttamista mahdollisesti sijoittaa valvottuun koevapauteen. Perusteettomaksi osoittautunut tutkintavankeusaika on siten tullut tässä tapauksessa riittävällä tavalla hyvitetyksi, kun se on vähennetty tuomitun vankeusrangaistuksen rikoslain 2 c luvun 5 §:n nojalla määräytyvästä vankilassa suoritettavasta osuudesta ja korvausta on suoritettu tutkintavankeuden tämän ajan ylittävältä osalta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Alice Guimaraes-Purokoski, Pekka Pulkkinen, Kaarlo Hakamies ja Heli Melander. Esittelijä Mirva Näsi.