KKO:2026:56

A oli ampunut pistoolilla laukauksen tarkoituksenaan osua B:hen, mutta laukaus oli osunut C:hen, joka oli kuollut. Käräjäoikeus ja hovioikeus tuomitsivat A:n rangaistukseen taposta.

Korkein oikeus katsoi, että A ei ollut aiheuttanut C:n kuolemaa tahallaan, ja hylkäsi syytteen taposta. A:n syyksi luettiin B:hen kohdistunut tapon yritys ja C:hen kohdistunut törkeä kuolemantuottamus.

RL 3 luku 6 §
RL 3 luku 7 §
RL 21 luku 1 §
RL 21 luku 9 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Päijät-Hämeen käräjäoikeuden tuomio 27.7.2023 nro 23/128928

Käräjäoikeus luki A:n syyksi 29.3.2023 tehdyt tapon, vaaran aiheuttamisen ja ampuma-aserikoksen.

Käräjäoikeus katsoi tappoa koskevassa syytekohdassa 3 selvitetyksi, että A oli tahallaan ampunut laukauksen tarkoituksena osua B:hen, mutta laukaus oli osunut C:hen, joka oli kuollut.

Käräjäoikeus katsoi, että A:n oli tullut pitää ampumisen todennäköisenä seurauksena B:n kuolemaa ottaen huomioon, että laukaus oli ammuttu 7,65 kaliiperin pistoolilla lähietäisyydeltä, ahtaassa ja pimeässä rappukäytävässä. Käräjäoikeus totesi oikeuskirjallisuudessa vakiintuneesti katsotun, että jos tekijä erehtyy kohteesta tai kohdistaa tekonsa erehdyksessä muuhun kuin tarkoitettuun kohteeseen, erehdys samanarvoisten kohteiden välillä ei vaikuta vastuuseen. A oli tarkoittanut osua B:hen, mutta oli osunut C:hen. Käräjäoikeus katsoi, että harhaiskulle ei tullut antaa asiassa merkitystä, koska kyse oli samanarvoisesta kohteesta. A oli siten syyllistynyt tappoon.

Lisäksi käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen syytekohdassa 1 tunnustamisensa mukaisesti ampuma-aserikokseen pitäessään ampuma-aselain vastaisesti ilman lupaa hallussaan pistoolia. Syytekohdassa 4 A oli syyllistynyt vaaran aiheuttamiseen aiheuttamalla vakavan hengen tai terveyden vaaran asunnossa olleille B:lle, D:lle ja kolmannelle henkilölle ampuessaan syytekohdan 3 tilanteen jälkeen kaksi laukausta asunnon ulko-oveen.

Käräjäoikeus katsoi, että oikeudenmukainen rangaistus A:n syyksi luetusta taposta oli 9 vuotta vankeutta. Syytekohdan 1 ampuma-aserikoksen vaikutus yhteiseen vankeusrangaistukseen oli yksi kuukausi, syytekohdan 4 vaaran aiheuttamisen noin kaksi kuukautta ja täytäntöönpantavaksi määrätyn jäännösrangaistuksen noin yksi vuosi.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n yhteiseen 10 vuoden 3 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Taina Niinivirta ja Noora Pohjola sekä käräjänotaari Janne Parhamaa.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 28.3.2024 nro 24/113314

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että syyte taposta hylätään.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perustelut A:n tahallisuusarvioinnista. Hovioikeus totesi A:n ampuneen pistoolilla laukauksen tarkoituksenaan osua B:hen, mutta laukaus oli osunut C:hen. Vaikka A:n mahdollisuudet tehdä havaintoja porraskäytävän pimeyden ja hänen silmilleen saamansa kaasun vuoksi olivat olleet heikentyneet, hänellä oli ahtaassa porraskäytävässä täytynyt olla selvä käsitys häntä kohti tulleen B:n sijoittumisesta suhteellisen kapeaan ampumasektoriin. Hovioikeus katsoi, että asiassa ei ollut tullut ilmi seikkoja, joiden perusteella A:n tahallisuutta olisi arvioitava toisin kuin käräjäoikeus.

Hovioikeus katsoi rangaistuksen määräämisen osalta, ettei rikoslain 6 luvun 8 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu rangaistusasteikon lieventämisperuste soveltunut, koska kysymys ei ollut ollut hätävarjelutilanteesta. Asiassa ei muutoinkaan ollut ilmennyt seikkoja, joiden perusteella rangaistusta olisi tullut lieventää. Näillä lisäyksillä hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut rangaistuksen mittaamisesta ja jäännösrangaistuksen täytäntöönpanosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lasse Tamminen, Janne Arvela (eri mieltä) ja Tiina Pirinen.

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Arvela katsoi, että A:n tahallisuus täyttyi siltä osin, että hänen oli täytynyt pitää B:n kuolemaa menettelynsä varsin todennäköisenä seurauksena. Sen sijaan laukauksen osuminen C:hen ei ollut varsin todennäköistä, koska laukaus oli tähdätty nimenomaan B:hen, ja siltä osin kysymyksessä ei ollut tahallinen vaan tuottamuksellinen teko. Tältä kannalta katsoen luontevin tapa arvioida A:n menettelyä rikosoikeudellisesti olisi ollut se, että A:n katsottaisiin syyllistyneen B:hen kohdistuneeseen tapon yritykseen ja C:hen kohdistuneeseen törkeään kuolemantuottamukseen.

Oikeuskirjallisuudessa oli kuitenkin katsottu tällaisen niin sanotun harhaiskun osalta, että tekijän tähdätessä laukauksen tiettyyn henkilöön väkijoukossa mutta sen osuessa vahingossa vieressä seisovaan toiseen henkilöön erehtymisellä ei ole merkitystä, koska kohteet ovat olleet rikosoikeudelliselta merkitykseltään samanarvoisia, ja tekijä voidaan tällöin tuomita täytetystä rikoksesta. Näin hovioikeudenneuvos Arvela päätyi käräjäoikeuden ja hovioikeuden enemmistön tavoin siihen, että A oli menettelyllään syyllistynyt tahalliseen tappoon.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna siihen kysymykseen, onko A syyllistynyt syytekohdassa 3 tappoon hovioikeuden selvitetyksi katsomalla menettelyllä.

A vaati valituksessaan, että syyte taposta hylätään.

Syyttäjä ja C:n oikeudenomistaja vaativat vastauksissaan valituksen hylkäämistä.

Välitoimi

Korkein oikeus varasi asianosaisille tilaisuuden lausua A:n menettelyn oikeudelliseen arviointiin liittyvistä seikoista siltä varalta, että A:n menettelyn tahallisuutta arvioidaan eri perusteella kuin hovioikeus.

Asianosaiset antoivat pyydetyt lausumat.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. A oli mennyt pistooli mukanaan yhdessä C:n kanssa yöaikaan B:n luokse. Kerrostalon porrastasanteella oli alkanut kamppailutilanne A:n sekä tasanteella olleiden B:n ja D:n välillä. Porrastasanteelta perääntyessään A oli ampunut pistoolilla laukauksen tarkoituksenaan osua hänen peräänsä lähteneeseen B:hen. Ampumisen hetkellä A:n kyky tehdä havaintoja oli ollut alentunut porraskäytävän pimeyden ja hänen silmilleen saamansa kaasusumutteen vuoksi. Laukaus oli osunut B:n takana olleeseen C:hen, joka oli kuollut.

2. Syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta taposta. Syytteen teonkuvauksen mukaan A on tahallaan ampunut laukauksen tarkoituksenaan osua B:hen, mutta laukaus on osunut C:hen ja näin A on tappanut C:n ampumalla häntä pistoolilla kerran vatsan alueelle.

3. Käräjäoikeus on tuomiossaan katsonut, että A:n oli laukaistessaan 7,65 kaliiperin pistoolin B:tä kohti lähietäisyydeltä, ahtaassa ja pimeässä rappukäytävässä tullut pitää B:n kuolemaa tekonsa todennäköisenä seurauksena. Harhaiskulle eli laukauksen osumiselle C:hen ei tullut antaa asiassa merkitystä, koska kyse oli samanarvoisesta kohteesta. Käräjäoikeus on lukenut A:n syyksi tapon ja tuominnut hänet tästä rikoksesta sekä ampuma-aserikoksesta ja vaaran aiheuttamisesta täytäntöönpantavaksi määrätyn jäännösrangaistuksen vaikutus huomioon ottaen yhteiseen 10 vuoden 3 kuukauden vankeusrangaistukseen.

4. Hovioikeus on hyväksynyt käräjäoikeuden tahallisuusarvioinnin eikä ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

5. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A aiheuttanut C:n kuoleman tahallaan ja onko hän siten syyllistynyt tappoon. Jos tapon tunnusmerkistö ei täyty, kysymys on myös siitä, mihin rikokseen tai rikoksiin A on menettelyllään syyllistynyt, sekä rangaistuksen mittaamisesta.

Tahallisuusarvioinnin lähtökohdat

6. Rikoslain 21 luvun 1 §:n perusteella tapon rangaistavuus edellyttää tahallisuutta. Rikoslain 3 luvun 6 §:n mukaan tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä.

7. Lain perusteluissa (HE 44/2002 vp s. 84 ja 87) on todennäköisyystahallisuuden osalta viitattu Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä vakiintuneeseen tulkintaan, jonka mukaan kyse on sellaisesta todennäköisyydestä, jossa tekijä teon hetkellä pitää seurauksen syntymistä todennäköisempänä kuin sen syntymättä jäämistä. Todennäköisyydellä ei kuitenkaan ole mainitun esityksen mukaan tarkoitettu tilastomatemaattisia laskelmia vaan arkista, tekohetkellä tekijän näkökulmasta tehtävää arviota siitä, kuinka uskottavana tekijä pitää tunnusmerkistön täyttymistä. (Ks. myös KKO 2023:85, kohta 10 ja siinä viitatut ratkaisut.)

8. Korkein oikeus toteaa, että tahallisuusarvion pohjana on tällaisessa tilanteessa tekijän tietoisuus tekonsa seurauksista. Käytännön ratkaisutilanteissa todennäköisyystahallisuuden täyttymistä arvioidaan yleensä tarkastelemalla niitä seikkoja, joiden pohjalta tekijä on teon aikana voinut arvioida tekonsa seurauksia (KKO 2023:85, kohta 10 ja siinä viitatut ratkaisut).

Onko A tappanut C:n tahallaan?

9. Syyttäjä on katsonut, että A on aiheuttanut tahallaan C:n kuoleman, koska hänen on täytynyt pitää varsin todennäköisenä, että B tai C kuolee, kun hän on ampunut laukauksen ahtaassa, pimeässä tilassa umpimähkään kohti useita henkilöitä, joiden sijainnista hänellä ei ole sanotuissa olosuhteissa ollut tarkkaa tietoa. Jos A:n tahallisuuden ei katsottaisi kattavan C:n kuolemaa, teko on teonkuvauksen mukaan mahdollista arvioida tehdyksi törkeästä tuottamuksesta, sillä ampuma-asetta on käytetty tilanteessa, jossa laukauksen osuminen ihmiseen on lähes varmaa.

10. A on puolestaan katsonut, että hän ei ole aiheuttanut C:n kuolemaa tahallaan, koska osuma C:hen on ollut tapaturmainen vahinko, eikä hänen tarkoituksenaan ollut tappaa tätä. Syytteen teonkuvauksen mukaan laukauksella on tarkoitettu osua B:hen, joten kysymys ei sen mukaan voi olla tapon yrityksestä suhteessa B:hen tai taposta C:hen kohdistuvana. A on aiheuttanut C:n kuoleman tuottamuksellisesti.

11. Hovioikeus on tuomiossaan katsonut selvitetyksi, että A ja C olivat menneet B:n asunnolle yöaikaan selvittämään erimielisyyttä. A oli ollut varustautuneena pistoolilla, jonka hän oli siirtänyt nilkastaan takintaskuunsa kerrostalon ulkopuolella. Päästyään sisälle kerrostalon rappukäytävään A ja C olivat menneet hissillä asuinkerrokseen, jossa B ja D olivat olleet heitä vastassa porrastasanteella. D oli sumuttanut kaasua A:n kasvoille, ja B oli lyönyt tätä kyynärpäällä. A oli perääntynyt portaita alas kerrosten väliselle tasanteelle ja ottanut samalla pistoolin taskustaan. B oli lähtenyt A:n perään kädessään esine, jota A oli luullut alumiiniseksi pesäpallomailaksi. Porraskäytävän valot olivat sammuneet, jolloin A oli ampunut laukauksen B:tä kohti tarkoituksenaan pysäyttää tämä. Laukaus oli kuitenkin osunut B:n takana ylemmällä kerrostasanteella seissyttä C:tä vatsaan. C oli myöhemmin menehtynyt vammoihinsa.

12. Korkein oikeus toteaa, että A on riidattomasti aiheuttanut C:n kuoleman ampumalla yhden laukauksen, jonka oli ollut tarkoitus osua B:hen. A:ta ei ole syytetty siitä, että hän olisi tarkoittanut tappaa C:n tai että hän olisi kohdistanut tekonsa tarkoituksella useampaan kuin yhteen ihmiseen. Näissä olosuhteissa tapon lukeminen A:n syyksi edellyttää, että hänen on täytynyt pitää C:n kuolemaa tekonsa varsin todennäköisenä seurauksena.

13. Hovioikeus on käräjäoikeuden tavoin katsonut selvitetyksi, että A:n on laukaistessaan 7,65 kaliiperisen pistoolin B:tä kohti lähietäisyydeltä, ahtaassa ja pimeässä rappukäytävässä täytynyt pitää B:n kuolemaa tekonsa todennäköisenä seurauksena. Korkein oikeus toteaa, että yksin tästä seikasta ei kuitenkaan voida päätellä, että A:n oli täytynyt pitää myös C:n kuolemaa tekonsa varsin todennäköisenä seurauksena. Tämän vuoksi asiassa on tarkasteltava niitä seikkoja, joiden pohjalta A on voinut arvioida tekonsa seurauksia suhteessa C:hen tapahtumahetkellä.

14. A:n on edellä kuvatulla tavalla selvitetty tienneen, että ylemmällä porrastasanteella oli hetkeä ennen ampumista ollut A:n ja B:n lisäksi C sekä D. Ampumishetkellä C on ollut vain joidenkin metrien päässä B:n takana rintamasuunta A:han päin. Ampumiseen johtanut tilanne on kuitenkin edennyt nopeasti, ja A on ampunut yksittäisen laukauksen tarkoituksenaan pysäyttää häntä kohti aseistautuneena tullut B. A:n kyky tehdä havaintoja ampumisen hetkellä on ollut alentunut sen vuoksi, että hänen kasvoilleen oli sumutettu näköhaittaa aiheuttanutta kaasua ja rappukäytävän valot olivat sammuneet.

15. Korkein oikeus katsoo, että edellä selostetuissa olosuhteissa A:n ei ole täytynyt pitää varsin todennäköisenä sitä, että hänen ampumansa laukaus aiheuttaa C:n kuoleman. A ei siten ole aiheuttanut C:n kuolemaa tahallaan, ja syyte taposta on hylättävä.

Teon arviointi muiden tunnusmerkistöjen perusteella

Arvioinnin lähtökohdat syytesidonnaisuuden kannalta

16. Tappoa koskevan syytteen tultua hylätyksi asiassa on arvioitava, onko A:n menettely luettava hänen syykseen muina rikoksina. Syyttäjä ei ole esittänyt vaihtoehtoista rangaistusvaatimusta teon osalta. Korkein oikeus on kuullut asianosaisia siltä varalta, että A:n menettelyä arvioidaan muiden rikosnimikkeiden perusteella.

17. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (rikosoikeudenkäyntilaki) 11 luvun 3 §:n mukaan tuomioistuin saa tuomita vain siitä teosta, josta rangaistusta on vaadittu. Tuomioistuin ei ole sidottu rikosnimikkeeseen eikä lainkohtaan, jonka nojalla rangaistusta on vaadittu.

18. Korkein oikeus toteaa, että kohdassa 2 selostettu syytteen teonkuvaus on tulkinnanvarainen sen osalta, mihin seikkoihin väite A:n teon tahallisuudesta nimenomaisesti perustuu. Korkein oikeus katsoo, että teonkuvauksesta ilmenee kuitenkin riittävällä täsmällisyydellä yhtäältä väite siitä, että A on tahallaan ampuessaan yrittänyt tappaa B:n sekä toisaalta se seikka, että laukaus on vastoin A:n tarkoitusta osunut C:hen, joka on kuollut ampumisen seurauksena. Näin ollen syytteen teonkuvauksesta ilmenevät olennaiset seikat teon arvioimiseksi rikoslain 21 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuna tapon yrityksenä ja saman luvun 8 §:n mukaisena kuolemantuottamuksena taikka sen 9 §:n mukaisena törkeänä tekomuotona.

19. Korkein oikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla, että A:n menettelyä voidaan syytesidonnaisuuden vaatimusta loukkaamatta tarkastella B:hen kohdistuneena tapon yrityksenä sekä C:hen kohdistuneena kuolemantuottamuksena tai sen törkeänä tekomuotona.

Tapon yritys

20. A on riidattomasti ampunut laukauksen tarkoituksenaan osua B:hen. Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden perustelut sen osalta, että A:n on täytynyt pitää B:n kuolemaa tekonsa varsin todennäköisenä seurauksena ampuessaan edellä kerrotuissa olosuhteissa pistoolilla laukauksen tätä kohti lähietäisyydeltä. Näin ollen A on syyllistynyt menettelyllään rikoslain 21 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuun tapon yritykseen.

Törkeä kuolemantuottamus

21. Rikoslain 21 luvun 8 §:n mukaan kuolemantuottamuksesta tuomitaan se, joka huolimattomuudellaan aiheuttaa toisen kuoleman. Saman luvun 9 §:n mukaan rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kuolemantuottamuksesta, jos kuolemantuottamuksessa kuolema aiheutetaan törkeällä huolimattomuudella ja rikos on myös kokonaisuutena törkeä.

22. Rikoslain 3 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan tekijän menettely on huolimatonta, jos hän rikkoo olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittavaa huolellisuusvelvollisuutta, vaikka hän olisi kyennyt sitä noudattamaan (tuottamus). Pykälän 2 momentin mukaan se, pidetäänkö huolimattomuutta törkeänä (törkeä tuottamus), ratkaistaan kokonaisarvostelun perusteella. Arvostelussa otetaan huomioon rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkittävyys, vaarannettujen etujen tärkeys ja loukkauksen todennäköisyys, riskinoton tietoisuus sekä muut tekoon ja tekijään liittyvät olosuhteet. Pikemmin tapaturmaan kuin tuottamukseen perustuvasta teosta ei pykälän 3 momentin mukaan rangaista.

23. A on tunnustanut aiheuttaneensa C:n kuoleman huolimattomuudella. Arvioitaessa sitä, minkä asteista huolimattomuutta A on osoittanut, Korkein oikeus toteaa, että A on ampunut ahtaassa tilassa laukauksen suuntaan, jossa on ollut lähietäisyydellä hänen tietensä kolme ihmistä. A:n teko on vaarantanut vakavasti ihmishenkiä, ja hänen on tällaisessa tilanteessa täytynyt ymmärtää se mahdollisuus, että laukaus voi osua tarkoitetun kohteen sijasta toiseen ihmiseen. A on siten aiheuttanut törkeällä huolimattomuudella C:n kuoleman, ja teko on ollut myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. A on syyllistynyt menettelyllään törkeään kuolemantuottamukseen.

Rangaistuksen määräämisen lähtökohdat

24. Rikoslain 21 luvun 1 §:n, 5 luvun 1 §:n ja 6 luvun 8 §:n 1 momentin 2 kohdan ja 2 momentin mukaan tapon yrityksestä tuomittava rangaistus on vähintään 14 päivää ja enintään yhdeksän vuotta vankeutta. Rikoslain 21 luvun 9 §:n mukaan törkeästä kuolemantuottamuksesta tuomitaan vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään kuusi vuotta. Ottaen huomioon rikoslain 7 luvun 2 §:n säännös A:n syyksi luetuista rikoksista tuomittava yhteinen rangaistus on määrättävä asteikolta, joka on vankeutta vähintään 4 kuukautta ja enintään 12 vuotta.

25. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

26. Rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan yhteistä rangaistusta mitattaessa lähtökohdaksi on otettava siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan olisi tuleva ankarin rangaistus, sekä mitattava rikoksista yhteinen rangaistus siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen.

27. Nyt kysymyksessä olevan kaltainen samalla teolla eri henkilöihin kohdistuneen tapon yrityksen ja törkeän kuolemantuottamuksen yhdistelmä on harvinainen. Moitittavimmillaan törkeä kuolemantuottamus on verrattavissa tahalliseen henkirikokseen (KKO 2023:85, kohta 26).

Rangaistuksen määrääminen tässä tapauksessa

28. Rangaistuksen mittaamisen lähtökohdaksi on otettava syytekohdan 3 tapon yritys ja törkeä kuolemantuottamus, joihin rikoksiin A on syyllistynyt samalla teolla ja joista rangaistus on siten mitattava kokonaisuutena.

29. A:n menettely osoittaa vakavaa piittaamattomuutta ja välinpitämättömyyttä toisten hengestä ja terveydestä. A on laukaissut aseen ahtaassa porraskäytävässä tilanteessa, jossa hänen on täytynyt pitää B:n kuolemaa tekonsa varsin todennäköisenä seurauksena. A on myös tiennyt, että B:n takana porraskäytävässä on ollut kaksi muutakin ihmistä, joihin laukaus voi osua. A:n syyksi luettujen tapon yrityksen ja törkeän kuolemantuottamuksen moitittavuus ei arvioitavana olevassa tekokokonaisuudessa eroa olennaisesti täyttyneen henkirikoksen moitittavuudesta.

30. Korkein oikeus katsoo, että A olisi tuomittava tapon yrityksestä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta yhteiseen 8 vuoden vankeusrangaistukseen. Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden ratkaisun sen osalta, että syytekohtien 1 ja 4 rikosten sekä täytäntöönpantavaksi määrätyn jäännösrangaistuksen vaikutus A:lle tuomittavaan yhteiseen vankeusrangaistukseen on 1 vuosi 3 kuukautta ja että rangaistusasteikon lieventämiselle ei ole edellytyksiä rikoslain 6 luvun 8 §:n 1 momentin 4 kohdan perusteella.

31. Korkein oikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla oikeudenmukaiseksi yhteiseksi rangaistukseksi A:lle 9 vuotta 3 kuukautta vankeutta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti:

A:n syyksi luetaan kohdassa 3 rikoslain 21 luvun 1 §:n 2 momentin nojalla tapon yritys ja rikoslain 21 luvun 9 §:n nojalla törkeä kuolemantuottamus (tekoaika 29.3.2023).

A tuomitaan hänen syykseen Korkeimmassa oikeudessa luetuista kohdan 3 rikoksista, käräjäoikeuden tältä osin lainvoimaiseksi jääneellä tuomiolla hänen syykseen kohdassa 1 lukemasta ampuma-aserikoksesta, kohdassa 4 lukemasta vaaran aiheuttamisesta sekä täytäntöönpantavaksi määrätystä jäännösrangaistuksesta yhteiseen 9 vuoden 3 kuukauden vankeusrangaistukseen, josta on rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla vähennettävä hovioikeuden tuomiosta ilmenevä vapaudenmenetysaika.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ari Kantor, Juha Mäkelä, Jussi Tapani, Alice Guimaraes-Purokoski ja Tuija Turpeinen. Esittelijä Ville Hiltunen.