KKO:2026:51

Käräjäoikeuden kansliaan toimitetussa haastehakemuksessa kunnanjohtaja A:lle vaadittiin rangaistusta kunnianloukkauksesta, joka oli syytteen mukaan kohdistunut kunnanhallituksen kokouksessa A:n alaiseen. Syyttäjä pyysi syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamista, koska syyteoikeus uhkasi vanhentua A:n pakoilun vuoksi.

Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan tarkemmin ilmenevin perustein, että A oli pakoillut haasteen tiedoksiantoa mutta ettei erittäin tärkeä yleinen etu vaatinut syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamista. Syyttäjän hakemus hylättiin.

RL 8 luku 4 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Keski-Suomen käräjäoikeuden päätös 6.8.2025 nro 1033 9908 ja Vaasan hovioikeuden päätös 26.9.2025 nro 1036 7071 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Topi Kilpeläinen ja hovioikeudessa hovioikeudenneuvokset Harri Kurkinen ja Terhi Kettunen sekä asessori Tiitus Hiivanainen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa.

Syyttäjä vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan.

A vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Syyte kunnianloukkauksesta on nostettu 21.7.2025 toimittamalla haastehakemus käräjäoikeuden kansliaan. Kunnanjohtajana toimivalle A:lle on haastehakemuksessa vaadittu rangaistusta syyllistymisestä 7.8.2023 kunnianloukkaukseen, joka oli kohdistunut hänen alaiseensa kunnanhallituksen kokouksessa.

2. Syyttäjä on 5.8.2025 pyytänyt syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamista yhdellä vuodella. Syyttäjä on väittänyt A:n pakoilevan haasteen tiedoksiantoa, minkä vuoksi haastetta ei ehditä antaa tiedoksi ennen syyteoikeuden säännönmukaisen vanhentumisajan päättymistä. Lisäksi syyttäjä on katsonut, että erittäin tärkeä yleinen etu vaati vanhentumisajan jatkamista.

3. Käräjäoikeus on katsonut A:n ilmeisesti pakoilevan tiedoksiantoa. Ottaen huomioon, että A oli kunnanjohtaja ja epäilty rikos oli kohdistunut hänen alaiseensa, erittäin tärkeä yleinen etu vaati syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamista. Käräjäoikeus on jatkanut syyteoikeuden vanhentumisaikaa 6.8.2026 saakka.

4. Hovioikeus on A:n kantelusta katsonut, että A oli pakoillut haasteen tiedoksiantoa mutta erittäin tärkeä yleinen etu ei vaatinut syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamista. Hovioikeus on perustellut ratkaisuaan muun ohella sillä, että syytteessä tarkoitetussa kunnianloukkauksessa ei ollut kysymys vakavasta rikoksesta vaan yksittäisestä teosta, jonka merkitys ei ulottunut asianosaispiiriä laajemmalle. Teko ei myöskään ollut liittynyt A:n virkatehtävien ydinalueeseen. Hovioikeus on hylännyt syyttäjän hakemuksen syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamisesta.

Kysymyksenasettelu

5. Korkeimman oikeuden ratkaistavana on, täyttyvätkö asiassa rikoslain 8 luvun 4 §:ssä säädetyt edellytykset syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamiselle. Ensin tulee arvioitavaksi, onko A pakoillut haasteen tiedoksiantoa. Jos A:n katsotaan pakoilleen haasteen tiedoksiantoa, tulee vielä arvioitavaksi, vaatiiko erittäin tärkeä yleinen etu vanhentumisajan jatkamista.

Sovellettava säännös ja oikeudellisen arvioinnin lähtökohdat

6. Rikoslain 8 luvun 4 §:n mukaan syyteoikeuden vanhentumisaikaa voidaan hakemuksesta jatkaa kerran yhdellä vuodella, jos 1) rikoksen esitutkinta vaatii erityisiä, aikaa vieviä tutkintatoimenpiteitä, joiden vuoksi tutkinta olisi vanhentumisajan päättyessä selvästi keskeneräinen, 2) rikos on tullut esitutkintaan poikkeuksellisen myöhään tai 3) rikoksesta vastaajaksi haastettava pakoilee eikä hänelle sen vuoksi todennäköisesti saataisi annetuksi haastetta tiedoksi ennen vanhentumisajan päättymistä. Lisäksi edellytetään, että erittäin tärkeä yleinen etu vaatii vanhentumisajan jatkamista.

7. Oikeus nostaa syyte rikoksesta vanhentuu rikoslain 8 luvussa säädetyn mukaisesti. Syyteoikeuden vanhentuminen rajaa rikosten rangaistavuuden ajallista ulottuvuutta. Syyteoikeuden vanhentumisajan jatkaminen yksittäistapauksessa merkitsee poikkeusta yleisistä vanhentumisajoista. Tämän vuoksi syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamisen edellytyksiä on perusteltua tulkita suppeasti. (Ks. KKO 2013:40, kohta 7.) Myös lain esitöissä on painotettu sitä, että syyteoikeuden vanhentumisajan jatkaminen on poikkeuksellinen menettely (HE 27/1999 vp s. 21–22 ja LaVM 1/2001 vp s. 4).

Pakoiluedellytys

Arvioinnin lähtökohdat

8. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2013:40 todennut, ettei vanhentumisajan jatkamisella ole ollut tarkoitus korvata haastemiehen normaaleja aktiivisia toimenpiteitä haastettavan tavoittamiseksi. Rikoslain 8 luvun 4 §:n 3 kohdassa tarkoitettuna pakoiluna ei voida pitää pelkästään sitä, että henkilö jättää noutamatta haasteen haastemiehen otettua yhteyttä tai muuten pysyy passiivisena, mikäli tähän ei liity esimerkiksi toistuva virheellisten tietojen antaminen tai muunlainen tietoinen pakoilu. Pakoilu saattaa sen sijaan olla kyseessä sellaisissa tilanteissa, joissa henkilö tietoisena syyteoikeuden vanhentumisesta antaa olinpaikastaan harhaanjohtavia tietoja tai itse aktiivisesti hakeutuu sellaisiin olosuhteisiin, ettei häntä voida tavoittaa ennen vanhentumisajan päättymistä. Ratkaisussa on viitattu lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen perusteluissa esimerkkinä mainittuun pakoilutarkoituksessa ajoitettuun ja toteutettuun ulkomaanmatkaan. (Ks. KKO 2013:40, kohdat 9–11.)

Johtopäätökset pakoiluedellytyksestä

9. Asiakirjoista ilmenee, että asianosaisia ja todistajia on kuultu esitutkinnassa heinäkuussa 2025. Asia on siirretty syyteharkintaan 17.7.2025, ja haastehakemus on toimitettu Keski-Suomen käräjäoikeuden kansliaan 21.7.2025 eli noin kaksi viikkoa ennen syyteoikeuden vanhentumista. Keski-Suomen käräjäoikeus on viipymättä antanut haasteen, minkä jälkeen Lapin käräjäoikeuden haastemies on tavoitellut A:ta tämän Lapissa sijaitsevasta kotiosoitteesta ja 22.7.2025 antamassaan estetodistuksessa ilmoittanut A:n puhelinnumeron ja tiedon siitä, että tämä oleskelee virkapaikkakunnallaan Keski-Suomessa. Tämän jälkeen Keski-Suomen käräjäoikeuden haastemiehet ovat yrittäneet tavoittaa A:ta useita kertoja puhelimitse, tekstiviestitse ja sähköpostitse sekä jättämällä yhteydenottokirjeitä. Estetodistuksesta 28.7.2025 ilmenevästi A:ta on yritetty tavoittaa myös virkapaikalta, josta oli ilmoitettu A:n jääneen yllättäen lomalle. A:n haastamiseksi on tehty poliisille virka-apupyyntö ja etsintäkuulutus. Tämän jälkeen Lapin käräjäoikeuden haastemiehet ovat vielä estetodistuksesta 5.8.2025 ilmenevästi yrittäneet tavoittaa A:ta muun muassa kotikäynnein, puhelinsoitoin ja tekstiviestitse. Näistä toimenpiteistä huolimatta A:ta ei ole tavoitettu haasteen tiedoksi antamiseksi ennen säännönmukaisen vanhentumisajan päättymistä. A on sittemmin ilmoittanut olleensa työnantajan menettelysääntöjä noudattaen vuosilomalla 23.7.–12.8.2025 ja matkustaneensa ulkomaille.

10. Korkein oikeus katsoo, että oikeustieteellisen koulutuksen saaneena A:n on täytynyt olla tietoinen syyteoikeuden vanhentumista koskevasta sääntelystä ja siitä, että häntä tultaisiin todennäköisesti hyvin pian heinäkuussa 2025 suoritetun esitutkintakuulustelun jälkeen tavoittelemaan haasteen tiedoksi antamiseksi. Korkein oikeus katsoo, että käräjäoikeuden ja haastemiesten toimenpiteet A:n tavoittamiseksi ja haastamiseksi ovat olleet aktiivisia ja riittäviä. Vaikka yksin henkilön passiivista suhtautumista haastamiseen ei voida pitää laissa tarkoitettuna pakoiluna, Korkein oikeus katsoo, että käsillä olleissa olosuhteissa A:n yllättävä lomalle jääminen ja matkustaminen ulkomaille osoittavat aktiivista hakeutumista sellaisiin olosuhteisiin, ettei häntä voida tavoittaa ennen syyteoikeuden vanhentumisajan päättymistä. A on siten pakoillut haasteen tiedoksiantoa rikoslain 8 luvun 4 §:n 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Erittäin tärkeän yleisen edun edellytys

Arvioinnin lähtökohdat

11. Asiassa tulee seuraavaksi arvioitavaksi, vaatiiko erittäin tärkeä yleinen etu vanhentumisajan jatkamista.

12. Rikoslain 8 luvun 4 §:ssä säädetty erittäin tärkeän yleisen edun edellytys koskee kaikkia syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamistilanteita. Säännös on saanut sisältönsä eduskuntakäsittelyssä, jossa säännöksen soveltamisedellytyksiä tiukennettiin ja täsmennettiin hallituksen esityksessä ehdotetusta. Eduskunnan lakivaliokunnan mietinnössä on todettu, että syyteoikeuden vanhentumisajan jatkaminen on poikkeuksellinen menettely, jonka käyttämistä on tapauskohtaisesti tarkoin harkittava. Erittäin tärkeän yleisen edun voidaan katsoa vaativan vanhentumisajan jatkamista lähinnä silloin, kun kysymys on vakavasta rikoksesta. (LaVM 1/2001 vp s. 4.)

13. Hallituksen esityksessä säännöksen sisällöksi oli esitetty, että erittäin tärkeä yleinen etu olisi ollut kaikkia jatkamistilanteita koskevan yleisen edellytyksen sijasta yksi vaihtoehtoinen edellytys syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamiselle. Hallituksen esityksen mukaan vanhentumisajan jatkaminen erittäin tärkeän yleisen edun vuoksi tulisi kysymykseen vain hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa. Vaikka erittäin tärkeän yleisen edun voidaan katsoa vaativan vanhentumisajan jatkamista lähinnä silloin, kun kysymys on vakavasta rikoksesta, säännös voisi soveltua jonkin verran vähäisempäänkin rikokseen esimerkiksi silloin, kun kysymys on julkista valtaa väärinkäyttäen tehdystä rikoksesta. Näitä tilanteita on luonnehdittu yleisesti sellaisiksi, joissa syyteoikeuden vanhentuminen heikentäisi huomattavasti rikosoikeudellisen järjestelmän uskottavuutta. (HE 27/1999 vp s. 22.)

14. Korkein oikeus toteaa, että erittäin tärkeän yleisen edun edellytystä arvioitaessa on otettava erityisesti huomioon syytteessä tarkoitetun rikoksen vakavuus, jota tyypillisesti ilmentää kyseisen rikoksen rangaistusasteikko. Rikoksen vakavuuden lisäksi huomioon voidaan kuitenkin ottaa myös rikoksen laatu ja teko-olosuhteet. Erittäin tärkeä yleinen etu voi liittyä esimerkiksi tilanteisiin, joissa rikos koskee julkisen vallan käyttämistä. Koska arvioinnin kohteena on nimenomaan yleinen etu, merkitystä voidaan antaa myös sille, koskeeko syyte virallisen syytteen alaista rikosta vai asianomistajarikosta.

Johtopäätökset erittäin tärkeän yleisen edun edellytyksestä

15. A:lle on vaadittu rangaistusta kunnianloukkauksesta sillä perusteella, että hän olisi kerran suusanallisesti esittänyt rajoitetulle henkilöpiirille valheellisen tiedon tai vihjauksen asianomistajasta. Syytteen mukaan A:n kunnanhallituksen kokouksessa alaisestaan esittämä valheellinen tieto tai vihjaus on koskenut sitä, että tämä olisi saanut tai voinut saada lahjuksena edun. Haastehakemuksessa syyttäjä on ilmoittanut seuraamuskannanotokseen enintään 40 päiväsakkoa.

16. Kunnianloukkauksesta säädetään rikoslain 24 luvun 9 §:ssä seuraamukseksi sakkorangaistus. Saman luvun 12 §:n 2 momentin mukaan syyttäjä ei saa nostaa syytettä kunnianloukkauksesta, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi. Valtakunnansyyttäjä voi kuitenkin antaa määräyksen syytteen nostamisesta kunnianloukkauksesta, jos se on tapahtunut joukkotiedotusvälinettä käyttäen ja erittäin tärkeä yleinen etu vaatii syytteen nostamista.

17. Kunnianloukkausta ei siitä säädetyn rangaistusasteikon perusteella voida pitää vakavana rikoksena. Syytteessä tarkoitettuun rikokseen ei liity myöskään sellaisia erityisiä teko-olosuhteita, joiden perusteella tekoa voitaisiin pitää lajissaankaan erityisen vakavana. Korkein oikeus siten katsoo, että syytteessä ei ole kysymys vakavasta rikoksesta, mikä puhuu erittäin tärkeän yleisen edun vaatimuksen täyttymistä vastaan.

18. Asianomistajarikoksia ovat tyypillisesti lievät rikokset, jotka loukkaavat pääosin vain yksityistä etua. Näin ollen kunnianloukkausrikoksen luonne lähtökohtaisesti asianomistajarikoksena ei sekään puolla erittäin tärkeän yleisen edun vaatimuksen täyttymistä. Vaikka tässä asiassa syytteessä tarkoitettuun tekoon liittyy myös yleisen edun loukkauksen piirteitä, kuten A:n asema kunnan johtavana viranhaltijana ja asianomistajan esihenkilönä sekä teon tekeminen kunnanhallituksen kokouksessa, syyte ei kuitenkaan koske julkisen vallan käyttämistä eikä A:lle vaadita rangaistusta virkarikoksesta.

19. Edellä todetun perusteella Korkein oikeus katsoo, ettei tässä tapauksessa erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamista. Vanhentumisajan jatkamiselle ei ole siten perustetta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Tuomo Antila, Lena Engstrand, Juha Mäkelä ja Heli Melander. Esittelijä Anssi Rantala.