Korkein oikeus

Korkein oikeus on ennakkopäätöstuomioistuin. Ennakkopäätöksiä annetaan sellaisista kysymyksistä, joihin laki ei anna selvää vastausta. Ennakkopäätöksillä annetaan oikeusohjeita tulevien vastaavanlaisten oikeusriitojen varalle ja pyritään varmistamaan, että tuomioistuimet eri puolilla maata tulkitsevat lakia samalla tavalla.

Uutta
26.9.2014
Lähestymiskielto - Lähestymiskiellon uudistaminen

A oli vuosina 2000 ja 2001 annetuilla tuomiolla määrätty ensin hänen ja B:n yhteistä lasta C:tä ja sitten myös B:tä koskevaan laajennettuun lähestymiskieltoon. Lapsen suojaksi kielto oli määrätty sillä perusteella, että oli perusteltu aihe olettaa, että A tulisi tekemään lapsen vapauteen kohdistuvan rikoksen viemällä lapsen ulkomaille vastoin tämän huoltajan B:n suostumusta. B:n suojaksi määrätyn kiellon perusteena oli ollut A:n taholta B:hen kohdistuva väkivallan uhka. Kiellot oli sittemmin useaan kertaan uudistettu ja A oli ollut määrättynä lähestymiskieltoon lähes yhtäjaksoisesti yli kahdentoista vuoden ajan. B ja C pyysivät, että lähestymiskielto edelleen uudistettaisiin. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että edellytyksiä lähestymiskiellon uudistamiselle ei ollut.

24.9.2014
Liikennerikos - Liikennerikkomus
Itsekriminointisuoja
Perustuslaki - Perusoikeudet

A oli vaurioittanut autollaan toista autoa. Syyttäjä vaati tieliikennelain 103 §:n nojalla A:lle rangaistusta liikennerikkomuksesta myös sillä perusteella, että A oli tieliikennelain 59 §:n 3 momentissa säädetyn velvollisuuden vastaisesti jättänyt ilmoittamatta tapahtumasta vahinkoa kärsineelle tai poliisille. Kysymys siitä, voitiinko A:n menettely lukea hänen syykseen rikoksena, kun otettiin huomioon säännöksen tarkoitus, ilmoitusvelvollisuuden sisältö ja se seikka, että ilmoittamisvelvollisuuden täyttämällä A olisi joutunut ilmiantamaan itsensä rikoksesta. Vrt. KKO:1996:101

23.9.2014
Tapaturmakorvaus
Oikeudenkäyntimenettely
Esteellisyys

Tapaturmalautakunnan lääkärijäsen X oli käsitellyt A:n ammattitautiasiaa lautakunnassa vuonna 2005, jolloin A:n valitus oli hylätty. Vuosina 2007 – 2010 tehtyjen seurantatutkimuksien perusteella vakuutuslaitos oli käsitellyt vuonna 2010 A:n asian uudelleen ja hylännyt korvausvaatimuksen. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla X ei ollut esteellinen käsittelemään A:n valitusta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnassa vuonna 2010.

Vakuutusoikeuden lääkärijäsen Y oli hoitanut A:ta vuosina 1984, 1999, 2006 ja 2011. Y oli esteellinen käsittelemään vakuutusoikeudessa vuonna 2012 A:n tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksestä tekemää valitusta.